*** ELLIT viikkoon 36***

Lupaan tässä viestissä vain kirjoittaa omaa napaa, ja jos ehdin, niin kommantoin teidät muut tuossa seuraavassa.. :)



Elikkä pe käytiin lääkärissä ja saatiin oikeastaan " vain" hyviä uutisia, mutta silti lähdettäessä oli aika surku olo. Paljon oli tuloksissa hyvää ja jotain pientä häikkää, mutta lääkäri käski edelleen pitää positiivista mieltä yllä, kaikki on todellakin hyvin ja ennuste kuuluu parhaimpaan 1%n.



Joten siis, labrat oli kaikki muut ok, paitsi LH-hormooni, jonka arvo oli alle 4:n, mikä on raja. Tuo hormoni tarvitaan ovikseen, joten ei kuulemma ovista tässä kierrossa ja tikuttaakkaan ei tarvitse. :( :( Elimistö on siis jonkinlaisessa stressitilassa, todennäköisesti vain tästä vauva-asiasta. (nyt kaikki ne, jotka ovat sanoneet, että älkää yrittäkö niin kovasti, voivat laittaa tanssiksi ja hurrata) Sanoi tosin myös, että se on vain yksi arvo ja voi olla myös vain hetkellinen. Enpä tajunnut kysyä, mutta olin kyllä kohtalaisen stressaantunut aamulla, kun aikataulu oli niin tiukka, että saattoiko se vain huonontaa tulosta.

Turhautti niin paljon, että itku meinasi tulla. Tällä hetkellä kun en edes koe olevani mitenkään stressaantunut, lähinnä olen ollut surullinen tai alakuloinen. Toki töiden takia on nyt tohinaa, joka saattaisi näkyä..



Paastoarvo, insuliinit ja se joku ure... alkuinen ok, kuulemma tosi hyvät, eli en aloitakaan sitä lääkettä, mistä ekalla kerralla oli puhe. Harmitti, sillä sen avulla olisi kuulemma ensimmäiset 5kg lähtenyt helmommin, juuri se määrä, mikä nyt on suunnilleen ylimääräistä.. No, toisaalta, hyvähän se vain on. Noiden arvojen takia ei siis kuulemma ole sitä PCOta, mitä ensin epäili.



Miehellä siittiöitä on runsaasti ja liikkuvat hyvin, mutta vain 10% on normaaleja, kun viitearvo on 15%. Lääkäri oli kyllä silti sitä mieltä, että kunhan mun kierto saadaan kondikseen, niin tuo määrän ja liikkuvuuden takia spontaaniraskaus pitäisi olla mahdollista. Hyvä niin. Ja vasta kolmen saman suuntaisen tuloksen jälkeen voidaan edes varmasti sanoa, onko tuo oikea määrä, mutta uuteen testiin ei mennä, kun tulos on kuitenkin " noinkin" hyvä.

Kulta otti ensin aika raskaasti, mutta onneksi kun juteltiin, juteltiin, juteltiin ja juteltiin ja netistä katselin vähän tietoa + käytännön kertomuksia, niin on jo paremmalla mielellä. <3



Ultrasi myös (kp siis 11) ja minulla on kuulemma " tosi kauniit munasarjat" , olen aina tiennytkin olevani sisältä kaunis.. :) :) Kohtu on myös " hyvännäköinen" , mutta limakalvoa oli vain 5.3mm, mutta voi olla, että paksuuntuisi ihan vasta oviksen lähestyessä. Mutta tuosta syystä siis vuotokin on yleensä niin kovin niukkaa, mutta tuonkin paksuuden pitäisi kuitenkin riittää. Rakkuloita on kuulemma paljon, mutta ovat kovin pieniä (johtuen kai siis tuosta LH:n vähyydestä). Suurin oli nyt vajaa 10mm, mikä on kuulemma liian vähän, joten siksi ei kannata tikutella ovista.



Nyt sitten labraan n.1½ viikon päästä, jotta saadaan keltarauhashormoonin määrä. Jos se on pielessä, tehdään se aukiolotutkimus, jotta voin aloittaa jonkun pillerihoidon (vitsi kun en muista näitä nimiä.. argh). Jos taas keltarauhaslabra on ok, niin sitten mennäänkin suoraan pistoshoitoon, apuva!



Olo on siis toisaalta helpottunut, mutta toisaalta kovin, kovin alakuloinen. Nyt vedellään siis turhaa kiertoa, ja seuraavakin saattaa mennä harakoille, jos se labra on pielessä.. :( Se aukiolotutkimus tehdään kp 6-11, todennäköisesti vasta lähempänä tuota 11, jolloin se lääke ei ehdi enää tehota kasvuun.



Jotenkin tuo turhuus nyt harmittaa, vaikkakin eilisen harjoituksen jälkeen tuntui myös jotenkin kauhean hyvältä. Juteltiinkin kullan kanssa, että pitkästä aikaa on seksin jälkeen sellainen olo, ettei tästä piinaa tule. Toisaalta tekisi mieli uhmata käskyä ja kuitenkin tikuttaa (halvemmilla) testeillä, mutta toisaalta, mitä väliä..? Jos se ovis tulisikin, niin siinähän tulee. Todennäköistä kuitenkin on, ettei tule.



Ja eihän tää kaksi kierto, tai oikeastaan tuo yksi kierto, mihinkään enää vaikuta, johan tässä on kohta 20 tuhlattu..



Nyt vain yritän miettiä, miten onnistun, ettei stressittömyydestä tule stressiä.. se on aika vaikeaa.. :/ Huomaan vähän väliä miettiväni " olenko nyt stressaantunut" . Samaan hengenvetoon olen tosin myös päättänyt, että " lääkärin määräyksestä" alan olemaan hiukan itsekäämpi ja tekemään asioita vain siksi, että minä haluan ja että minä nautin niistä. Saa nähdä, miten onnistun..



PAARU kyselit miehen mukana olosta. Se oli tosi huomaamatonta. Mies kyllä odotustilassa vielä kysyi, että haluanko, että tulee mukaan. Eli ehkä häntä vähän jännitti. :) Siinä vaiheessa, kun housuja riisuin, tuntui jännältä, mutta ultratessa ei miltään. Mies jäi istumaan sinne pöydän ääreen ja sieltä kuunteli. Summasummarum, koin siis tilanteen tosi hyvänä. Tuohon aukiolotutkimukseenkin haluaisin ottaa mukaan, mutta katsotaan, saadaanko kummia TAAS vahdiksi.



HAPSU kyseli, miksi pelkäsin, että syy olisi miehessä. En tiedä. Järjellä ajatellen sillä ei kai ole kovin suurta merkitystä, mutta ne tunteet, ne tunteet. Kyllähän miehestä johtuvaa syytä on hiukan hankalampi hoitaa, jos tuotantoa ei siis ole ollenkaan tai ne kaikki olisi rakenteellisesti poikkeavia. Jotenkin tuntui, että jos jouduttaisiin turvautumaan lahjasoluihin, niin olisi lähes sama kuin menisi samantien sitten adoptiojonoon. Jäisihän silloin odotuksen ihanuus pois ja olisihan lapsi edes puoliksi (geenisesti) meidän, mutta itselläni pidemmän korren veisi silloin ajatus, että joku vanhempia kaipaava jo syntynyt lapsi saisi meiltä kodin. (Ja ei, ei ajatukset ihan näin selviä ole, kaikkeen liittyy 100 sivupolkua, mutta tuossa nuo pääajatukset)

Ja vaikka ei tässä asiassa syyllistä etsitäkään, eikä vihan kohdetta, mutta tiedän, että jossain vaiheessa, jossain määrin katkeruus nostaisi kuitenkin päätään, ja itseään on niin paljon helpompi vihata kuin toista. Toista vihatessa pitää vihata myös itseään, sillä järki sanoo, ettei toinen ole asiaa tarkoituksella aiheuttanut..



Tottahan on, että jos vika olisi ollut miehessä, niin totta kai käsittelemällä asiaa siitä olisi päässyt yli, mutta en tiedä, olisiko minulla nyt ollut tarpeeksi voimia käsitellä asiaa. Siksikin toivoin, ettei vikaa hänestä löytyisi. Ja kai sitä rakkaimpiaan haluaa suojella tuskalta. Ja jotenkin tuntuu, että asiasta puhuminen on helpompaa (ei se silti helppoa ole), kun se on tavallaan minun asiani, eikä miehen. En tykkää jutella miehen juttuja eteenpäin..



Järkeä ei ehkä kovin ole, mutta tää taitaa ollakin enemmän vain tunteiden ja hormoonien juttua.



Hyvää tässä on se, ettei ylipaino oli nyt todellinen syy. Toki varmasti tieto liiasta painosta aiheuttaa itselleni kriisiä ja sitä kautta saattaisi laskea tuota arvoa. Eli nyt edelleen vain lisää tsemppiä pudotukseen..



Nyt siis kulutellaan aikaan. Piinata ei tarvitse ja aika kuluu hi-taaas-ti.



Omanapainen Naanuli *lähes kirjailija, pituudesta katsoen*

Kommentit vielä teille muille, kipin kapin kiireellä. :)



Ihan jo mietin, että mikäs on NANNElla, kun ei mitään kuulu, mutta häähä olikin siellä isin lihapatojen äärellä, toivottavasti maistuu hyvältä. :) :)



PAARU, hienoa, että koti tulee hiljalleen kuntoon. Tulee varmasti hyvä mieli ahkeroinnista. Kyllä se pensselin veto kerrallaan varmasti valmistuu. :)

Kurjaa, että fiilis on nyt noin negaa oottava. Toivon, ettei ole oikeassa. Vaikka jotenkin kai naisessa on se aisti, joka kertoo, miten tulee käymään.

Tuo " kaikille muille paitsi meille" -fiilis on kyllä niin tuttu.. mutta uskotaan, että kunhan aika on oikea, niin meillekin, niin sinulle kuin meille muillekin Elleille. Jooko? :) Toivottavasti mieli on jo parempi.

Nettitutuista tosiaan suurin osa on äitikavereita netin kautta, siksi tuo määrä on niin suuri. Ja samoin kuin HAPSU (vai SUSA, ei muista kumpi..) valitteli, niin aika paljon on myös suhteita katkennut. Joitain kaipaa kovastikin, muttei jaksa alkaa " lämmittämään uudestaan" .



TUITU, lievän ylipainon etu- tai haitta on tuon mahan piilossa pysyminen aika pitkään. Kukaan ei oikein kehtaa tulla kysymään. ;) Mulle sanottiin esikosta, kun töissä sitten kerroin, että " niinhän tässä on vähän katteltukin" . :)

Tohon supisteluun mun pitikin kirjoittaa jo aiemmin, että onkohan ne supistuksia, vai voisko vaan olla kasvukipuja? Niin tai näin, peukutellaan, että loppuvat pian!

Niin ja hieno juttu, että olo on parempi ja energisempi. Ehkä se ei olekaan siis vain huijausta.. :D



Jeps, nyt kotiin. Omassa navassa ei aamuun muutosta. Ovista ei varmaankaan siis oo tulossa, limat kateissa. Flunssankin heitti niskaan, tää on niin raivostuttavaa! Miten käykään pudotuksen tälle viikolle, kun ei voi muuta tehdä kuin syödä.. :D



Naanuli

täällä taas alkaa uusi viikko....



ensin Naanulille isoakin isompi halaus...oli epäkorrektia tai ei...hienoa että asiat olivat noinkin hyvin! kuulostaa siltä että kohta (muutaman kuukauden sisällä) voisit vaikka kärsiä aamupahoinvoinnista;) hih eikös ollakin kannustavia kun heti tyrkytetään huonoa vointia...



ymmärrän hyvin tuon tunteen että olisi ongelmallisempaa hoitaa mies... mutta sanompa kuitenkin että todella harvoin on niin huono tilanne että on pakko käyttää vieraita sukusoluja...tietenkin näitäkin on. mutta käsitykseni on että ICSI hoidot ovat olleet läpimurto siinä että vauvoja voi saada omilla sukusoluilla jos niitä vain kiveksistä löytyy, vaikka eivät siis spermassa asti näkyisi.... Onneksi että taida näitä hoitoja kuitenkaan tarvita...

ootkos muuten surffannut netistä jo kaikki aiheen sivustot? muistaakseni ainakin lapsettomuus.fi oli aika laaja hoitojen suhteen...



tähän väliin voin hehkuttaa että siitä tentistä tuli muuten 4 (asteikolla 1-5)





mitäs muille tähän viikkoon? nyt mä en muista taas mitään...



meillä on oma mieleni tyyntynyt, viikonloppuna söin ja söin ja söin...eli odottelen menkkoja jo tälle viikolle vaikka normaali kierrolla se olisi vasta ensi viikolla...opintojen paineet puskee päälle vähän turhan lujaa mutta niitä nyt sitten koitan saada järjestykseen. harkitsen jo josko sittenkin sinnittelisin opinnot läpi yhdessä pötkössä ja yritettäisiin vauvaa vasta sen jälkeen...koen sen vain liian pitkäksi ajaksi, ja jopa pelkään menettäväni mahdollisuuteni (nyt oon käsitellyt liikaa lapsettomuutta viimeisen kuukauden aikana).



ääh...mies soitti huonoja uutisia, ei mitään vakavaa mutta nyt meni ajatus niin sekaisin että palailen myöhemmin...

Niin vihdoin pääsin koneelle minäkin. Töissä jo kävin lunttaamassa hienot uutiset :) mutta en pystynyt vastailemaan, kun noi hitsin työt piti kiireisenä.. Ja aivan ihana oli lukea sun " novellia" , hienosti olit jaksanut kaiken selittää ja sitten vielä kommentoida meille muille! Loistosuoritus ;D



Olisikin tosi hienoa Naanuli jos se raskautuminen olisikin vain kiinni tuosta LH:sta, kun siihenhän on käsittääkseni ihan lääkkeet! Ja tosiaan, se LH:han on juuri se, joka aikaansaa tuon munosolun irtoamisen, ajattele kuinka pienestä se on silloin vain kiinni (siis jos aikaisemmin kaikki onkin vain johtunut siitä.. No, ollaan peukut pystyssä että kun kaikki saadaan kohdalleen niin teillekin se plussa napsahtaa bdbdbd!



Ja noista siittiöistä, se on tosiaan näin maalaisjärjellä ajateltuna aika pieni tuo normaalien siittiöisden prosenttiosuus minkä katsotaan vielä olevan " normaalirajoissa" , mutta sitten kun lähdetään miettimään että montako miljoonaa niitä aina kerralla lähtee liikkeelle niin päästään aika mukaviin lukemiin kuitenkin ;) Mutta miehille se taitaa aina olla kova pala tuo matala prosenttiluku jostain kumman syystä.. Mutta ajatelkaas, jos naisilla olisi vastaavat luvut, niin vain kerran pari vuodessa olisi mahdollisuus hedelmöittyä.. Ja se olisi jo aika iso ongelma. Mutta jospa se sinunkin miehesi tosiaan hiukka rauhoittui kun surffasitte ja juttelitte.



Vielä siis oli teillä testejä edessä, toivotaan ettei niistä sitten enää löytyisi mitään poikkeavaa.. Tai no noita hormonijuttuja pystyy onneksi hoitamaan jo aika pitkälle noilla lääkkeillä, mutta toivotaan nyt kuitenkin että kaikki muut olisi ok.



Ja hyvä että sokerit oli ok, olisiko se yksi arvo ollut uraatti tai urea? en kyllä ymmärrä miten kumpikaan arvo liittyy noihin lapsettomuustutkimuksiin, mutta yleisiä labroja molemmat.



Toi aukiolotutkimus oli mulle uusi, tarkoitetaanko sillä siis munatorvia? Ja miten se vaikuttaa sitten että otetaanko pillereitä vai pistoshoitoa? vai vaikuttaako se progesteroniarvo siihen pilleri/pistoshoitoon?



Ja sitten omaa napaa: ei ne kyllä kasvukipuja olleet, kun pystyin itsekin tunnustelemaan tuota kohtua kun oli kivikova :( no, onneksi tänään vähän rauhallisempi.. Ja tänään oli enempi sellaisia kasvukiputyyppisiä tunteita. Jotenkin sitä on vaan yhä edelleen niin varpaillaan.. Kerroinko täällä, että sain viime viikolla tietää 2 ystävästäni samana päivänä että oli mennyt kesken? ja molemmat keskeytyneitä keskenmenoja.. ei kiva..



No, musta ei nyt ollut yhtä ansiokkaaksi kirjailijaksi kun Naanulista, mutta palataan asiaan myöhemmin



Tuitu rv 13+5











Lupaan tässä viestissä vain kirjoittaa omaa napaa, ja jos ehdin, niin kommantoin teidät muut tuossa seuraavassa.. :)



Elikkä pe käytiin lääkärissä ja saatiin oikeastaan " vain" hyviä uutisia, mutta silti lähdettäessä oli aika surku olo. Paljon oli tuloksissa hyvää ja jotain pientä häikkää, mutta lääkäri käski edelleen pitää positiivista mieltä yllä, kaikki on todellakin hyvin ja ennuste kuuluu parhaimpaan 1%n.



Joten siis, labrat oli kaikki muut ok, paitsi LH-hormooni, jonka arvo oli alle 4:n, mikä on raja. Tuo hormoni tarvitaan ovikseen, joten ei kuulemma ovista tässä kierrossa ja tikuttaakkaan ei tarvitse. :( :( Elimistö on siis jonkinlaisessa stressitilassa, todennäköisesti vain tästä vauva-asiasta. (nyt kaikki ne, jotka ovat sanoneet, että älkää yrittäkö niin kovasti, voivat laittaa tanssiksi ja hurrata) Sanoi tosin myös, että se on vain yksi arvo ja voi olla myös vain hetkellinen. Enpä tajunnut kysyä, mutta olin kyllä kohtalaisen stressaantunut aamulla, kun aikataulu oli niin tiukka, että saattoiko se vain huonontaa tulosta.

Turhautti niin paljon, että itku meinasi tulla. Tällä hetkellä kun en edes koe olevani mitenkään stressaantunut, lähinnä olen ollut surullinen tai alakuloinen. Toki töiden takia on nyt tohinaa, joka saattaisi näkyä..



Paastoarvo, insuliinit ja se joku ure... alkuinen ok, kuulemma tosi hyvät, eli en aloitakaan sitä lääkettä, mistä ekalla kerralla oli puhe. Harmitti, sillä sen avulla olisi kuulemma ensimmäiset 5kg lähtenyt helmommin, juuri se määrä, mikä nyt on suunnilleen ylimääräistä.. No, toisaalta, hyvähän se vain on. Noiden arvojen takia ei siis kuulemma ole sitä PCOta, mitä ensin epäili.



Miehellä siittiöitä on runsaasti ja liikkuvat hyvin, mutta vain 10% on normaaleja, kun viitearvo on 15%. Lääkäri oli kyllä silti sitä mieltä, että kunhan mun kierto saadaan kondikseen, niin tuo määrän ja liikkuvuuden takia spontaaniraskaus pitäisi olla mahdollista. Hyvä niin. Ja vasta kolmen saman suuntaisen tuloksen jälkeen voidaan edes varmasti sanoa, onko tuo oikea määrä, mutta uuteen testiin ei mennä, kun tulos on kuitenkin " noinkin" hyvä.

Kulta otti ensin aika raskaasti, mutta onneksi kun juteltiin, juteltiin, juteltiin ja juteltiin ja netistä katselin vähän tietoa + käytännön kertomuksia, niin on jo paremmalla mielellä. <3



Ultrasi myös (kp siis 11) ja minulla on kuulemma " tosi kauniit munasarjat" , olen aina tiennytkin olevani sisältä kaunis.. :) :) Kohtu on myös " hyvännäköinen" , mutta limakalvoa oli vain 5.3mm, mutta voi olla, että paksuuntuisi ihan vasta oviksen lähestyessä. Mutta tuosta syystä siis vuotokin on yleensä niin kovin niukkaa, mutta tuonkin paksuuden pitäisi kuitenkin riittää. Rakkuloita on kuulemma paljon, mutta ovat kovin pieniä (johtuen kai siis tuosta LH:n vähyydestä). Suurin oli nyt vajaa 10mm, mikä on kuulemma liian vähän, joten siksi ei kannata tikutella ovista.



Nyt sitten labraan n.1½ viikon päästä, jotta saadaan keltarauhashormoonin määrä. Jos se on pielessä, tehdään se aukiolotutkimus, jotta voin aloittaa jonkun pillerihoidon (vitsi kun en muista näitä nimiä.. argh). Jos taas keltarauhaslabra on ok, niin sitten mennäänkin suoraan pistoshoitoon, apuva!



Olo on siis toisaalta helpottunut, mutta toisaalta kovin, kovin alakuloinen. Nyt vedellään siis turhaa kiertoa, ja seuraavakin saattaa mennä harakoille, jos se labra on pielessä.. :( Se aukiolotutkimus tehdään kp 6-11, todennäköisesti vasta lähempänä tuota 11, jolloin se lääke ei ehdi enää tehota kasvuun.



Jotenkin tuo turhuus nyt harmittaa, vaikkakin eilisen harjoituksen jälkeen tuntui myös jotenkin kauhean hyvältä. Juteltiinkin kullan kanssa, että pitkästä aikaa on seksin jälkeen sellainen olo, ettei tästä piinaa tule. Toisaalta tekisi mieli uhmata käskyä ja kuitenkin tikuttaa (halvemmilla) testeillä, mutta toisaalta, mitä väliä..? Jos se ovis tulisikin, niin siinähän tulee. Todennäköistä kuitenkin on, ettei tule.



Ja eihän tää kaksi kierto, tai oikeastaan tuo yksi kierto, mihinkään enää vaikuta, johan tässä on kohta 20 tuhlattu..



Nyt vain yritän miettiä, miten onnistun, ettei stressittömyydestä tule stressiä.. se on aika vaikeaa.. :/ Huomaan vähän väliä miettiväni " olenko nyt stressaantunut" . Samaan hengenvetoon olen tosin myös päättänyt, että " lääkärin määräyksestä" alan olemaan hiukan itsekäämpi ja tekemään asioita vain siksi, että minä haluan ja että minä nautin niistä. Saa nähdä, miten onnistun..



PAARU kyselit miehen mukana olosta. Se oli tosi huomaamatonta. Mies kyllä odotustilassa vielä kysyi, että haluanko, että tulee mukaan. Eli ehkä häntä vähän jännitti. :) Siinä vaiheessa, kun housuja riisuin, tuntui jännältä, mutta ultratessa ei miltään. Mies jäi istumaan sinne pöydän ääreen ja sieltä kuunteli. Summasummarum, koin siis tilanteen tosi hyvänä. Tuohon aukiolotutkimukseenkin haluaisin ottaa mukaan, mutta katsotaan, saadaanko kummia TAAS vahdiksi.



HAPSU kyseli, miksi pelkäsin, että syy olisi miehessä. En tiedä. Järjellä ajatellen sillä ei kai ole kovin suurta merkitystä, mutta ne tunteet, ne tunteet. Kyllähän miehestä johtuvaa syytä on hiukan hankalampi hoitaa, jos tuotantoa ei siis ole ollenkaan tai ne kaikki olisi rakenteellisesti poikkeavia. Jotenkin tuntui, että jos jouduttaisiin turvautumaan lahjasoluihin, niin olisi lähes sama kuin menisi samantien sitten adoptiojonoon. Jäisihän silloin odotuksen ihanuus pois ja olisihan lapsi edes puoliksi (geenisesti) meidän, mutta itselläni pidemmän korren veisi silloin ajatus, että joku vanhempia kaipaava jo syntynyt lapsi saisi meiltä kodin. (Ja ei, ei ajatukset ihan näin selviä ole, kaikkeen liittyy 100 sivupolkua, mutta tuossa nuo pääajatukset)

Ja vaikka ei tässä asiassa syyllistä etsitäkään, eikä vihan kohdetta, mutta tiedän, että jossain vaiheessa, jossain määrin katkeruus nostaisi kuitenkin päätään, ja itseään on niin paljon helpompi vihata kuin toista. Toista vihatessa pitää vihata myös itseään, sillä järki sanoo, ettei toinen ole asiaa tarkoituksella aiheuttanut..



Tottahan on, että jos vika olisi ollut miehessä, niin totta kai käsittelemällä asiaa siitä olisi päässyt yli, mutta en tiedä, olisiko minulla nyt ollut tarpeeksi voimia käsitellä asiaa. Siksikin toivoin, ettei vikaa hänestä löytyisi. Ja kai sitä rakkaimpiaan haluaa suojella tuskalta. Ja jotenkin tuntuu, että asiasta puhuminen on helpompaa (ei se silti helppoa ole), kun se on tavallaan minun asiani, eikä miehen. En tykkää jutella miehen juttuja eteenpäin..



Järkeä ei ehkä kovin ole, mutta tää taitaa ollakin enemmän vain tunteiden ja hormoonien juttua.



Hyvää tässä on se, ettei ylipaino oli nyt todellinen syy. Toki varmasti tieto liiasta painosta aiheuttaa itselleni kriisiä ja sitä kautta saattaisi laskea tuota arvoa. Eli nyt edelleen vain lisää tsemppiä pudotukseen..



Nyt siis kulutellaan aikaan. Piinata ei tarvitse ja aika kuluu hi-taaas-ti.



Omanapainen Naanuli *lähes kirjailija, pituudesta katsoen*

Kopsasin tuon Naanulin kirjoituksen että muistaisin kaikki mitä piti kirjoittaa, ja TIETYSTI unohdin poistaa sen pätkän.. huoh.. myiskö joku mulle uudet aivot, omat on tänään vähän temppuilleet..

Ja Hapsumurullekin moi, oltiin sitten linjoilla samaan aikaan, toivottavasti ei mitään liian huonoja uutisia :/.



Missäs muut???



Tuitu taas

Täällä ollaan taas vähän paremmalla mielellä kuin eilen. Ei enää stressaa muiden mahat. :)



Naanuli - Kyllä asiat nyt etenevät. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa noin seikkaperäisen selityksen. Periaatteessahan kaikki tosiaan kuulosti ihan hyvälle. Vaikka nyt ei ovulaatiota tulisikaan, niin kyllä niitä vielä tulee. Kun on nyt todetusti kauniit munasarjatkin. :) Hyvä, ettei löytynyt PCO tai muutakaan sellaista. Ja jos tosiaan on vain siitä LHsta kiinni, niin sehän kai tosiaan olisi helpostikin hoidettavissa. Mutta milläs sen stressin hoidat pois?? Siinä vasta kysymys onkin. Olen itsekin miettinyt, että siitäköhän tämä meilläkin kohta alkava yk8 johtuu, kun minä olen välillä ahdistunut siitä, etten ole raskautunut. Ja sit olen ahdistunut siitä, että olen ahdistunut, eikä saisi olla ettei estä mahdollisuuksiaan. Oravanpyörä on valmis. :/ Mutta tuo siittiöasia oli taas uutta. Eli kuinka suuri osuus niistä on kunnollisia yleensä? Ja mikä niissä muissa on vikana? Voiko sellainen " viallinen" kuitenkin yrittää raskauttaa munasolun ja sitten se tulee varhaisessa vaiheessa ulos, kun ei ole kelvollinen elämään? Siitäkö useat nk. kemialliset raskaudet johtuvat? Nyt tarvitaan ehkä jo meidän kätilön, Hapsun asiantuntemusta.. :) Mutta onneks niitä on tosiaan miljoonia, että jos vain joka kymmenes simo on kelpo simo, niin silti niitä on satoja tuhansia aina lähdössä liikkeelle. :) Toivottavasti muuten flunssasi tokenee pian. Sitä tuntuu olevan liikkeellä taas turhan paljon.



Tuitu - Inhottavia uutisia sulla tuttavapiirissä. :( Ymmärrän kyllä, jos itsellekin tulee siitä vähän pelkotiloja. Koetahan kuitenkin jaksaa. Mä näin tänään sun " kohtalotoverin" , tuttavan, joka on liki samoissa kuin sinä. Silläkin 13+jotain kai nyt. LA sillä 20.3. (mikäs muuten sun?) Katsoin sitten hänen mahaa, niin ei siitä tosiaan vielä huomannut mitään. Mutta itse hänkin sen jo tunnistaa, että ei ole ihan normimaha enää. :) Jänniä asioita! :)



Hapsu - Inhottavaa miten nuo opinnot lisäävät tietoa ja siten tuskaa sulle. :/ Kyllä teilläkin vielä kaikki hyvin menee. Vielä joskus saat sen kolmannen. (eikös teillä 2 jo ollut?) Miksi muuten epäilet, että kierto olisi nyt lyhyempi? Ruokahalustako veikkaat? Vai olikos sulla vasta eka kierto ilman pillereitä? Mä oon niin ulkona aina ajankulusta, ei ikinä muista onko asioista kuukausi vai viikko... :/



Mulla on tänään taas toiveikkaampi olo. Oikein itseänikin ärsyttää. :/ Tissit on kyllä menkkakipeät, että siihen luotan. Katsotaan nyt, että jos rintakivut lähtevät pois tuossa to-pe, niin sitten tietää niitä menkkoja odottaa la-su. Mutta kun valkovuotoa tulee niiiin paljon ja alavatsaa on pari päivää sillai ..... jomottaen vihlonut. ?? Jos nyt lääkäri kysyisi, että asteikolla 1-10 miten lujaa, niin sanoisin ykkösen. Kun ei oikeastaan koske, mutta juilii oudosti. Mutta nämä kuukaudet tässä ilman pillereitä ovat osoittaneet, että kaikenlaiset tuntemukset ovat mahdollisia, eivätkä välttämättä ole mitään muuta kuin oman pään tuotoksia. (No niin, palasivathan ne jalat taas maahan!) Äh ja voih näitä piinapäiviä. Olis jo sunnuntai. :/ Vaiks miksi se nyt onnistuisi, kun ei ole ennenkään onnistunut? En kestä tätä touhua enää kohta. Tunteet heittää koko ajan laidasta laitaan. Välillä toivon ja välillä kiroan itseni toivomasta, välillä ei tunnu missään ja välillä tuntuu että maailma on ihan väärässä. Ja sitten taas käyn perhesuunnittelusivuilla katsomassa käyrästä, että kuinka monta prosenttia naisista on tämän ajan kuluttua raskautunut ehkäisyn lopettamisesta. http://metku.net/~pesu/raskaudenalkaminen.php 55% muuten mun kohdalla. YLI PUOLET!!! No, ei, ei tilanne ihan niin vakava pääni sisällä ole, mitä ehkä tarinoistani luulette, mutta eihän tämä mukavaa ole. Alkaa pikkuhiljaa hiipimään ajatukset päähän siitä, ettei kaikki olisi kohdallani kunnossa. Mies on todistetusti kykeneväinen, vaiks mistä sitä tietää jos on hänellekin jotain tapahtunut, kun on edellisen lapsen saamisesta jo liki 10v aikaa. :/



Stressi pois, niinhän ne lääkärit neuvoo.



Jaahas, jos vielä vähän tekis töitä ja sit lähtis kotiin.



Tänään tulee muuten mahtavaa komediaa. Oletteko ikinä katsoneet sitä Kovan onnen kundia (SubTV klo 20.30). IHAN MAHTAVA!! Mä olen katsonut kaikki jaksot (paitsi *kirosana* viime viikolla aloittivat uuden kauden, eivätkä mainostaneet missään ja missasin ekan jakson!) ja se on parasta ikinä!! En tiedä miten siihen nyt mukaan pääsee, jos ei ole ikinä katsonut, mutta kannattaa kokeilla! :D Ihan loistava. :)) Hienot hahmot, hieno dialogi, oivaltavia juttuja. Vau!



- Paaru 23/28-29

... kyllähän sustakin kirjailija tuli, kun kävit plagioimaan muiden tekstejä! :DD hahhaaa!!

nyt uusi yritys pitää ajatukset kasassa...



tosin päätä särkee ja lapset riehuu joten ei tämä nytkään herkkua ole.



miehen ex pistää taas kapuloita rattaisiin, on mustamaalannut mieheni erittäin rajusti heidän lasten silmissä...ja tietenkin se tuntuu pahalta. tänään tuli taas uutisia kyseisitä teoista ihan lastenvalvojan kautta.



ja paaruko se kyseli niistä menkoista...epäilen tosiaan osittain juuri sen syömisoireen takia että ovat tulossa, yleensä muutama päivä ennen voisin syödä mitä vain, on tosiaan ensimmäinen kierto pillerien jälkeen joten senkään takia en odota tasaista 28pv:n kiertoa vaikka se muutoin onkin ollut minulla normaalia että ollaan ihan kellontarkkoja.



nuo opinnot vievät minua tosiaan mennessään ja harkitsen sitä vauva-aiheen siirtämistä niin sitten kun kysyn miehen mielipidettä niin hän onkin lämpiämässä! ei nyt ihan vielä halua mutta aikaisemmat puheet kahdesta vuodesta saattaa kuulemma olla liian pitkä aika....=O

tietysti kun minä rupean " järkiintymään" ja mietin olisiko siltikin parempi odottaa niin hän kääntää kelkkansa...

tosin ei hän ollut edelleenkään vielä halukas yrittämään joten koitan antaa asian rauhoittua omassa päässäni ja pyrin tähtäämään vain opintoihin. olen itkenyt tuota vauva-asiaa hormoonien heitellessä jo liian paljon joten olisin lähinnä onnellinen jos voisin vaikka viikoksi unohtaa koko asian.



välillä koen itseni todella pinnalliseksi valittaessani muiden seurassa ajankohdasta, ja sen sopivuudesta, kun toiset yrittävät pitkiä aikoja, ja meidän perheessä ei voida edes yrittää ilman että katsotaan sopiiko ajankohta....? voihan siinä yrittämisessäkin mennä pitkään...

toivon etten pahoita muiden mieltä näillä höpinöilläni meillä vain on ollut helppoa raskauksien suhteen joten lähden liikkeelle siitä että tulevaisuus on samanlainen, vaikka en voi sanoa että se välttämättä olisi.



mietittekö te ikinä mitä tekisitte jos vauva syntyisi kehityshäiriön kanssa???



ennen en ikinä miettinyt asiaa, ja olin varma että jaksan ja pärjään käy miten tahansa...tämä kolmas on kuitenkin askarruttanut...



meidän tyttö syntyi harvinaisen ihomuutoksen kanssa, jota tutkittaessa selvisi että aiheeseen voi liittyä myös vakava neurologinen syndrooma, tytöllä ei ilmeisesti neurologisia muutoksia ole, ei ainakaan vielä, mutta kun vielä ei ole selvinnyt onko kyseessä periytyvä muutos vai satunnainen mutaatio niin aihe kieltämättä mietityttää.



toisaalta tosin mietin ettei sillä ole väliä...mutta enpä ole ihan varma olenko kuitenkaan niin kovaa tekoa etten antaisi pelkojen odotusaikana tai mahdollisesti sairaan lapsen murtaa tarmoani... eli perinnöllisyysvastaanoton aikaa odotellessa...



menipäs taas paapatukseksi, mutta eipä juuri nyt ole muita läsnä kelle ajatuksia purkaisi, ja tehän voitte aina päättää jaksaako lukea loppuun asti =P



palaillaan taas...

-hapsu- (muruset 3v6kk + 1v9kk)

olen kovin pahoillani että olen niin hiljakseen ollut! hirveen pitkiä päiviä töissä ja järjetön migreeni vaivannut joka päivä, kohta jo viikon :( muuten kaikki on kivasti, salaa toivotaan että jos tästä kierrosta tärppi tulisi, niin ei tarvisi vuotaa siellä lomalla ja voisin tuoda ihanan tuliaisen miehelle kotiin.... :) mutta katsotaan nyt. tänään aloin sitä ovista jo tikutella. ja odottelen sen olevan tuossa viikonloppuna. koiralla ollut joku vatsa pöpö ja kaikki matot pitää viedä pesulaan... argh!!! :( yritän huomenna perehtyä paremmin teidän kuulumisiinne, mutta mielessäni olette koko ajan <3 :D



susa kp: 11/28-31 yk.2

Ette ikinä arvaa mitä tapahtui..? Olin kirjoittanut lähes puoli tuntia viestiä teille ja painoin OK ja mitä sitten.. mun kirjautuminen oli kai vanhentunut ja viestiä ei koskaan tänne asti tullut! Voin sanoa, että vähän ottaa päähän.. MURRRR!



No, uusi yritys Wordin kautta.. :)



Kiitos kaunis kaikille ihanista ja tsemppaavista kommenteista, niitä kyllä tarvitaan. :) Niin se vain on, että antaessaan itseltään saa tilalla niin paljon! Huolet lähti ja välittäminen tuli tilalle, kiitos siitä. <3

Hiljalleen olen alkanut puhumaan asiasta myös muille kuin teille täällä ja on se vain kummallista, miten ihanasti sitä saakaan tukea ja kannustusta, kun uskaltaa avata suunsa.

Tällä hetkellä en tiedä, mitä tekisin töissä; kerronko esimiehelle vai en. Lähinnä muuten kertoisin, mutta en halua alkaa hänelle kertomaan, miten asia etenee. Toisaalta, jos kertoisin, niin olisi helpompaa kertoa, miksi joudun olemaan hetkittäin poissa töistä kesken päivää. Olen kyllä ajatellut kiertää ja huijata, että minulta tarkkaillaan kilpirauhasarvoja, ja sen takia joudun ensi viikolla labraan kesken päivää..



HAPSU: voi miten inhottavaa tuollainen exän temppuilu! Toivottavasti saavat asian pian kuntoon ja kaikille paremman mielen. Välillä mietin, että mitä ihmettä ihmiset kuvittelevat saavansa itselleen, kun tuollaista tekevät..?

Äläkä huoli siitä, että murehdit oikeaa ajankohtaa! Se on teidän murhe nyt, meillä se on pitkä yritys. Eri murheet, mutta ihan yhtä oikeutetut. Välillä kanssa ihmisten puheet ja asenteet kyllä satuttaa, mutta niihinkin alkaa jo tottua. Mutta ainakaan minua yksikään sinun kommenttisi ei ole loukannut.

Menipä tentti hyvin! Upeeta!! :) Taisi olla teorian käytäntöön siirrosta hyötyä.

Ja mitä, mitä! Siitä se mies alkaa pehmetä, hieno juttu!! Kröhöm, mitäs me ollaankaan sanottu.. ;)

Tuohon kehityshäiriöjuttuun palaan seuraavassa, tästäkin on jo tulossa romanin jatko ¿osa.. :D



TUITU, hyvä, että välillä saa tosiaan muitakin mielipiteitä, kuin vain omia.. vaikka näköjään aika tehokkaasti voisin pinoa pitää yllä ihan yksiksenikin.. ;)

Ja URAATTI kuulostaa tutulta, eikös sekin liity jotenkin niihin insuliiniin ja sokereihin..?

Hyvä, että supistelut on rauhoittuneet, tuntuu kyllä jotenkin hurjalta, että jo nyt supistelisi..? Vaikka onhan sulla noita viikkoja jo aika rutkasti. :) Soitttelitko sinne neuvolaan? Sanoivatko siellä mitä?

Nuo keskeytyneet km:t on niiiiin kurjia. :( Olivatko joutuneet kantamaan pitkään mukanaan kuollutta sikiötä? Yksi läheinen ystäväni sai tietää viikoilla 13+, että sikiö oli kuollut viikolla 9n. Nyt on uudelleen raskaana ja ultra edessä. Toivotaan vain parasta. Olen miettinytkin paljon, että miksi ihmiset käyvät jo viikolla seitsemän ultrassa, kun yhdeksännellä viikolla on riskit suurimmat.

Mutta uskotaan, että sun masussa voidaan hyvin! Johan tilastotkin on sun puolella, kun noin paljon on on ikävää lähipiirissä sattunut.



PAARU, tuo onkin kysymys, että miten sen stressin saisi pois. Yritän kyllä kovasti nyt olla ajattelematta asiaa, mutta vähentääkö se vai lisääkö? En tiedä. Nyt on ihanaa, kun ei tarvitse miettiä kalenteria ja sänkypuuhia, tosin kyllä se alitajunnassa se juttu on, milloin kannattaa sinne peiton alle eksyä, tänäänkin olisi tarkoitus.. ;)

Voi että, tuo valkkis kyllä kuulostaa hyvältä. bd bd Vaikka onhan noita oireita tosiaan tullut bongattua.. :/ Mutta toivotaan, että sulle se merkkaisi hyvää.

Ootko muuten miettinyt, että jos tämä kierto päättyy toisin, kuin toivomme, niin kokeilisit niitä otikkuja? Eihän ne mitään vakuutta missään asiassa anna, mutta ehkä auttaisi selvittämään ajankohtaa..?

Mä oon kyllä sitä mieltä, että normaalia hormoonitoimintaa ei hermoilulla sekoiteta (ei sunkaan elämä nyt tunnu niin kriisissä asian suhteen olevan), vaan jotain epätasapainoa on pakko olla jo alla, joka sitten voi helpommin ottaa kaarta ylös tai alas, kun stressaa niin paljon. Mutta emmä varmaa tiiä. Lähinnä oon tuota sillä miettinyt, että kun en itse nyt ole edes kovin hermoillut asian suhteen, vaan lähinnä hellittänyt ja katsonut tulevaisuuteen luottaen, joten tuntuu hullulta.. ehkä mulla ei ollut ollenkaan sitten keväällä tuotantoa.. :/



SUSA, kiva, että ehdit moikkaamaan! Älä huoli, täällä me odotellaan, että tilanne rauhoittuu, ei me mihinkään kadota, kaivataan vaan. :) Voi että, miten sen koiran masulle nyt niin on käynyt.. :/ Toivottavasti pian tokenee. :)





Ja taas sitä omaa napaa, onneksi se on niin isossa massassa kiinni, että hyvin mahtuu.. ;)



Tuohon LHn vähyyteen avuksi voi siis antaa joko sitä Clomifen-pilleriä tai sitten sitä pistoksella annettavaa (en muista mitä..) lääkettä. Se, kumpaa saa, niin riippuu siitä keltarauhashormoonin arvosta, jos se on ok, niin sitten tuota piikkiä, jos taas pielessä niin sitten tuota pilleriä. Todennäköisemmin mulla on kyllä häikkää tuossa keltarauhasessa, kun tissit on taas ovisaikaan kipeät ja se kuulemma voisi viitata tuohon (ei tosin lääkärin arvio, vaan netistä luettu..). Mutta kolmen viikon päästä viisaampia. Huoh.



Eli helppoja hoitojahan nuo on, mutta kuitenkaan ne eivät takaa mitään varmaa plussaa, niin ihmisille, jotka eivät oikein asioista mitään tiedä, en sano, että ovat helppoja hoitoja. Useilla tuntuu olevan käsitys, että pelkät tutkimukset jo takaavat plussan, vaikka se ei totuus olekaan.



Aukiolotutkimuksessa tosiaan selvitään munatorvien aukiolo suolaliuoksen ja ilman seoksella, jota suihkutetaan katetrin avulla kohtuun ja josta se sitten etenee kohti munasarjoja, jos torvet on auki. Tuo tutkimus pitää kuulemma tehdä, ennen kuin nuo Clomifenit voi määrätä, vaikka lääkärin mielestä tukoksia ei todennäköisesti ole (niin vähän aikaa sitten synnytyksestä + ei tulehduksia tai sukupuolitauteja). No, onhan se hyvä, että sekin sitten katsotaan.



SIITTIÖITÄ on kai normaalissa näytteessä väh. 20milj/ml ja normaalisti liikkuvia pitää olla 50%, ja nuo määrä mieheltä löytyy, eli kyllä siihen 10% aika monta normaalia mahtuu.. :) Kyllä se itseäkin ensin kauhistutti, kun kuulin, että ¿vain¿ 10% normaaleja, mutta eihän se kovin suuresti vähempää ole, kuin se 15%. On kai aika harvinaista, että normaalien siittiöiden määrä olisi lähellä 100%, mutta en oo varma. Nyt mies on tuntuu olevan aika sinut jo asian kanssa, ainakin niin sanoo. Sitä ollaan puhuttu, että tulevissa kierroissa, jossa ovis on odotettavissa, täytyy sitten vain pihdata muutamat päivät ennen ovista, jotta määrä sitten varmistaa laadun pikkuisen heikkouden.

Mä en tarkalleen tiiä, mikä niissä on vikana, jotenkin rakenteellisesti poikkeavia ne on. Kai niiden a) muoto voi olla väärä, b) häntä puuttuu tai c) joku muu, mikä? Jotkuthan saattaa pyöriä ympyrää tai olla liikkumattomia, mutta siitä ei kai miehen kohalla oo kyse, kun liikkuvuus oli hyvää..

En osaa tuohonkaan sanoa, että tuleeko sitten herkemmin alkuraskauden km.iä, tässä tilanteessa, mutta järki sanoisi, että ovat niin paljon hitaampia, etteivät ehdi normaalia nopeammin solun luo, mutta varmuutta ei ole. Varmaan sitten yhteenvetokäynnillä saadaa tulosteena nuo luvut, niin voin tarkemmin kertoa. Nyt en tajunnut edes pyytää..

Kemialliset raskaudet mun käsityksen mukaan johtuu kiinnittymisen epäonnistumisesta, onkohan näin HAPSU, joten siihen ei kai suuremmin vaikuta..?



En enää muuten edes muista, mitä tuloksia vielä odotellaan, ainakin sitä kilppariarvoa.. ja sitten prolaktiinia ja ja.. no se keltarauhasjuttu tietty.



Muuten, ne limat iski sittenkin. Mutta eivät siis kai merkkaa kuitenkaan mitään..? Nyt vain mietin, että pitäisikö sittenkin ovista tikuttaa vai jättää väliin.. no, samahan tuo, labraan kuitenkin ens ke, oli ovis milloin vain. Eli ehkä jätän väliin. Kyllä tätä rahaa muutenkin ihan tarpeeksi palaa..



No, nyt on teidän vuoro, pistäkää paremmaksi.. ;)



Naanuli



ps, toivottavasti ei ole täynnä kirjoitusvirheitä!!

Kivaa Susa, että olet käynyt ilmoittamassa, että olet elossa. :) Mä jo huolestuin täällä. Sääli migreeniä. :/ Toivottavasti alkaa jo helpottaa, että jaksatte touhuilla.. ;) Ja muutenkin, ei oo kivaa, jos koskee. Täällä ainakin toivotaan tärppiä teille kovasti nyt, olisihan se tosiaan matkallakin kivempaa, jos ei tulisi ne yhdet vaivat. Puhumattakaan niistä muista syistä, miksi se olisi iloisin asia ikinä! :) Millos muuten lähdette sinne reissuun? Joko koira on lopettanut paikkojen sotkemisen? Inhottavaa tuollainen. :(



Hapsu - Kyllähän tämä laittaa asioita pohtimaan jos jonkinlaisia. Minä ainakin olen miettinyt, että mitä jos saisikin sairaan vauvan. En ole oikein osannut sen pidemmälle ajatella asiaa, kun ei oikeasti ymmärrä mitä sellainen tuo tullessaan. Onko teidän neiti vanhempi lapsista vai nuorempi. Onko neurologisten ongelmien vaara edelleen ilmassa, vai oletteko jo sen asian suhteen selvillä vesillä? Mutta hei, iloisempaan asiaan! Vai että mies alkaa vähän lämmetä??! Mehän täällä sanottiin, että kun jättää asian vähäksi aikaa hautumaan, niin hyvä siitä tulee. Vielä kun muutaman viikon annat hänen asiaa sulatella, niin kyllä ne kortsut unohtuu.. :) Toivotaan parasta. Asiat aina järjestyvät jotenkin. En tiedä onko vauvan syntymälle oikeasti hyvää tai huonoa aikaa. Toiset hetket saattavat paperilla näyttää paremmilta kuin toiset, mutta onko sillä käytännössä niin suurta merkitystä, en tiedä. Minun omat asiani ovat aina jotenkin järjestyneet vaikka välillä umpikujalta näyttääkin, joten minulla on vielä lapsen usko siihen, että asiat hoituu. Ja miehen eksästä vielä... Mitäs tuohon sanoisi. Kertakaikkisen kamala tilanne. Onneksi meidän riippakivi ei ole sentään käynyt miestäni mustamaalaamaan lapsille tai kenellekään muullekaan. Meillä tosin voisi välillä olla vähemmän tuttavallinen.. Ei tässä nyt mitään ystäväperheitä sentään olla.... :/ Ihan hyvät syyt heillä oli aikoinaan erota..



Pikainen omanapanen vielä, sit on poistuttava töistä. Napa on surullinen. On nimittäin tänään jo ihan varmaa, että menkat kohta alkaa. Tissikipu oli tänäaamuna hävinnyt, siis pari päivää liian aikaisin. Onkohan tulossa lyhyempi kierto?? No, sen näkee muutamana lähipäivänä. Ajattelin lähteä ostamaan itselleni kuukuppia. Olen päättänyt siirtyä sellaiseen, kun kaikki sitä kehuvat, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi itse hankkia. No, tänään ostan. Eli, bottom line, toivo mennyttä. Uuteen yritykseen.



- Paaru

Moikka vaan sullekin. En ehdi nyt edes lukea, mitä kirjoitit mutta taidan printata ne lääkärin odotushuoneeseen mukaan. :)



Palaan asiaan myöh.



-Paaru

vihdoinkin kerkiää tänne kunnolla, tai en oikeasti olisi kerennyt mutta päätin että joku muu homma saa jäädä:)



Naanuli: Minusta todella hienoa että asiat etenee ja saa vastauksia isoihin vaikeisiin kysymyksiin:) oikein lämmin voimahali teille sinne ! tuollaiset tutkimukset herättää varmasti monia tunteita. surua, iloa, pettymystä, toivoa epätoivoa jne. mutta todella hienoa että pystytte miehenne kanssa niistä kaikista puhumaan, se on todella tärkeää :) voisin kuvitella että tuollaiset tutkimukset ja niiden tuolkset ovat miehille kova paikka, ja jollain tapaa miehet tuntuvat ajattelevan että miehisyys mitataan tuolta jalkojen välistä! mutta sano miehellesi että ainakin minä naisena arvostan todella paljon sitä että hän osaa keskustella kanssasi ja tukea sinua! :D ja kauniit munasarjat.... voih! :) olet niin kaunis sisältä ja ulkoa! ;) aina sanotaan että puhuminen auttaa ja hienoa jos näin myös sinun kohdalla! tuo on vaikea juttu, että pitäisikö kertoa esimiehelle. eihän siinä mitään hävettävää ole. mutta itse ajattelen että asia on kuitenkin hyvin henkilökohtainen. eli sanoisin että riippuu millaiset välit teillä on.



Hapsu: mä arvasin että se tentti sujuu sinulta kuin tanssi :D onneksi olkoon siitä :) ja minä kun myös edustan tätä pahaa äitipuolen roolia niin voin sanoa ettei ole minunkaan mieheni ex-vaimo siitä ihanimmasta päästä :( meillä myös paljon ongelmia hänen kanssaa :/ raivostuttava akka suoraan sanoen! minäkin veivasin pitkään edes takas ennenkuin jätin pillerit. sitä vain miettii kaiken laista. ja voin sanoa että välillä tulee vieläkin sellainen olo että josko vielä odotettaisiin :) että tsemppiä sinulle päätökseen!



Tuitu: mikäs sinulla olo? hmm... toivottavasti kaikki on hyvin ja tulee sujumaankin hyvin!



Paaru: sulla menossa ne ihanat piinapäivät. älä vielä heitä kirvestä kaivoon... on matkaa vielä viikonloppuu:) ja sitten tyhmä kysymys: mikä ihmeen kuukuppi?! en ole ikinä kuullutkaan:) ainiin kävin siellä sun laittamassa linkissä, mikä perhesuuunnittelu se nyt olikaan. aika kivat sivut. varsinkin siinä hedelmöityksen maximoinnissa oli aika erikoisia juttuja! mä pidän sulle peukkuja plussan puolesta!



tänään eka päivä viikkoon ilman päänsarkyä ja koiran masukin rauhoittunut. ovista tikutan, mutta ei ole vielä näkynyt. viikonlopuksi sitä kyllä odotan! muuta tänne ei juuri kuulu... ja nyt täytyy ruveta siivoamaan, kun en ole viikkoon tehnyt muuta kuin käynyt töissä ja kärsinyt päänsärystä:/

elikkä onko hyviä vinkkejä bikin rajojen siistimiseen. kun mulla on sellainen ongelma että iho on todella herkkä ja menee ihan sellaiselle ihottumalle ja näpyille kun siistii bikinirajoja. olen kokeillut erilaisia vaahtoja ja höyliä ja nyt ostin sellaista bikinirajoille tarkoitettua voidetta missä oli lasta mukana ja hitto minkä näköiseksi iho meni! :( alan olla jo epätoivoinen. :/ joten kaikki neuvot, niksit ja vinkit ovat tervetulleita!!

huomaanpa taas eksyneeni tänne, näköjään tulee päivittäin kurkattua. nyt kuitenkin nopeasti sillä sitten mennään pojan kanssa rakentamaan legotorni.



palaan noihin siittiö ja raskaus juttuihin kun on aikaa, en tosin paljon enempää taida tietää mutta tykkään ottaa selvää=)



tuo tyttö on meillä siis nuorempi, ja vaikka kolmasosalla kyseisen iho-ongelman omaavista on neuro-ongelmat niin ilmeisesti kuulutaan onnekkaisiin joilla ei ole. yleensä ilmeisesti oireet tulevat jo vauvoille. mutta tässäpä tämä, kun ei KUKAAN tunnu tietävän miten myöhään oireet voivat puhjeta. käydään siis monella eri lääkärillä ja tytön omana lääkärinäkin on lasten neurologian ylilääkäri, joka kuitenkin avoimesti meille kertoi että tauti on hänellekin vieras.

vuoden päästä on magneettikuvaus jossa pitäisi sitten varmistua joko se ettei ongelmia tule, tai se että on olemassa riski...

kyllä sitä siis joka päivä saa pelätä milloin onkin se aamu kun tyttö ei esim. muista miten käveltiin tms...

mutta otetaan päivä kerrallaan ja kuunnellaan aina mitä uutta lääkärit osaavat sanoa, tällä hetkellä tyttö on kuitenkin " terve" normaali neito jolla vain erikoisia iholaikkuja, ja nekin kai hoidetaan tulevaisuudessa pois mahdollisuuksien mukaan.



kyllä se silti pysäyttää varsinkin kun aiheesta ei oikein löydy tietoa. ja tuon periytyvyyden suhteen väkisin tulee mietittyä entäs jos seuraavaltakin löytyisi, esim. pahempi tilanne samasta taudista...pojalla ei ole, mutta entäs jos periytyykin vaikka vain tytöille tms.?



tosin mä olen käsitellyt tätä jo niin pitkään(vähän yli vuosi sitten saatiin diagnoosi ihosta) että olen rauhoittunut ja osaan odottaa sitä mitä perinnöllisyystutkijat osaavat tästä kertoa, kuitenkin pääsemme sinne vastaanotolle ilmeisesti jo loppu syksystä...



tämä oli nyt pelkkiä omia juttuja tänään, kommentoin muille myöhemmin...



meillä siis menkat ovat kuin ovatkin tulossa, eivät vielä alkaneet mutta tänään ollut limat vaaleanpunaista, eli eiköhän ne huomenna...

meillä on ollut aika hiljaista peittojen alla, tosin onpa ollut kaikkea muuta, kun podin sen hiivatulehduksenkin viime viikolla, mutta katsotaan josko tänään saisi asiaan muutosta...=)



-hapsu- *legotornin arkkitehdiksi tai duunariksi kummin se poika sitten päättää*

Naanulistahan on oikeasti kehkeytymässä kirjailija :D Niin pitkiä viestejä saa aikaiseksi.. Mikä on vaan plussaa, on tosi mukava lukea kuulumisia! Mä vaan oon miettiny, että kohta alkaa menemään niin henkilökohtaisiksi jutut, että olisko melkein mukavampi jutella vaikka msn-yhteisössä...? No, mun puolesta vielä täälläkin.. Noissa yhteisöissä on se paha puoli, että niihin tulee laiskemmin kirjoiteltua.. Mutta tsemppiä loppuihin tutkimuksiin! Musta muuten toi uraatti ei varsinaisesti kyllä liity sokeriaineenvaihduntaan vaan puriiniaineenvaihduntaan.. mutta tarkempaa tietoa saat esim huslabin sivuilta ja sieltä valitsemalla tutkimusohjekirja (siis netissä).



Niin ja onnittelut täältäkin Hapsumurulle hienosta tenttisuorituksesta! Ja tuohon lisääntymisasiaan, toi mun mies totes tossa aikoinaan, että kätilöillä oli tapana lisääntyä jo opiskeluaikoina (ammattitauti kuulemma :D) että en usko että olisit ainoa joka teidän kurssilta äippälomalle jäisi..



Susa, mukava kuulla että kaikki hyvin, ja toivotaan että se plussa sullekin pärähtäisi :)



Paaru, älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon ennen kun täti on ilmestynyt! Mulla ei ollu mitään " rintaoiretta" ennen plussaamista, vaan sellainen paine alavatsalla..



Anessakin vois välillä käydä kertomassa kuulumisia *vink vink*



Ja sitten omaa napaa: Jäin tänään kotiin kun illalla taas supisteli töissä ikävästi.. Oma terkka lomalla, mutta sain onneksi toiselle ajan, joka katsoi verenpaineet ja laittoi lähetteen äitipolille, sanoi että ei se nyt ihan hyvä juttu ole että jo nyt supistelee.. Ja lisälöytönä eilen bongasin että mulla oli proteiinit plussalla pissassa, mitä ei sais vielä tässä vaiheessa olla. Ja kun tiesin miten epäluotettavia noi tikut on, niin tein reippaan tyttönä ihan U-proteiiinit pissasta, joka näytti 181 mg/l, joka on siis lievästi koholla. Ongelma on se, että en löytänyt kertanäytteen viitearvoja mistään, ainoastaan sen, että 2. ja 3. raskauskolmanneksen aikana vuorokausivirtsan proteiinit saa olla enintään 300 mg (eli koko keräyksen proteiinimäärä). No, jospa ne siellä äitipolilla osaisivat hommansa ;) Niillä varmaan menee hermot heti kättelyssä kun tuun valmiiden vastausten kanssa..

Mutta vauvelilla kaikki muuten hyvin, syke 159 ja mun paineetkin ihan hyvät, tosin mulla taitaa olla hieman tuota valkotakkikammoa, kun alapaineet aina terkalla korkeammat kun kotona..



Mutta siis periaatteessa täällä kaikki hyvin, jään odottelemaan sitä äitipolin yhteydenottoa..



Tuitu rv 14+0 :)

" otat Naaanulin tekstin lääkärin odotushuoneeseen" ? Onhan kaikki hyvin? Kun lääkäriin olit menossa?



Tuitu taas

ajattelin tulla moikkailemaan ennen töihin lähtöä, vaikka täällä onkin ollut aika hiljaista.



Tuitu: todella kurjaa tuo supistelu. toivottavasti ei ole mitään ikävää tiedossa. yritä nyt levätä ja ottaa rennosti. ei stressiä tai huolta huomisesta... taitaa vain olla helpommin sanottu kuin tehty itsekullekin!



Hapsu: varmaan aika kamalaa jos ei saa oikein mitään tietoa sairaudesta. itse olisin varmaan huolesta sekaisin ja pelkäisin kaikkea :( tuliko sinusta nyt sitten niiden legojen parissa arkkitehti vai duunari? :D



täälläpä ei mitään. huomaan vain koko ajan ajattelevani että nyt tästä kierrosta se plussa tulee.... vaikka samalla jankutan itselleni että ei voi kun on vasta yrityskierto kaksi menossa. ääh...turhauttavaa :/ olisi vain jo kova hinku päästä ostelee kaikkia vauvan juttuja :) mutta nyt huomiseen!



susa kp.13/ 28-31 yk.2

Huomenta neidot!



Päätin, että tänään tulen heti ensimmäisenä palstalle, ettei vaan jää tänäänkin väliin. Illalla on nimittäin kotona remonttihommia taas tiedossa, että ei konetta auki. Itse asiassa pakkasin meidän kannettavan jo kaappiin pois pölyn alta, että siinäkin syy olla kotona poissa koneelta. Ei jaksa asentaa mihinkään väliaikaispaikkaan. Mut onneksi on kone töissä ja liukuvat työajat. :)



Tuitu - Voi kurjuuden kurjuus nuo supistelut. Ehkä ne passittaa sut vähäks aikaa sairauslomalle? Sun pitäis nyt saada levätä, en usko että työ ainakaan helpottaa supistelua. Mun yks ystävä passitettiin supistelun takia sairauslomalle heinäkuussa, kun vauva syntyi joulukuun lopussa. Millos sinne äitipolille vai joko kävit? Mitäs ne omista tuloksista sanoi? :) Eikös sitä sanota, että lääkärit on maailman huonoimpia potilaita. Ehkä se pätee myös sairaanhoitajiin... ;) Niistä mun rintaoireista sen verran, että kirves tuli nakattua kaivoon nimen omaan siksi, että niitä oli, eikä siksi että olisin kaipaillut jotain rintaoiretta ensioireeksi. Kroppa nimittäin toimii ihan kuin aina ennekin ennen kuukautisia, eli siitä moinen varmuus tärppäämättömyyteen. Mutta kuten sanoin, ens kuussa sitten... Miks muuten yhteisöön kirjoittaisi harvemmin kuin tänne? Eikös ole ihan sama minne kirjoittaa? Vai tuleeko siinä henkinen eroavaisuus? Minä kun olen tällainen noviisi tämän palstailun kanssa, niin en voi tietää.. :) Ai ni, ja se mun lääkäri ei ollu mitään vakavaa, ei edes lääkäri, mutten jaksanu/ehtiny siinä hetkessä selittää. Kävin siis vain peruskohdunkaulasyöpäseulonnassa. Näitä ikäryhmään kuuluvia juttuja.



Naanuli - Kiitos jälleen kerran romaanista. :) On kyllä %##" * raivostuttavaa, kun kone kadottaa tekstin. Mä teenkin aina nykyään niin, että kopioin tekstin aina koneen muistiin kirjoitettuani maalaamalla sen ja sit ctrl+c. Voipi sitten siitä ctrl+v laittaa sen uuteen pohjaan jos teksti katoaa. Otsikon vain joutuu kirjoittamaan uusiksi. Suosittelen lämpimästi. Niin usein tämä palsta takkuilee tuon julkaisun kanssa. Mihis päädyit töissä kertomisen suhteen? En tosiaan osaa neuvoa mitä tekisit, kun en tunne välejäsi pomoosi. Minä en ehkä kertoisi, vaan keksisin just jonkun kilpirauhasarvojatässätarkkaillaan-selityksen. Riippuu niin työpaikasta. Näin pätkätyöläisenä kertominen meillä ainakin olisi tae siitä, ettei sopimus jatku. :/ Ei sillä, että pomot olisi inhottavia, vaan pomot niiden yläpuolella on säästökuuri-ihmisiä. Mitäs ihmisistä, kunhan ei rahaa mene -periaatteella. Toivottavasti sulla on asiat paremmin ja voit vaikka kertoakin totuuden. Mä olen muuten kanssa avoimuuden kannalla ja jaarittelen usein omat asiani ympäriinsä, kiinnosti ihmisiä tai ei.. :) Mutta toiset asiat on töiden takia pakko pitää piilossa. :/ Ja joo, hoidot ei oo ikinä helppoja, vaikka itse fyysinen toimenpide ei kovin rankka olisikaan. Kuten tässä on jo todettu, henkisellä puolella käydään aikamoista keskustelua. Eli ei todellakaan passaa tietämättömille ihmisille kertoa, että helpolla päästään jos vain pilleristä on kyse. Ja kyllähän nuo alkututkimukset jo ovat inhottavia, suolaliuosta kohtuun ja kaikenmaailman verikokeita, puhumattakaan miehen purkkinäytteestä. Eli ei se niin helppoa tosiaan ole. Outoa muuten nuo sun limat. Eli limat voi tulla vaikkei ovuloisikaan? Onko näin? Inhottava uutinen. :/ Pitäskö mun sittenkin turvautua tikkuihin? Mä kun olen limoista päätellyt että ovuloin kyllä säännöllisesti. Tosin mulla siihen kuuluu myös o-kipuja ja ihan kuin tuntisin solun liikkeetkin. Mulla on aika alhainen kipukynnys, sillä olen selittänyt sen, että tunnen aika paljon asioita tuolta alakerrasta. Mutta jos vielä yhden kierron ilman tikkuja. Jos yk 8 ei tuota tulosta, niin sitten lupaan vakaasti harkita tikkuilua. Miehen hermo ei sitä kyllä kestä, mutta jos ei kertois... :/ Tosin, kuten jo kerroin, olen aika huono pitämään juttuni omina asioinani.. :)



Hapsu - Voi veljet tosiaan, miten minäkin äitinä olisin sinun tilanteessa paniikissa useaan otteeseen. Voimia sulle jaksaa ajatusten kanssa päivästä toiseen. On varmasti kamalaa, kun läsnä on tuollainen tosiaan tuntematon sairaus. En osaa edes kuvitella, kun ei ole omalle kohdalle sattunut. On varmasti samaa kategoriaa kuin oman vanhemman kuoleminen. Sekin oli sellainen asia, jota ei mitenkään osannut kuvitella miltä se tuntuu ennen kuin se omalle kohdalle sattui. Ja senkään jälkeen ei ole tullut viisautta sanoa lohduttavia sanoja saman kokeville ystäville. Vaikeita asioita. Kerrassaan vaikeita.

Onnittelut minultakin vihdoin siitä tentistä. Nelonen on hieno juttu! :)

Hiiva on inhottava juttu. Mulle tulee aina antibioottikuurien aikaan. Paitsi että ei enää!! Maitohappobakteeritabletit kuurin aikana ovat poistaneet myös kiusallisen hiivasivuoireen. Suosittelen, jos on taipumusta hiivailla. Ja lohdutuksena vielä, että et todellakaan ole ainoa joka aina palstalla notkuu. Minäkin käyn vähintään kerran päivässä tsekkaamassa, usein monestikin, vaikken aina ehdi kirjoittaa.



Susa - Kuukuppi on uudelleen käytettävä kuukautissuoja. Käy katsomassa http://kuukuppikunta.net/ niin selviää paljon asioita. Eilen sovitin omaani, vaikka ei ole vielä menkat alkanu. Aika helposti tuo sujahti sisään vaikka vähän vielä treeniä kaipaakin. Vai on teilläkin ongelmia miehen eksän kanssa. Pitäis tosiaan vissiin olla onnellinen, että meillä ei tee suurempaa kiusaa. Kyllähän hän välillä pieniä inhottavia asioita järkkää, kuten lapselle hammaslääkäriaikaa siten, että meillä on aikataulu tulla pois kesälomareissulta (aika kylläkin oli sovittu sille päivälle kun meidän pitikin tulla pois reissusta, mutta se aiheutti sen, että kotiin piti lähteä heti aamusta, eikä sitten kun olisi jaksettu ja kiinnostuttu aiheesta), mutta ei onneksi sen vakavampaa. Pientä kivaa aina silloin tällöin, mutta ei todellakaan onneksi mitään mustamaalaamista tms. Välillä tosiaan yrittää kyllä olla liiankin tuttavallinen, kuten myös hänen uusi miehensä. Ihan kiva tyyppi se kyllä on, siis uusi mies, mutta ei me nyt mitään bestiksiä haluta niiden kanssa olla.. Eli hankalaa näinkin päin.. Onnittelut muuten siitä, että päänsärky loppui! :) Mites o? Onko näkynyt? :) Oletko tikkuillut? Ehkä sun tuntemus siitä, että nyt plussaa on oikein. Toivotaan ainakin niin. Tuitukin plussas tokasta kierrosta. :) Bikinirajaan mulla ei ole mitään neuvoa. Itsekin olen niitä jotka vielä etsivät hyvää keinoa. Tosin olen lopettanut etsinnän kauan aikaa sitten ja ryhtynyt harrastamaan riittävän isoja uikkareita.. :) Tosin niihin saa siirtyä tällä kropalla muutenkin. ;) Mutta jos löydät käyvän keinon niin kiitellisuudella otetaan vinkki vastaan täälläkin! Oon kyllä superhuono ajelemaan karvojani. Onneks mies ei niistä kiusaannu. :)



Nannelle moikkaus jos hän nyt sattuu palstalla käymään! :)



Mietin tuossa eilen, miten lyhyelle ajalle tää 7 kiertoa on tuntunut. Numerona näyttää kamalan isolle, mutta jotenkin aika on rientänyt eikä ole yhtään sellainen olo että olisi ikuisuuden odottanut. (Jaahas, tänään on taas näitä päiviä... :) Katsotaan tilanne taas huomenna.. ) Mutta saisihan tuo jo tärpätä. Kuten jo aiemmin sanoin, alkaa pelko hiipiä, että kaikki ei olisikaan kunnossa. Mut yks kierto vielä, sit tikkuilua, EHKÄ.



Mä muuten ehkä kannattaisin sitä suljettua yhteisöä. Jotenkin tää alkaa olla tosiaan jo niin henkilökohtaista. Ei muuten, mutta jos meidän juttuja seurailee, niin kohta joku tuttu tunnistaa. Vaikka epätodennäköistä se kai olisi. Mutta kun jaarittelee samat asiat täällä kuin julkielämässäkin niin ihmekö tuo olisi. Ihme tosin saattaisi olla se, että joku tuttavani juuri sattuisi aktiivisesti lukemaan meidän ketjua. :/ Mut kuiteskii. Ja sitten kun täällä jaarittelee vielä niin paljon enemmän kuin julkielämässä.. ;)



Hei arvatkaas muuten mikä on mahtavaa! Ostin eilen kahdet uudet hienot sopivat housut!!!! Onni on suuri!!! Menin kauppaan, otin myyjää kädestä ja sanoin, että nyt etsisitkös mulle housut jotka sopii. Ja vau! Se löysi kahdet hyvät ja oli siitä riemusta pakko ostaa molemmat. Suosittelen lämpimästi myyjien hyväksikäyttöä. :)



Nyt on pakko alkaa töihin. Johan tässä on HERTTINEN SENTÄÄN! HUH! 45min mennyt. Nyt nyt! Töihin Paaru töihin!! Jos meinasin nääs tänään täältä poiskin päästä. Ja syytä olis, mies on vapaapäivää viettämässä. :) Mutta nyt taitaa jo teksti pärjätä Naanulin romaaneille. ;)



- Paaru kp 26



JK Olin onneks taas kopioinut tän jutun, muuten olis käyny naanulit. :)

meillä pojan flunssa on siirtynyt äitiin. tänään jätin päivän puoleen ja tulin kotiin sairastamaan. toivon että on huomenna jo parempi kun on kuitenkin pakko olla 8h koulussa, vaikka eihän siitä mitään päähän jää jos on todella kipeä, mutta eipä putoa kurssilta jos naamaansa näyttää.



menkat eivät alkaneetkaan vielä, maha juilii ja odottelen niitä nyt sitten viikonlopulle, kierron mukaan pitäisi alkaa ensi tiistaina, oviksen mukaan sunnuntai tai maanantai, miten sitten laskee...



LEGOjen kanssa päädyin vähän molemmiksi, poika toimitti purku-urakoitsijan töitä ja romutti yhdessä kasatun tornin ennätysvauhtia.



eipä muuta, lähden teemukin kanssa sängynpohjalle...