Pitääkö 11vuotiaan antaa leikata hiuksensa sellaiseksi kuin haluaa?

Niin että kumpikin olisi tyytyväinen.

Kompromissiksi hän sai jo keväällä leikata tukkansa aikaisempaa lyhyemmäksi ja siten, että edestä vähän lyhyemmät kuin takaa. Ärsytti jo silloin, koska tukkaa ei saanut enää kunnolla kiinni ja se roikkui sitten silmillä.



Tämä esikoisemme on vain aina niin ehdoton kaikessa ja hänellä on vahvat mielipiteet ja keksii aina pyytää kaikkea mistä äiti ei tykkää. Toinen kiistan aihe on nyt miniminihame.

Ei se nyt järkyltä kuulosta ja kuten itsekin totesit, kasvavat myöhemmin uudelleen. Vein juuri yhden 10-vuotiaan kampaajalle ja neiti tiesi hyvin tarkkaan mitä halusi, en edes itse jäänyt paikalle. Siinäkin meni toistakymmentä senttiä pitkää hiusta ja muuttui lyhyehköksi " takkupesäksi" , mutta aika sievä lopputulos minusta oli ja sopi minusta ohuisiin hiuksiin paremmin kuin se puolipitkä.

Hiuksethan on uusiutuvaa materiaalia, joten jos joku leikkaus menee överiksi, niin siitäpä oppii sitten. Mielestäni siinä iässä, kun ylipäätään kiinnostuu miettimään omaa hiustyyliä, niin sen voi ihan hyvin toteuttaa. Siis kun kyse on leikkaamisesta. Kemialliset käsittelyt kuten väri tai permis sitten vanhemmat miettii, minkä ikäinen saa ottaa niitä.

Kyllähän ne siitä tosiaan kasvaa.

Mutta toisaalta, tyttäreni on vasta 6. Mistäpä minä mitään tiedän hiustaisteluista hänen kanssaan muutaman vuoden kuluttua...

Sitä paitsi, mistä sen tietää miten hyvin tuollainen malli sopii hänelle ennen kuin kokeilee? Kyseessä nyt on kumminkin ihan asiallinen malli. Hänhän ei ole leikkauttamassa toista puolta kaljuksi ja värjäämässä loppuja sinisiksi.

En ole vielä suostunut. Pikkusiskokin halusi otsatukan 5-vuotiaana enkä halunnut. Leikkasi sitten sen itse;) No oli jonkun aikaa, kunnes halusi taas pitkän. Kuvista jälkeenpäin pitkä sopii paremmin.

Antaisin siis leikata. Värjäys ja permis ois sitten vähän eri juttuja, niistä ainakin keskusteltaisiin vanhempien kanssa.

Meidän 11-vuotias poika haluaisi kasvattaa pitkän tukan (ei mitään poninhäntäpituista sentään, mutta otsatukka silmillä jne.). Hänellä on paksut ja jäykät hiukset kuten äidilläänkin ja tiedän hyvin, minkälainen kampaus pojan olisi helppo pitää siistinä. Nyt tukka on järkyttävä pehko. Heti pesun jälkeen juuri kammattuna se on ihan OK, mutta auta armias, kun päähän laitetaan lippalakki tai pipo... Kampaa tai harjaa ei poika tietenkään käytä muulloin kuin silloin, kun äiti käskee.



Jonkinlaiseen kompromissiin olemme asiassa päässeet, mutta mielestäni en voi pakottaa poikaa enää leikkaamaan hiuksia ihan lyhyiksi (joka kyllä sopisi pojalle tosi hyvin ja ei tarvitsisi jatkuvasti kammata).

ahdistavaa jos äiti pakottaa pitämään sellaisia hiuksia, joista ei itse pidä. Käykää yhdessä kampaajalla, ja jutelkaa kampaajan kanssa siitä onko hiuslaatu sopiva tiettyyn hiustyyliin. Lapsesi ehkä muuttaa mielensä kuultuaan kampaajan mielipiteen ehkä ei.

Enemmän minä tappelisin sitä miniminihametta vastaan.

Terveisiä toisen ehdottaman äidiltä.

tyytyväinen, iloinen ja nätti uudessa tukassaan... vino otsis ja korvien alle revitysti leikattu



eli mun mielestä annat leikata

Ja itse asiassa olen ollut jälkeenpäin todella tyytyväinen , että äitinä olen päättänyt aika pitkään tukan ja pukeutumisen. ja nyt 17- vuotias esikoinen on muuten kiitellyt samaa :)



Ap, kirjoitti lapsen olevan voimakastahtoinen ja kiistelyt ovat jo nyt mm minihame pukeutumisessa. Kovin määtäilevälle varhaisnuorelle on kyllä antaisi enempää naruja vedeltäväksi. Kyllä vanhemmat saavat päättää minkänäköisenä jälkikasvunsa julkisesti kulkee.

mutta nyt tuntuisi siltä, että 11-vuotias saisi päättää kampauksesta itse, mutta vanhemmat vaatteista. Siis vanhemmat valvovat, että vaatteet ovat sään mukaiset, tilanteeseen sopivat ja riittävän asialliset. (=rajoittaisin hyvän käytöksen vastaista pukeutumista, esim. liian paljastavia vaatteita tai loukkaavia tekstejä). Näissä rajoissa tyylin saisi valita itse.



Saa nähdä missä mennään kymmenen vuoden päästä kun tytöt on 12 ja 15...

Hän halusi 10-vuotiaana alkaa kasvattaa ja nyt ne on tosi pitkät.



Oma äitini taas ei antanut itseni päättää hiuksista, ja vieläkin ottaa päähän. Ja ikää 40 v. ;)

Nuori alkaa muokkaamaan omaa identiteettiä ja etsii omaa paikkaansa kaveriporukoissa. Ajakoot itsensä vaikka kaljuksi, kyllä ne takaisin kasvavat.

Permikset ja värjäykset olisi asia erikseen.

hiuslaatu/päänmuoto ei sovi hänen haluamaansa malliin, kampaaja voisi saada tytön vakuuttuneeksi tästä. Monesti lyhyet hiukset ovat yllättävän kivat ja pirteän näköiset, tosin pitemmät hiukset helpommat laittaa eikä eivätkä kasva ylipitkiksi niin salamannopeasti kuin lyhyt kampaus.

lyhyet hiukset. t: ikuisesti katkera siitä kun aina piti olla lyhyet hiukset