~HUHTIHIPPUSET vko36~

Ihan ensiksi Gayalle lohdutushalit! Ihan kamala juttu ja mua hirvittää miten kauan jouduit odottelemaan kipujesi kanssa!! Tuo vuoto saattaa olla tosi vaarallistakin, joten tosi hienoa että olet jo kunnossa. Paljon voimia.



AnniHelenille myöskin voimia. Epätietoisuus on pahinta! Toivotaan et kaikki kuitenkin on hyvin.



Mulla on muutama sitkeä finni iskenyt naamaan, kun normaalisti ei ole ollenkaan..



Täällä myös yksi jolla nälkä jatkuvasti!!! Joka 2-3 tunti pitäisi saada ruokaa. Yritän olla syömättä mitään makeita, ettei homma ihan karkaa käsistä.



Mä olen kanssa kuullut ja uskon, ettei ne juomiset jolloin ei vielä raskaudesta tiedä, vaikuta sikiöön.



Muuten ei mitään uutta. Maha on tosiaan jo aika pömppö..



Browniette 9+2

Haluaisin sanoa pahoitteluni Gayalle... Onneksi itse olet kunnossa!



Vähän alkaa oksentelu helpottamaan. Mutta se tosiaan vaatii jatkuvaa omppujen ja jugurtin syömistä. Muuten laatta lentää. Lämmin ruoka ei oikein maistu ja tulee aika helposti uloskin. Ruisleipä kananmunalla on hitti! Ensi viikolla olisi sitten meillä eka neuvolakin. Jännittää vähän. Toivoisin niin, että ultraisivat samalla, mutta taitaa olla turha toive. Viime kerralle sattui vaan niin uskomaton hoitaja ja lääkäri...



Ja sitten vielä siitä alkoholista... itsekin join viikolla 4 viiniä vähän enempikin, sukulaisen 50-vuotis synttäreillä. Vähän kyllä jarruttelin sillä ajatuksella, että jos sitä raskaana olisikin... eli Mutterille löytyy kyllä kohtalotoveri. Tulee tosi inhottava ja epävarma olo, jos asiaa alkaa pyörittelemään, mutta taitaahan se niin olla, ettei olla ainoita, joille niin pääsee käymään.... Ja lääkärikin on lohdutellut, ettei tuosta ole haittaa. Hedelmöittyminenkin on kuotenkin tnapahtunut vasta muutamia päiviä aikaisemmin... tiedä nyt tuosta. Eää asialle ei tietysti voi mitään.



Mukavaa viikonloppua



-Bea, rv 8+2-

Gayalle isot pahoittelut ja myötätuntohalit. Varmasti todella rankka kokemus. Onneksi itsellesi ei ehtinyt käydä pahemmin.



Pariin viikkoon en ole paljon kirjoitellut, kun ei oikein ole ollut mitään kerrottavaa. Oireet on olleet edelleen suht vähissä. Lähinnä on väsyttänyt normaalia enemmän, jatkuvasti on syötävä ja käytävä pissalla (käyn tosin normaalistikin tosi usein) ja vatsa on aika turvoksissa. Mulle maistuu muuten ruoka ym entiseen malliin, mutta kahvi ei enää maistu. Huvittavaa sikäli, että aloin juomaan kahvia säännöllisesti esikoista odottaessani eli silloin se alkoi yhtäkkiä maistua ja nyt sitten ei. Toisekseen en pysty enää pureskelemaan purkkaa kuin tosi lyhyitä aikoja, ehkä minuutin kerrallaan ennen kuin on pakko sylkäistä purkka pois tai muuten alkaa yököttää. Ja mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä nopeammin yökötys tulee...



Burde kyseli äitiyspakkauksen ottamisesta. Mä aion sen ottaa, vaikka edellinen pakkaus on vain vuoden aikaisempaa mallia.



Kävin perjantaina ekan kerran neuvolassa. Mäkin joudun sokerirasitukseen, mutta tiesinkin sen jo ennalta, kun suvussa on sokeritautia, painoindeksini on sen verran korkea ja mulla oli esikoista odottaessa vikan kuukauden ajan lievä raskausajan diabetes. Onneksi silloin riitti ruokavalion tarkentaminen ja sokeriarvojen kotiseuranta. Nyt yritän olla alusta saakka tarkempi syömisten kanssa, jotta voisin välttyä samalta. Lähtökiloja oli tällä kertaa viisi enemmän kuin ekalla kerralla, joten siksikään en haluaisi kauheasti paisua. Toistaiseksi kiloja ei ollut kertynytkään yhtään :) No, vielä ehtii...



Ilokseni saan ainakin ekalla neuvolalääkärikäynnillä eri lääkärin kuin viime raskaudessa. Silloinen täti teki sisätutkimukset tarpeettoman kovakouraisesti ja muutenkin oli hieman kommunikaatio-ongelmia lääkärin ulkomaalaistaustan takia.



Th kysyi, haluanko kokeilla, kuuluvatko sydänäänet. Tottakai halusin, kun on ollut niin epäuskoinen olo koko raskauden suhteen. Viikkoja oli takana vasta 9 ja laite oli kuulemma ns. 12 viikon laite, joten odotukset eivät olleet suuret, mutta niin vaan sieltä kuului toivottu jumputus!!! Siellä se pikkuinen siis ihan oikeasti köllii! Nyt voisi periaatteessa uskaltautua kertomaan raskaudesta lähimmille, mutta toisaalta tekisi mieli odottaa ultraan. Turvotus toisaalta saattaa kavaltaa mut jo aiemmin, ellei ole jo kavaltanutkin...



ronjaruu rv 9+1

Mun on tosi vaikea ymmärtää miksi ne eivät tehneet mitään? Ensin sait istua siellä odottamassa vaikka osasivat jo alunperin varmaan epäillä kohdunulkoista. Ja yölläkin vain kipulääkettä, mitä jos se munanjohdin olisi revennyt? Kovasti voimia sulle! Varmasti kestää pitkään käsitellä asiaa, kun olet hengenvaarassakin ollut.



T' n raskauden aikana mä olen kans pelännyt kohdunulkoista enemmän kuin aiemmin. Johtuu ehkä siitä että ennen asuttiin 5 min päässä sairaalasta, nyt meiltä ajaa sairaalaan 40 min.



AnniHelenille myös voimia seuraavan ultran odottamiseen. Toivotaan ihmettä, vaikka ei kyllä lupaavalta vaikuta, jos olet tikuilla oviksen saanut. Teitkö muuten plussatestinkin varhaisessa vaiheessa?



Nyt en ehdi enempää. Tarkoitus ei ollut jäädä jorisemaan, tuo Gayan viesti vain pysäytti. Nyt tuolle pienemmälle puuroa nassuun ja tästä se uusi päivä taas alkaa.



Nyt tuo yksi tuossa jo vääntää kakkaa. Operaatio hajunpoisto siis ihan ensiks...



Ninnu ja sarvikuonokolmonen rv 7+3

Esikoinen on ekoilla päikkäreillä, niin on hyvää aikaa kirjotella. Äsken tuli hieman sutattua puuron kanssa kun äiti teki hieman velliä.. Mitä lie mittasin väärin..



Gaya:lle pahoittelut & Voimia!



Etova olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa (kopkop) ja väsymys laantuu :) Silti on vieläkin todella vetämätön olo, mut enää ei ole pakko maata sohvalla 24/7. Uutena, erittäin vieraana, oireena on ilmaantunu ummetus.. Maha on ihan kovalla enkä keksi pehmikettä.. Kahvi on ennen auttanu ja luumua ei tähän hätään saa kai mistään. Esikolla olisi kyllä disflatyl-tippoja, mut en kyllä niitä mene ottamaan. Onko kellään kokemuksia? Siskolla meni niin pahaks että joutu sairaalaan tyhjennykseen :/



Vauvasta olen kertonu ihan muutamalle hyvälle (maili)kaverille, äidille (kun täytti tiistaina vuosia), isän ex-vaimolle ja nykyselle naisystävälle. Nyt viikonloppuna miehen sisko pamautti että sitä ollaan raskaana (samoin kuin viime kesänä) ja vaikeahan sitä on kieltää.. Tarkotus olis kertoa kaikille vasta 12vkon ultran jälkeen. Saa nähdä miten käy..



Eipä tässä muuta.. Jos sitten surffailisi sähköpostiin..

t.Ufa (olisko 8+3)

..myötätunnosta ja voimahaleista.

Ninnu81:lle halusin vielä sanoa, että se munanjohdin ehti revetä, mistä tosiaan johtui tuo verenhukka ja viiltävä kipu palleassa ja olkapäässä.

Eilen se suru iski todenteolla. Ilta, yö ja tää päivä ollu yhtä itkeskelyä ja osasin oottaakin että kun fyysinen olo alkaa helpottaa niin henkinen kipu iskee. Mutta onneksi on nuo pienet meillä kotona ja ihana mies. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta..Halauksia, voimia ja enkeleitä teidän pienille ihmeille ja kaikille teille odottajille.



Gaya

Päikkäri-aika, niin äiti ehtii taas netille :)



GAYA:lle paljon voimia ja halauksia! Olihan ikävä reissu sairaalaan.



Täällä ollaan vielä kovin varovaisia eikä asiasta ole juuri puhuttu, töissäkin tietää vain yksi työkavereista enkä haluaisi esimiehellekään kertoa ennen sitä ultraa. Tosin siihenkin on aikaa vielä jotain 5 viikkoa -mitenkähän sitä jaksaa oottaa!



Mä kyllä aion edelleen ottaa sen PAKKAUKSEN vaikka onkin jo meidän 5. lapsi. Musta on vaan kiva saada se " vuosikerta" -haalari ja makuupussi. Voi sitten säästää jokaiselle lapselle omansa. Jos siis pysyvät hyvänä. Meillä pojat on ainakin sellaisia täystuhoja, että kenkiäkin menee kesässä 3-4 paria!



Pahoinvointia on koko ajan, mutta onneksi on vielä pysynyt etomis-asteella ja ainoastaan se yksi kerta on pitänyt vessaan mennä. Kyllä taas niin odottaa sitä 12 viikkoa, että tämäkin vaiva loppuisi.



Mä näin muuten viime yönä ekan unen vauvasta. Olin jo synnyttämässä, mutta ei ehditty edes sairaalaan lähteä vaan vauva syntyikin jo kotona :) Meillä siis ei ole kuin 5minuutin matka sairaalaan, että täytyi olla tosi kiire :) Taisi olla eilisellä telkkariohjemallakin osuutta asiaan, kun katoin Holbyn... Niin joo, ja vauva oli tyttö. Se kohta unesta saisikin pitää paikkansa! Meillä kun on jo 3 poikaa, niin olisi mukava saada vielä yksi tyttö lisää.



Nyt ollaan tämä viikko taas kytätty tontteja, on sitten kamala homma löytää mieleinen tontti. ME kun siis halutaan talo yhteen tasoon ja sen kokoisia tontteja ihan kaupunkialueelta löydykään. Ja nuo haja-asutusalueen tontit on lähes poikkeuksetta sellaisia, joihin tarvii hakea poikkeuslupa. Blääh... Ehkä sitten odotellaan syksymmälle ja katsotaan, mitä tontteja kaupungilta tulee jakoon...



Mutta nyt perunamuusin tekoon!



Tuittuli rv7+3

..varsin leppoisaa sunnuntaita



Ensin tosin suuri rutistus ja hali gayalle*********** en voi tietää miltä tuntuu,mutta kuvittelemalla saatan päästä murto-osaan tunteistasi. Nyt rauhassa toivut ja pienokaisia hoidat!



..ja täällä taas syöty yhtenään..puntaria ei ole että painon seurantaa ei voi suorittaa. Koko ajan jotain pientä ja raikasta..ja tosiaan juotavaakin oltava, vettä ja omatekoista punaviinimarjamehua-nam! Jos verensokeri laskee liiaksi niin etominen alkaa ja sitä kestää.

..Namujakin menee että naama kukkii, mikä sitten sokerin ja mikä hormonien aiheuttamaa?



..Rinnat kasvaneet,jes kiva saada nahkapusseihin täytettä. Ja maha pömpöttää.perhe jo aika pitkälle arvannut, kun pidän yleensä vartalon myötäisiä vaatteita..ja nyt mahtuu vaan mammafarkut niin muodot on selkeät. ihmetyttää vaan että miten se maha jo näin pian erottuu (alkoi siis vkolla 7). Töissä pidän tiukkaa tietämättömyyden linjaa, ja salaa työvaatteita vaihdan väljempiin.



..ja eka neuvola olisi sitten ensi viikon perjantaina.Kivaa jos saisi sydänäänet kuuluviin, kun emme ole käyneet vielä missään vahvistamassa onko sisällä edes elämää :/



-klematis-.....rv 9

Ensin: Gayalle isot voimahalit!



Me ei olla kerrottu raskaudesta vielä. Ainoastaan mies ja minä tiedämme. Haluan odottaa ensimmäiseen ultraan ennen kuin kerromme. Sitten kun tietää että siellä varmasti on elämää...

Tänään näin kirpparilla tosi hyvännäköiset lastenvaunut, olisi maksanut vain 70 ¿ mutta en uskaltanut ostaa, kun ei tiedä. Onhan meillä jotkut vaunut ennestäänkin mutta jotenkin tuntuu että haluaisin uudet vaunut tälle. Nykyiset vaunut ostettu Hobby-Hallilta v. 2000 ja ne oli tosi halvat. Nyt haluaisin " oikeat" vaunut. Äitiyspakkausta en ole vielä kauheasti miettinyt. Olen aikoinaan lahjoittanut joitakin vaatteita ns vauvakasseihin joten esim. haalareita ei taida olla varastossa. Muita vaatteita on aika paljon mutta olisihan kiva saada ihan uusiakin.

No, nyt riittää höpötys tällä kertaa. Lisää ensi viikolla, taidan silloin ottaa yhteyttä neuvolaan.

Ensinäkin voimia Gayalle. Kamala kokemus, onneksi ei huonommin käynyt sinulle itsellesi! Jaksamista =)



Mulle on kans iskenyt kamala akne. Pitäis mennä häihin ens lauantaina ja kyllähän siellä kaikki arvaa, mikä on tilanne kun naama kukkii, maha pullottaa eikä viini maistu (mikä yleensä kyl mulle maistuu..).



Olen myös kärsinyt tunnontuskia siitä, että olin pari kertaa reippaasti humalassa ja tupakkaakin silloin meni, kun en tiennyt olevani raskaana. Tein negatiivisen testin ja viikon päästä positiivisen ja siinähän välissä ehti sitten olla synttäreitä sun muuta.



Täytyy vain toivoa, ettei ole aiheuttanut mitään vahinkoa. Ja juominen tietenkin loppui heti positiiviseen. (No olen pari kertaa siideriä ja viiniä maistanut ihan vähän..)



Onko muilla muuten ollut kovia vatsakipuja pienen vihlonnan lisäksi??



Toissyönä valvoin monta tuntia, kun tuntui, että koko alavasta oli tulessa ja pakotti PALJON. Toivottavasti masussa kaikki hyvin...!!! No, ensviikolla lääkäri, niin pitää mainita asiasta. Jos vaik kuuntelis sydänäänet..



Hyvää viikon alkua kaikille !!



flower rv 9

Huomenta!

Viime yön aikana tullut vähän vuotoa, tuntuu että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Soitinkin jo ensiapuun, käskivät ensin ottaa yhteyttä neuvolaan kun vuotoa ei kovin paljon. Tässä nyt sitten odotan että neuvola avaa kahdeksalta. Ilmoittelen itsestäni sitten kun tiedän tilanteesta jotain.

Hyvää viikonalkua teille. En jaksanut uutta viikopinoa laittaa tähän hätään.

Niinhän siinä sitten kävi että diagnoosina nyt O03.9 eli täydellinen tai määrittämätön keskenmeno ilman komplikaatioita. Hirveä suru iski kotimatkalla, piti kyyneleitä pidätellä että pystyin ajaa kotiin. Soitin työpaikalle ja ilmoitin asiasta (epäilivät jo aamuisesta viestistäni), sanoin että en halua että koko työpaikka tietää, työkaveri lupasi että sanoo vain että olen sairaslomalla ainakin tämän päivän. Lisääkin sairaslomaa saan jos siltä tuntuu mutta kun olisi pakko saada yksi asia valmis viimeistään keskiviikkona joten pakko mun on yrittää mennä töihin viimeistään silloin. No, nyt suren koira kainalossa ja odotan että kello tulee kaksi, silloin pitää soittaa äitiyspkl:lle ja kysyä verikokeen tulokset, aikoivat mitata Hcg. Onneksi on ennestään kaksi vilkasta poikaa, he nyt ovat koulussa ja päiväkodissa joten yksin suren täällä koiran seurassa. Mies lupasi tulla töistä heti kun vaan pääsee. Onhan tämä meidän yhteinen suru.

Tarrasukkia teille muille!