Plussanneet Hoidokit syyskuulle

Mukavaa, kun viime päivinä on ketjussa ollut eloa vähän enemmän kuin ennen...tosin enpä ole itse ollut aktiivinen, mutta nyt palailen jälleen paikalle. Hurjalta kyllä kuulosta, että nyt on aiheet jo pikkuhiljaa kääntymässä sektioihin ja synnytyksiin...siis ihan aikuisten asiohin. :) Enpä olisi joku aika sitten uskonut ajattelevani itsekin moisia asioita ja raskauden edenneen jo yli 30 raskausviikon. Tänään on juhlallisesti alkanut 33. viikko!!!!! JEE!!!!



Vähiin alkaa käydä työssäoloaika, sillä jäljellä on enää kolme täyttä viikkoa ja äitiysloma alkaa virallisesti 13.10. Tähän asti olen selvinnyt ilman sairaslomaa ja toivottavasti selviän loppuun asti. Vatsa ei edelleenkään ole suuren suuri ja se onkin ehkä helpottanut oloa, vaikka kyllä pienikin vatsa jo alkaa painaa. Työpäivän aikana tulee kuljettua rappusia useamman kerran ja aina viimeiset askelmat tuntuvat siltä, että vuorenvalloitus olisi käynnissä. ;) Voisinkin jo vähän mietiskellä, miten voisin koulussa oppilaiden kanssa juhlistaa lomalle jäämistäni...jätskiä ja muita herkkuja kenties. Tulee kyllä haikea olo töistä pois jäädessä, kun ekaluokkalaiset on hyvästeltävä....mutta sitäkin mukavampaa on tiedossa.



Manco kyseli neuvolasta ja siitä, kun kävin verenpainetuloksiani esittelemässä onkin jo vierähtänyt viikko. Omat kotimittaukset rauhoittivat neuvolankin tädin, mutta silti pitää paineita mittailla, mutta ei enää joka päivä ja edelleen näyttävät normaaleilta. Painoa oli viime neuvolassa tullut jo 10 kiloa ja se kuulostaa hurjalta. Mutta onneksi eivät kilot sivullisten mukaan näy, mutta...neuvolantäti kuitenkin otti painoasiankin esille. Kumman tarkka täti! ;) Onneksi teillä muillakin on paino noussut ja kummahan se olisi, jos ei nousisi vauvan kasvaessa.



Miliko

...noista vauvan liikkeistä näillä viikoilla. Mancon mukaan vauva jumppaa ja potkii oikein ahkerasti ja välillä vähän kipeästikin. Omalla kohdalla tuntuu siltä, että hurjimmat potkut ja liikkumiset ovat vähän laantuneet ja liikkeet ovat jotenkin rauhallisempia. Muistaakseni luin jostakin neuvolasta saadusta lapusta, että aktiivisin liikkumisaika sijoittuu näille viikoille tai siis alkaa olla jo vähän ohikin. Olen koittanut ajatella, että nyt ei ole enää niin paljon tilaa jumpata ja siksi vauvankin on vähän rauhoituttava.



Miliko 32+0

meidän vauva on toisaalta rauhoittunut, ja potkuja ei siis todellakaan satele enää paljoa, oletan sen johtuvan tilan puutteesta. Mutta muuten se kyllä muljuaa ja punkee itseään nahasta läpi. :-) Tällä viikolla varsinkin oli monen monta päivää että virtsarakko oli tositosi ahtaalla koko ajan ja oik puoleiset munasarjatkin sai osansa...



Kiva että kotipaineet on pysyneet normaaleissa. Mäkin mittailen yhä kotona, en kylläkään joka päivä. Yleisesti muuten neuvolasta, niin mun mä olin pitkästä aikaa omalla terkallani nyt viimekerralla, ja mä en kyllä tykkää sen tyylistä. Suhtautuu asiallisesti kaikkiin mittaustuloksiin, mutta se ei oikeasti oo lainkaan kiinnostunut mitä MULLE kuuluu tai miten voin, ja painaako joku mun mieltä. Kai se olettaa että asiakas avaa suunsa jos jotain on... Se ei nimittäin kysele noita koskaan, ja taas viime kerralla höpötteli omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Mut onneks mä oon voinut niin hyvin että tuo ei NIIIIN kamalasti haittaa.



En siis valita, mutta... :-D



Manco 33+

Tuosta perätilasta.. Eli olen kyllä itsekin huomannut jo muutaman viikon ajan, että tuonne alaspäin tai kylkeen suuntautuvat potkut ja jalan ojennukset. Ei siis ole ollut tietoakaan n. rv30 jälkeen kylkiluihin tulevista potkuista. Aiemmin minulla ei olekaan neuvolassa kerrottu tarjontaa, joten itse keskustelun aloitin vähän hämmästellen, että mitenköhän päin se Voitto siellä onkaan. Tosin juuri samaisella kerralla terkka olisi sen katsonutkin.



Mietin juuri sitä, mitä Joalinkin mainitsi, että aika myöhään tuntuvat sitten yrittävän sitä käännöstä, koska todennäköisesti pääsisin Jorviin jollain 37+ viikolla. Tosiaalta en ole yhtään huolissani koko asiasta, ihme kyllä. Minusta ei ainakaan vielä tuntuisi yhtään ikävältä synnyttää sektiolla, tosin tietenkin mielelläni tekisin sen normaalisti alateitse. Aika hurjalta tuntuisi synnyttää Voitto perätilassa.. Itse en myöskään ajattele minkään synnytystavan olevan se ainoa oikea vaan pääasia että tulee ulos sieltä..:) (tosin tällä hetkellä sekin tuntuu aika hirvittävältä.. miten ikinä osaan hoitaa sitä?!?) :)



Terkka on ollut kokoajan sama ja aivan ihana! Tosi empaattinen ja kiinnostunut minustakin eikä painostakaan sanonut vielä kertaakaan vaikka olenkin kerännyt jo 14kg lähdöstä..:/ Jotenkin olen jo luovuttanut, tulee mikä tulee.. huoh.



Selkä tykkää selkeästi lomailusta..:) Välillä on jopa miettinyt, että olikohan sairasloma sittenkään aiheellinen. Tosin eilen menin koko päivän vauhdilla paikasta toiseen ja nyt saa maksaa seuraukset siitä.. Selkä vihoittelee taas oikein asenteella. Kun vaan muistaa lepäillä välillä, niin hyvin pärjää.



Huomenna ajattelin lähteä vielä viimeistä kertaa yhtenä kappaleena koti-kotiini pohjanmaalle. Siellä ei edelleenkään ole nettiä, joten täältä osin on aika hiljaista eloa. Seuraavaksi kahdeksi viikoksi on hurjasti menoa ja ohjelmaa, sitten vaan keskityn Voiton odotteluun ja rauhoittumiseen.



Tsemppiä viimeisille työviikoille Mancolle ja Milikolle. Eipä niitä Tirpallakaan taida enää montaa olla. Ja Manco.. Arvaa kuka on listassa ylimpänä, kun EE käy noutamassa alkukuusta nyyttinsä..;)



-Tuittu ja Voitto 33+5-

Niistä liikeistä unohtui kommentoida.. Ainakin Miliko oli kysellyt.. Eli meillä Voittokin on selkeästi rauhoittunut, kun ei mahdu enää pyörimään niin kovasti. Potkut tulee tosiaan tuonne alas ja niitä tulee muutenkin tosi harvakseltaan tai sitten en vaan tunne niitä kaikkia. Enemmän liikkeet on tuossa navan molemmin puolin ja ilmeisesti pepun työntämistä ylöspäin tai kyljen kääntämistä. Pään tunnen selkeästi tuossa kylkiluiden alapuolella. Mutta jos liikkeet on vähentyneet, niin niihin on tullut aika selkeä rytmi. Meillä jumpataan vuorokauden aikana suunnilleen seuraavasti; klo 1, klo 5, klo 7, klo 11, klo 16, klo 21-23. Muuten on aika hiljaista. Tämän rytmin olen löytänyt kyllä vasta kotona ollessani, sillä töissä kovalla vauhdilla liikkuessani en välttämättä tuntenut liikkeitä koko päivänä.



Mutta nyt kipaisen päiväunille.. Meillä on ollut koko viikonlopun vieraita ja ne lähti vähän aikaa sitten. On siis vähäsen univelkaa kerrytetty..:)



-Tuittu-

Tuittu78:

Ja Manco.. Arvaa kuka on listassa ylimpänä, kun EE käy noutamassa alkukuusta nyyttinsä..;)

No mä veikkaan että SÄ?! :-D

Manco 33+5

Oli ihan pakko alkaa kommentoimaan, kun nuo Tuitun aatokset kuulostavat niin tutulta! En minäkään osaa enää alkujärkytyksen jälkeen olla huolissaan tuosta sektiosta, kaipa se on yksi tapa synnyttää siinä kuin " normaalistikin" . Tässä vauva-asiassa kun ei muutenkaan ole kovin luomusti menty, niin ehkä sektio kuuluu vaan kuvioon :) Ja nimenomaan tuo aika synnytyksen jälkeen on alkanut jännittää ihan hirveästi, siis että miten sen pienen ja avuttoman käärön oikein saa pidettyä hengissä ja oppii pärjäämään sen kanssa?! Itselläni kun ei ole edes pahemmin kokemusta pienistä lapsista, mitä nyt kummilapsia on muutama siunaantunut ja niiden kehitystä olen vierestä seurannut. Välillä on tosi paniikinomainen olo, mutta suurimman osan aikaa ei enää malttaisi odottaa, että saisi vihdoin vauvan syliin ja pääsisi aloittamaan sen hoivaamisen <3



Vauvan liikkeistä piti kommentoida sen verran, että täällä kyllä liikutaan yhtä ahkerasti edelleen, vaikka olen odottanut että meno masussa jossain vaiheessa vähän rauhoittuisi. Monethan sanoo, että loppuajasta tila mahassa loppuu ja sen myötä liikkeet vähenee huomattavasti, mutta kaipa sekin on niin yksilöllistä. Eli tuskinpa on mitään syytä huoleen, oltiin siellä sitten rauhallisia tai vilkkaampia.



Hurjaa kyllä, kun täällä alkaa pian niin monella olla viimeiset raskaushetket käsillä :) Ja tuntuu, että tosi äkkiä tulee Nonna ja Huiskuttajakin perässä kun nämä viikot sen kun vierii! Itse alan kyllä olla jo melkoisen kypsynyt tähän isoon mahaan ja sen myötä tulleisiin vaivoihin, vaikka olenkin yrittänyt parhaani mukaan olla valittamatta ja nauttia tästä kaikesta. Vuosi sitten kun suurin pelko oli, että ei koskaan pääsisi olemaan raskaana ja sen olen yrittänyt pitää mielessä kaikkien vaivojen ja kolotusten keskellä. Saa nyt tosiaan nähdä, pysyykö tämä neitokainen mahassa sinne sektiopäivään asti, kun viime yönä vähän supisteli ja viimeksi lääkäri totesi paikkojen jo pehmenneen ja vähän auenneenkin... Toivottavasti pysyy, koska kaikenlaista pientä on vielä tekemättä ja pieni paniikki tulee, jos etukäteen tulee lähtö.



Taas tuli niin omanapaista tekstiä että ihan hävettää, mutta siitä huolimatta olette kaikki ajatuksissa ja tosi suurella mielenkiinnolla lueskelen aina kaikkien kuulumisia. Siksipä yhdyn myös Tuitun ja Mancon huhuiluihin, eli Tirpan, Huiskuttajan, Nonnan ym. kuulumisia täälläkin kovasti odotellaan!



Mukavaa ensi viikkoa jo etukäteen toivotellen,



EE 36+6 (vaavi huomenna täysiaikainen!! :)

Rankkaakin rankempi paluu arkeen on melkein 3 viikon töistä poissaolon jälkeen alkanut. Loma oli ihana, ruska oli kaunein ever. Kun vaan ehdin, laitan matkakertomuksen blogiini kuvineen ja teille linkin niin pääsette tekin osallisiksi.



Kävin eilen hakemassa fysioterapeutilta jumppaohjeita selkään. Tukivyöstä huolimatta töissäolo alkaa olla hankalaa. Välillä täytyis istua pitkiäkin aikoja paikallaan, minkä jälkeen liikkeelle lähtö on tosi hidasta ja sit taas välillä kiinnipitotilanteessa ollaan ties missä asennossa.



Nallekarkille kuuluu ilmeisesti ihan hyvää kuitenkin ja se on pääasia. Ensi tiistaina onkin jo rakenneultra ja heti seuraavana päivänä siitä puolivälin ylitys...hui. Just katselin meidän listaa ja huomasin, et meidän LA:t menee ikään kuin sykleissä...marraskuussa loppuu yksi sykli ja sit Huiskis ja minä seurataan perässä helmikuussa...vähän huolestuttaa pinon kohtalo...kuka jatkaa? Ja oonko mä loppuvaiheessa ihan yksin täällä???



Toinen mikä vähän otti pattiin on kaikenlaisten lapsivakuutusten ja haikaranpesän kanssa taistelu. Mulla on nimittäin epilepsia, muttei ole ollut lääkitystä enää 2003 vuoden jälkeen eikä kohtauksia 10 vuoteen. Silti joudun lapsivakuutusta varten tekemään erillisen selvityksen neurologinkäynteineen ja silti ei ole varmaa saanko sen. Ja Haikaranpesän sivuilla lukee ekana ohjeena, et sinne ei pääse synnyttämään jos on joku perussairaus. Täytyy ultran yhteydessä kysellä lisää. Kai silti pääsee perhehuoneeseen, vaikka ovatkin yhdistäneet ne samaan osastoon Haikkiksen kanssa?



Mut kyllä mun valit on vielä pieniä varmasti teidän loppuvaiheessa menevien taakkaan kun pitää miettiä noita synnytystapoja yms. eikä olokaan taida ihan kauhean omenainen olla...voimia!!! Vauvauutisia odotellaan jo!



Nyt soi herätyskello. Täytyy mennä repimään mies ylös, jotta vie mut töihin mennessään. Illalla sit ompelemaan pinnasuojia...jee..



Nonna ja Nallekarkki rv 18+6 (huomenna poksuu)

... näitä meidän vauvoja oikein vaivaa, kun kovin moni tuntuu oolevan ihan " väärinpäin" ? Tiistaisella neuvolakäynnillä neuvolan täti joutui painelemaan vatsaani oikein olan takaa selvittääkseen miten päin vauva oikein köllöttelee. No, ei köllötellyt pää alaspäin eikä ylöspäin, vaan edelleen ihan vinksin vonksin poikittain tai viistosti. Kahden viikon päästä on uusi neuvola ja jos ei lapsi ole silloinkaan hoksannut kääntyä oikeana asentoon, pääsen/joudun samalla viikolla lääkärin luokse ja sitä myöten kääntöyritykseen. Ei taida lapsi olla äitinsä tapaan kovin liikunnallinen, kun ei ole vielä osannut ottaa oikeaa asentoa. ;) No, oli asento mikä tahansa, niin onneksi vauva edelleen myllertää ja mönkii ja vatsan kohoilua on edelleen hauska seurata.



Miliko

Nyt vasta tuntuu että on kunnolla päässyt äitiysloman makuun, kun sain vihdoin viimeisetkin työhommat palautettua ja voi keskittää ajatukset täysin raskauden viimehetkiin. Eilen oli neuvola ja siellä kaikki ok, verenpaineet koholla kuten normaalistikin aina muualla kuin kotona mitatessa, hb 127 ja paino pysynyt edelleen 500g alhaisempana kuin koko raskauden ekassa punnituksessa :D Silloin kylläkin painoindeksi oli 26 eli hyvä ettei raskauskiloja ole päässyt kertymään vaan päinvastoin. Supistuksia on ollut välillä, mutta en oikein täysin ota niistä selvää. Välillä on sellaista aika voimakastakin kuukautiskipumaista juilintaa ja välillä mahaa kouristaa minuutin-pari mittaisia jaksoja, mutta sitten taas mahan kovettuminen ei ole niin selkeää kuin olettaisin supistuksissa olevan. Oli mulla viime lääkärikäynnillä kuitenkin jossain määrin paikat avautuneet eli olettaisin että nuo jotain saavat tuolla aikaiseksi. Mitään kovin säännöllistä tuo oletettu supistelu ei kuitenkaan ole, joten eiköhän tässä vielä yhtenä kappaleena pysytä jonkin aikaa. Hassua vaan kun pystyy jo laskemaan päiviä vauvan syntymään! Terveydenhoitaja tuumasi, että mun tilanteessa todennäköisyys, että vauva kääntyisi vielä viime hetkillä, on noin prosentin luokkaa (lapsivettä suhteellisen vähän ja vauva tosi alhaalla pepustaan). Joudun siis ehkä luopumaan siitä ¿kauhuskenaariosta¿ että edellisenä yönä vauva kääntyy, sektio perutaan ja sitten mennään 2 viikkoa yliajalle :) Th totesi myös, että nyt on jostain syystä todella paljon perätilavauvoja tulossa, kun aikaisemmin on saattanut mennä yli vuosikin ettei yhtään perätilavauvaa ole hänelle sattunut. Jotain tässä siis on, muutenkin kuin meidän hoidokkien kohdalla :) Toivotaan nyt kuitenkin, että Milikolla ja Tuitulla vaavit innostuisivat vielä kääntymään, omalta kohdaltani taitaa olla toivo mennyttä. No joo, tuli taas omaa napaa, mutta yllättäin se pyörii niin kovin paljon mielessä. Joka tapauksessa hyvää viikonloppua kaikille ja kirjoitelkaahan ahkerasti kuulumisianne!





EE 37+4 (11 yötä h-hetkeen :)