Yks sukulainen hokee kokoajan miten avioliitto on lapsille turvallisempi.

Mikäli on lapsia niin puolisoiden omaisuus ositetaan ja leski saa siitä osuutensa

Olen ollut kerran tällaisessa perunkirjoituksessa jossa käsiteltiin kuolleen miehen omaisuudenjakoa. Vaimonsa oli kuollut jotain 20v sitten ja vasta nyt, miehenkin kuoltua suoritettiin perunkirjoitus. Ymmärsin, että tämä olisi ihan tavallista??? Että odotetaan että se toinenkin kuolee.

Eli vaikka perilliset perivät, niin käytännössä saavat rahansa ja talonsa vasta sitten kun toinenkin kuolee. NIin ainakin tässä tapauksessa.

Hassua oli mielestäni se, että eloon jäänyt oli kasvattanut omaisuuttaan tämän 20v aikana melkoisesti, niin tämäkin jaettiin. Eli vainajan omaisuus kasvoi hänen kuoltuaan ja perilliset tästä hyötyivät (tyyliin, molemmilla omia lapsia, muttei yhteisiä).

Lapset perivät puolet ja puolet, mutta eivät perineet äitiään kun vasta 20v tämän kuoleman jälkeen kun äidin uusi mieskin oli kuollut.

mutta jos joku vaatii, se pitää jakaa.

Toisinkin voisi käydä jos eloon jääneen omaisuus hupenee.

Ei se leski mitään peri, vaan kuolemantapauksen sattuessa suoritetaan ositus (eli lasketaan kummankin omaisuus yhteen, mihin lesken osuudeksi katsotaan 50 %:a ja vainajan osuudeksi 50 %:a, jollei ole avioehtoa, toinen perinyt omaisuutta, josta sitten on aviopuoliso suljettu pois testamentillta tms.)



Leskellä on kuitenkin oikeus jäädä asumaan pariskunnan yhteiseen asuntoon, eli siis kotiinsa, häntä eivät siitä pysty rintaperilliset pois häätämään, vaikka haluaisivatkin.

Vierailija:

mutta jos joku vaatii, se pitää jakaa.

Aina.

21 jatkaa.



Lapsella on oikeus lakiosaan, mutta mikäli ei ole muuta omaisuutta, kuin vainajan ja lesken asunto, kuten yleensä on tilanne valtaosassa tapauksista, eivät lapset voi vaatia pariskunnan yhteisen asunnon myymistä, mikäli leski käyttää asumisoikeuttaan, jota eivät häneltä voi rintaperilliset riistää, vaan asunto tulee myyntiin vasta lesken kuoltua/muutettua siitä pois tms. Eli lapset kyllä joo perivät, mutta he eivät saa asuntoa, ja tätä kautta realisoitua sitä rahaksi, kunnes joko leskikin on kuollut, tai muuttanut pois asunnosta, ja siis muuttanut pois omasta tahdostaan, ei rintaperillisten.



Muu vainajan omaisuus (vähäisin poikkeuksin) voidaan realisoida lesken vielä eläessä, ja voihan joskus olla niinkin varakkaita pesiä, että muu omaisuus riittää rintaperillisten perintöön, ilman asunnon myyntiäkin.

Vierailija:

No jos puolisot ovat naimisissa ja toinen delaa, niin kyllä se puoliso sen vainajan vaan perii, vaikka niillä olisi 15 yhteistä lasta. Tietysti jos ovat avoliitossa, sitten ihan eri juttu. Ei avoleskellä ole mitään oikeuksia vainajan omaisuuteen, ellei ole testamenttia tehty (ja tallessa).

" miksi meidän naapurit sitten joutuivat muuttamaan kun mies kuoli ja rintaperillisten perinnöt piti maksaa asunnosta?"



--

Ehkä leski halusi myydä talon, jotta rintaperilliset saivat rahansa ulos siitä pesästä. Ei kaikki ole sellaisia, jotka haluaa asua isoa taloa puolison kuoltua ja istua perinnön päällä kuin tatti.

mutta leski minulle kyllä harmitteli että kun on pakko myydä ja muuttaa pienempään että saadaan lakiosat maksettua

Oli sitten talo tai rivari niin se omistetaan.. Jos puoliksi ja toinen kuolee eikä oo testamentissa tai vakuutuksissa toista laitettu saajaksi niin lapset perii osan tönöstä. Tän osan voi lapset vaikka myydä kun siinä iässä että voi myydä omaisuuttaan.



Jos leskeksi jääneellä ei oo rahaa jolla maksaa taloa/rivaria niin sehän menee sitten myyntiin. Ellei oo maksanu sattumalta kallista vakuutusta joka korvaa kumppanin kuoleman ja osuus maksetaan.

Sukulaisten perintöoikeudesta

1 §



Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.



Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

2 §



Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.



Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.



Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.

3 §



Jollei 1 ja 2 §:ssä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isän ja äidin vanhemmat koko perinnön.



Milloin isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, menee hänen lapsilleen se osa perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut.



Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön.

perusteluihin asti ei olla vielä päästy.



Itse olen ollut 20v avoliitossa ja vanhin lapsista on jo rippikouluiässä. Nuo turvallisuudesta puhuneet ovat molemmat eronneet avioliitostaan...



Sekä avio- että avoliitossa syntyneellä lapsella (avoliitossa, jossa isä on lapsen tunnustanut) on tasan samat oikeudet toisen vanhemman kuollessa.



Avoleski ei ole " juridisesi leski" , joten hänellä ei ole oikeutta jäädä asumaan pariskunnan yhteiseen kotiin kuten avioleskellä on. Tuon oikeuden voi kyllä hankkia testamentilla (esim. avopuolisolla hallintaoikeus toisen kuollessa). Toisaalta jos lapset on pieniä, en käsitä miksi pesä pitäisi heti jakaa, jos ko koti on sekä eloon jääneen vanhemman ja lasten yhteinen koti. Ainut asia joka eteen siinä tulee on perintöverot eli lasten täytyy niistä selviytyä - ja se voi edellyyttää rahaa, jota kaikilla lapsilla ei ole. Jos " avoleskellä" on hallintaoikeus, niin nuo erot ovat pienemmät. Avioliitossakin kuolleen lapsia tuo perintävero toki kolkuttaa heti ovelle eli viime kädessä sama propleema edessä, jos ei muuta varallisuutta ole jaettavaksi.



Olen käsittänyt, että hallintaoikeus avopuolisolla auttaa avopuolisoa ja säästövakuutus (?), jonka lapset saavat, auttaa lapsia selviämään perintöveroista.



Itse olen ollut osakkaana pesässä, jossa oli vanhempieni asunto sekä muuta varallisuutta noin 50/50. Meillä pesä pidettiin jonkin aikaa jakamattomana, mutta lopulta kaikki saatiin tajuamaan, että leskellä ei ole oikeus asuntoon pluspuoleen muusta vaan puoleen kaikesta ja se kaikki voi olla esim. se asunto ja vain se. Edelleen minua loukkaa, että kuulen sanottavan, että joku joutui ostamaan talonsa lapsiltaan. Minusta kukaan ei ostanut vaan suoritettiin vain ositus.

Pidin kuitenkin oman sukunimeni, et saa nyt nähdä, mitä traumoja minä lapsilleni aiheutin ;)

ja voi joutua lähtemään vaikka perheen yhteisestä kodista lapsineen. Eli jos ei ole varaa ostaa miehen puoliskoa asunnosta itselleen.

En minäkään ottanut mieheni nimeä. Olen tottunut olemaan ainut Suomessa elossa oleva nykyisenniminen henkilö. Toinen samanniminen oli isoisoäitini. Googletettuani etunimeni ja mieheni sukunimen olisin ollut yksi kymmenistä samannimisistä. Ei kiitos :-) Luulen, että tyttölapsilleni olen hyvä esimerkki: naisen nimi ei katoa, kun hän avioituu miehen kanssa. Naisen nimi on siis säilyttämisen arvoinen = nainen on arvokas.

Vierailija:

Pidin kuitenkin oman sukunimeni, et saa nyt nähdä, mitä traumoja minä lapsilleni aiheutin ;)

Vanhemman perivät aina lapset.

Vierailija:

ja voi joutua lähtemään vaikka perheen yhteisestä kodista lapsineen. Eli jos ei ole varaa ostaa miehen puoliskoa asunnosta itselleen.

Lapsihan perii vanhempansa joka tapauksessa.

No jos puolisot ovat naimisissa ja toinen delaa, niin kyllä se puoliso sen vainajan vaan perii, vaikka niillä olisi 15 yhteistä lasta. Tietysti jos ovat avoliitossa, sitten ihan eri juttu. Ei avoleskellä ole mitään oikeuksia vainajan omaisuuteen, ellei ole testamenttia tehty (ja tallessa).