***Helmet uuteen viikkoon***

p02p06: Hepoista luopuminen on raskasta. Mutta niillähän on nyt hyvä olla, ei kipuja eikä murheita. Sieltä ne pilvien päältä seurailee maanpäällistä elämää. Onneksi suru pikku hiljaa helppaa päivä päivältä. Itse joudui luopumaan 19 -vuotiaasta koirastani keväällä. Kyllä se raskas yö oli, kun siskoni nukutti hänet pois. Koirallani alkoi yöllä kovat kivut ja jalat menivät alta.(vielä päivällä meni lenkki ihan hyvin). Pari tuntia yöllä miettisin, että olisiko nyt se aika luopua koirasta. Yhdessä maattiin olohuoneen lattialla ja mä itkin ja silittelin koiraani. Sit neljältä yöllä soitin siskolleni, että nyt on päästää rakkaani tuskistaan. Vaikka olin jo kauan yrittänyt jo koiran iän vuoksi sopeutua ajatukseen, että joudun pian eroamaan, niin kyllä se hirveätä oli ja mulla on kyllä vieläkin hirveä ikävä. Sain koiran murrosikäisenä ja kaikkialle mua seurannut mukana (opiskelut, lasten syntymät ym.)Terve ja mahtava koira.

Onko sulla nyt hevosta?Mä oo erittäin erittäin eläinrakas, hevosiistakin tykkään. Mutta vähän pelkään. Mun tytöt 3.5 ja 7 on aina tykänny hevosista ja ollaa käyty tallilla silittämässä ja tapahtumissa ratsastamassa. Nyt sit oon ostanu molemmille kypärät, saappaat ja turvaliivin ja tarkoitus olis aloittaa ratsastamaan silloin tällöin. Aattelin itsekkin kokeilla.



Kaikille uusille tervetuloa mukaan!



Anna-liisa: toivottavasti huomenna saat jo vihdoin tulokset!

sininenkirsikka: Oikein paljon voimia lepäilemiseen!



Ja kiitokset muuten kaikille synttärileikkivinkeistä. Meillä oli tosiaan viikko sit 7-vuotis synttärit ja yhteensä 21 lasta!!!!! Tosi ihanat ja iha rauhalliset synttärit. Kun oli ohjelmaa, niin kaikki sujui hyvin.



iitulii72 16+1

Tervetuloa kaikille uusille!



Onkohan annaliisa kuullut mitään uutta?



p02p06: Vai että samana päivänä rakenneultra, laskettu aikakin on melkein sama, sano nyt vielä että sulla on hammastarkastus 1.10. =)



Heppaharrastus jäi joskus lukioikäisenä, silloin jouduin poninikin myymään, kun edessa oli muutto omaan kotiin, eikä opiskelijan taloudella elätä hevosta, ei vaikka kuinka pieni poni olisi (meidän shettiksen säkä 87cm...) Olen kyllä käynyt satunnaisesti ratsastelemassa sen jälkeenkin, ja hevoset ovat edelleen sydäntä lähellä, mutta ei ole aikaa, ei rahaa jne.



Eläinrakas olen muutenkin, tällä hetkellä meillä talossa isäntänä on 7-kiloinen luppakorvakani. Saas nähdä miten kani ja vauva tulevat toimeen...



Itsellä painaa flunssa päälle ja väsyttää vaan. Maanantaina saan tietää ne Hg-arvot, että onko anemiaa vai ei. Se olisi tietty helposti hoidettu rautatableteilla.



Liikkeistä en oikein vieläkään tiedä, välillä tuntuu jotain, mutta saattaa olla vatsan kurinaakin, en osaa erottaa. Täytyy myöntää, etten edes ihan tarkkaan osaa paikantaa missä se vauva oikein on...



4D-ultra houkuttaisi, mutta saa nähdä antaako rahatilanne periksi. Kyllä mä haluan tietää sukupuolen, jotta voin sitten " valmistautua" .



täysikuu 16+4

sininenkirsikka: viestisi oli tullut siinä välissä, kun itse kirjoittelin. Mahtavaa, että kaikki on mennyt noin upeasti. Mutta kuitenkin muista olla suht varovainen ainakin nosteluiden kanssa. Hyvältä näyttää, koska sulla on jo kivasti viikkoja kasassa. Ja eiks se lapsivesi pikkuhiljaa lisäänny jo raskauden edetessä muutenkin. ja koska sitä nyt riittävästi, niin voi kyllä huokaista helpotuksesta. Onnea!!!!!!!!



iitulii 72

Tervetuloa myös minun puolesta tällä viikolla tulleille!



Sininenkirsikka, todella paljon onnea hyvien uutisten johdosta! Toivottavasti anna_liisakin saisi hyviä uutisia sitten kun kätilö soittaa.



Sukon siskolle voimia!



Voimia myös teille joilla on ollut eläinystävienne suhteen surua... Itse olen niin eläinrakas, että tuli aivan tippa silmään, kun luin juttujanne.



Itselläni oli neuvola tuossa pari päivää sitten. Muuten oli kaikki ok, mutta painoa oli tullut 500 gramman viikkovauhtia... se on paljon sillä olen muuten pienikokoinen... :( Asiasta huolestuneena tivasin sitten terveydenhoitajalta, että mitä voisin tehdä erilailla, kun syön jo nyt mahdollisimman terveellisesti ja yritän liikkua säännöllisesti. Vastaus oli, että " lopettaa asiasta huolehtiminen ja jatkaa aikaisemmalla linjalla" ... :) Mutta onneksi ei ole (ainakaan vielä) sitä hiivaa, joka kiusaa teistä esim. Suania (Tsemppiä sinulle!)



Pöhötti

Täällä on ollut paljon puhetta liitoskivuista. Liitoskivuthan tarkoittavat häpyliitoksen löystymistä yleensä loppuraskaudesta. Liitoskivut voi joskus yltyä niin koviksi, ettei tahdo pystyä kävelemään. Itselläni oli tuosta kokemusta nelosta odottaessa aivan loppuraskaudessa. Hommasin jo terveyskeskuksesta kyynärsauvat, kun todellakin tuntui, etten kärsi kävellä ollenkaan, mutta kainalosauvat ne olisi pitänyt olla. Sitten onneksi vauva ilmeisesti vaihtoi asentoa ja pystyin taas kävelemään.



Ne kivut, mistä täällä tällä hetkellä kirjoitellaan, on niitä kohdun kiinnikkeiden venymiskipuja eli niin sanottuja repäisykipuja. Kauhean usein huomaa, että nämä kaksi eri kipua sekoitetaan keskenään. Tässä vaikkapa yksi linkki, missä asiasta on lyhyesti selitetty ja googlella löytyy kyllä lisääkin: http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11404;10024;10156;10217.



Iitulii vastasi tässä aikaisemmin kysymykseeni, miten osakeskeytys tehdään. Kuullosti kyllä tosi hurjalta. En yhtään ihmettele, että toimenpiteestä tuli sulle ihan konkreettisesti paha olo. Toivottavasti raskautesi nyt etenee onnellisten tähtien alla!!!



Ja siniselläkirsikalla ollut myös kyllä rankkaa. Onneksi nyt näyttää taas jo hyvältä!!!



Omaa napaa sen verran, että maanantaina kävin neuvolassa. Ei muuten mitään mielenkiintoista, mutta paino on laskenut ennen raskautta olleeseen kilomäärään verrattuna 600 g eli yhtään ei ole tullut painoa lisää, vaan päinvastoin lähtenyt. Mulla olikin kyllä tuota ylimääräistä ja onhan sitä tietty vieläkin. Masu on kyllä jo ihan mukavan kokoinen, joten se on kyllä kasvanut :-). Liikkeet tuntuu vissiin kai voisi sanoa säännöllisesti. Ei tässä tohinassa jouda niihin sillä tavalla keskittymään, mutta aika usein niitä tuntuu.



Tänään käytin meidän kuopuksen 1-vuotis kuvissa. Neiti täyttää huomenna vuoden, mutta sunnuntaina juhlitaan :-).



Nyt syömään.



neronja rv 18+4

Tässä Espoon sivuilta liitettynä se " kipukohta" :



" Alavatsakivut, liitoskivut

Raskauden aikana äidille saattaa tulla erilaisia tuntemuksia alavatsaan, esim. vihlomista. Yleensä nämä tuntemukset ovat vaarattomia ja johtuvat kohdun kasvamisesta. Kasvu saattaa venyttää kohdun kiinnikkeitä ja aiheuttaa ohimeneviä kipuja. Lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä, jos vatsa- tai selkäkipuun liittyy verenvuotoa. Tällöin voi olla kyseessä keskenmeno. Raskauden edetessä osalle äideistä tulee ns. liitoskipuja, jotka johtuvat hormonien aiheuttamasta häpyliitoksen löystymisestä. Häpyluun alueen vihlonta tuntuu usein kävellessä ja öisin kyljellään maatessa. "



Lainasin tarkoituksella sellaiselta sivustolta, joka ei ole mikään keskustelupalsta eli pitäisi olla ihan asiatietoa ;-). Tuon kyseisen sivun otsikko on Syytä huoleen? Siksi siinä mainitaan tuo keskenmeno, ei siis mistään muusta syystä. Ettei vaan kukaan säikähdä ;-).

Olipas tänne tullut taas kirjoituksia eilisen päivän jälkeen (enkä nähnyt toista pinoa..)



Sininenkirsikka: Onnea hyvistä kuulumisista! Yritä silti ottaa vielä " varmuuden vuoksi" rauhallisesti! =]



Kivut: neronja kirjoitti ja linkitti kivuista. Mulla kun niitä vihlaisuja on välillä olut, niin välillä tuntuu myös kipua häpyluissa.. =/ en tiedä mitä nää kaikki on mutta onneksi niiden kans vielä pärjää! =]



Lemmikit: meidän perheen vanha koira jouduttiin lopettamaan vuonna 2000 (16-vuotias koiruus). Vaikka tuostakin on jo niin kauan aikaa, silti on koiraa välillä ikävä. ja vaikka tilalla on uusi koira (joka ei tietenkään koskaan korvaa vanhaa), niin uuden koiran tapoja miettiessä miettii samalla että " mites se vanha koira tekikään" .. =/ ja viime vuonna menetin 15-vuotiaan kissani (nämä eläimet siis asustelivat vanhempieni luona, omassa taloudessa vain yksi katti).



isyyspakkaus: mä olen jo laittanut pakkaukseen jotain:

kumihanskat, suojalasit ja hengityssuojain (työsuhde" etuja" ) vaipanvaihtoon, patterit jaksamiseen (tai taskulamppuun), tänään tuli postissa vaukirjan joku " tuotejuttu" , sieltä lähti pampersin vaipat ja kosteuspyyheet pakkaukseen.

sit on mielessä vielä seuraavia: kumiankka kylpyhetkiin, joku kirja vauvalle (esim. joku ensikirja tms kuminen), isukille muki, vauvalle isukin suosikkijääkiekkojoukkueen paita tai body (riippuu mitä löytyy)... ehkä ruokalappu..?

näkee nyt mitä tulee vastaan kun pääsee kaupungille kiertelemään.. =] Perhekerhon nettisivuilta mä bongasin ideoita pakkaukseen.. =]



Nyt ulkoilemaan!



jonttu rv 18+2

että kun koko raskausajan olen ollut todella väsynyt (hemoglobiini oli alhaalla ja rautatabutkaan eivät tuntuneet auttavan) niin nyt on muutaman päivän (kopkop) ollut olo, että ei väsytäkään enää kovin paljoa ja on pirteämpi.. =] en tiedä onko tämä vain hämäystä, mutta toivottavasti kestäs! vielä yksi yö töitä, sit alkaa taas vapaat. =]

niin, nyt olen syönyt niitä rautatabuja sillon kuin " muistan ja viitsin" , nyt tais olla 6 päivää välissä etten ottanut lainkaan.. =]

Täällä on ollut paljon keskustelua aiheesta ja Neronja edellisellä sivulla sanoi, et liitoskivut kuuluu loppuraskauteen...mut näin ei ole. Sain varmistuksen fysioterapeutiltani tänään kun soitin ja valittelin oloani. Mun kivut on aikaisia liitoskipuja, ei repäisykipuja (niitäkin on, mut tuntuu ihan erilaiselta).



Tää kipu, mitä edellisellä sivulla kuvailin on koko ajan liikkuessa tuntuvaa. Tänään kun juoksin muutama sata metriä bussiin alkoi tuntua, ettei pysty enää kävelemäänkään kohta eikä kipu ole hellittänyt vieläkään. Levossa maatessa tai istuessa ei tunnu mitään, mutta auta armias kun nousee ylös. Pakaravenytystä tehdessä sen huomaa, et mistä kiristää. Painon tunne liittyy selvästi noihin kipuihin.



Löysin netistä mm. tällaisen kirjoituksen (yksityisen henkilön kirjoittama), joka ainakin muhun ja mun raskautta edeltäviin selkävaivoihin sopii.



" Liitoskivut tarkoittavat kipuja lantion ja alapään luuliitoksissa, jotka pehmenevät raskauden aikana. Näin luuliitokset valmistautuvat joustamaan ja antamaan periksi synnytyksessä. Liitoskipuja on monenlaisia ja niitä voi esiintyä miltei mihin aikaan raskautta tahansa.



Joillakin kivut ovat vain pientä ohimenevää jomotusta, toisilla saattavat jopa estää liikkumisen kokonaan. Sinänsä kivut ovat luonnollisia ja vaarattomia, mutta voivat olla todella ikäviä.



Itselläni kaikissa kolmessa raskaudessa on esiintynyt liitoskipuja, tosin jokaisessa hieman erilaisia. Ensimmäisestä vaivasivat erityisesti ristiselän puolella lonkan SI-liitokset, toisessa vaivasivat sitten ihan lonkat, etenkin vasen. Tässä nyt meneillään olevassa raskaudessa kivut ovat sijouttuneet häpyluun kohdille.



Itselläni kipuja on esiintynyt jossain määrin koko raskauden ajan. SI-liitoskipujen kanssa kävelin kuukauden keppien kanssa, lonkkakivut olivat ikävimmillään raskauden puolivälin tietämillä ja nyt nämä häpyluun kivut ovat olleet pahimmillaan viimeisen neljänneksen aikana. Ja kokemuksia on varmasti yhtä paljon kuin raskauksia, että silleen."



Eli Neronja olet ollut onnellinen, jos vasta loppuraskaudesta olet joutunut näistä vaivoista kärsimään. Mulla noi ton kirjoittajan mainitsemat SI-nivelet lonksuu muutenkin pois paikoiltaan ja niitä se fyssarikin epäili. Täytyy käydä ens viikolla väännättämässä takaisin paikoilleen. Varsinkin meillä, joilla on hypermobilisaatio eli yliliikkuvat nivelet liitoskipuja tulee tosi aikaisessa vaiheessa. Näin sanoi hän.



Enivei. Hauskaa illanjatkoa kaikille. Mä pakenen telkkarin ääreen potemaan flunssaani.



Nonna ja Nallekarkki rv 16+1

Mulla on jäänyt ihan lukematta tuo sinun viestisi. Sen vaan pikaisella silmäyksellä pistin merkille, että varmaan suurin piirtein joka toinen kirjoitti kärsivänäsä jo jonkinlaisista liitoskivuista, joten ajattelin, että on tainnut monella mennä nuo liitos- ja repäisykivut sekaisin ;-). Tosi ikävää, että sulla on alkanut liitoskivut jo noin aikaisin. Eihän sulla ole sitten kysymys ihan lantion löystymisestä? Katsoin nimittäin tuosta neuvolasta saadusta paksusta kirjasta, että olisko siellä mitään liitoskivuista, niin siinä kerrottiin vaan lantion löystymisestä ja samantyyppistä tarinaa just, mitä sinä kirjoitit.



Olen tässä koneella tosi hätäisesti enkä ehdi oikein syventyä, joten anteeksi pinnallisuuteni kommenteissani. Mulla ei tosiaan oo noita liitoskipuja ollut kuin nelosen loppuraskaudessa ja silloin kesti n. viikon. Meinasi paniikki iskeä, miten ihmeessä pärjään kipujen kanssa. Soitin synnärillekin ja ajattelin, että voiskohan ne sillä perusteella ruveta käynnistämään. Mutta ei siitä syystä kuulemma käynnistellä. Kätilö sanoi, että kokeile kävellä takaperin. Takaperin kävely olikin kyllä helpompaa kuin etuperin, mutta sitä nyt ei voi tehdä kuin kotona. Sit luojan kiitos, kivut loppui. Oliskohan mulla ollut silloin rv39.



Toivottavasti saat apua noihin kipuihin!!!



Nyt pyykkiä levittelemään ja toista koneellista laittamaan.



neronja rv 18+4

Kätilö ei eilen soittanut,mutta tänäänhän se soittaa ja toivottavasti hänellä on se tulos tiedossa.Alkaa nyt tosissaan tympiin jos se ei vieläkään ole tullut.Sanoin jo mun miehelle et onkait ne hukanneet sen mun näytteen.

Mutta ilmottelen päivällä mitä kuului,olen töissä kolmeen joten sen jälkeen palailen.

anna_liisa 18+2

noista kivuista (oli sitten mitä vain) niin niiden takia olen siis nyt muutaman viikon saikulla..Kipu tuntuu vasemmassa lonkassa sekä alaselässä, välillä tuntuu pelottavia kipuja myös mahassa..Oikealla ja vasemmalla puolella sekä keskellä. Myös ylämahassa tuntuu välillä pikaista kipua.



Mutta oli ihana kuulla hyviä uutisiakin!Sininenkirsikalle onnea hyvistä uutisista!



Annaliisalle toivon hyviä uutisia myös!



Suvi ja papu 15+6

Täällä sairastelu jatkuu, tytöt alkavat olla kunnossa, mutta nyt on äidin vuoro voida huonosti. Panadolin voimalla leivon, sillä huomenna on meillä synttärit, kun kuopus täyttää vuoden *huiskutus neronjalle*



Kivuista: minulla on ollut liitoskipuja kahdessa jälkimmäisessä, viimeksi alkoivat puolivälin jälkeen ja viimeiset pari kuukautta olivat täyttä tuskaa. Öisin meni kyljen kääntämiseen monta minuuttia ja välillä itkin kivusta. Sängynpäädystä sai vähän tukea. Käveleminen oli myös kauheaa yhdessä välissä, sitten vauva vaihtoi paikkaa ja liikkuminen helpottui. Kohdun kasvukipuja tuntuu aina välillä ja issiasta odottelen myös, sitä on ollut joka kerta enemmän tai vähemmän. Kokemusta on myös siitä, miten kohtu kasvaessaan painaa ajoittain hermoja.



Isyyspakkaus: olen koonnut sen miehelle kakkosen ja kolmosen aikaan, varmaan kokoan vielä tällä viimeiselläkin kerralla.



Nyt pitää mennä jatkamaan leipomista niin kauan kuin särkylääke vaikuttaa. Halauksia kaikille!



Porenn ja Pikkukulta rv 15+6