Voi tätä elämää..Ei ketään ystävää

Mutta kämppä taas täynnä lapsenlapsia, alkaa jo ahdistaa!

Nyt olen koettanut vaan tyytyä tilanteeseen... liikaa olen yrittänyt kavereihin pitää yhteyttä kun kukaan ei välitä. En mäkään enää.

Sama vika.. olen yrittänyt liikaa.. kelpaan ystäväksi ainoastaan silloin kun joku on jotain vailla. Kumma juttu että perheen perustaminen on joillekkin kuin tauti jota pelkäävät ylikaiken.. ja se kun ei tartu.. tietääkseni:) Olen yrittänyt myös sopeutua tilanteeseen mutta ihan aikuisten oikeesti.. alkaa pää hajota pikkuhiljaa. Reilu kaksvuotta suurin ilon aihe on ollut kaupassa käynti:) Kuka pistää paremmaksi?

Pahin kolaus on ollut tässä hiljattain tajuta/huomata, että ihminen jonka kanssa luulin olevani hyvät ystävät, onkin kääntänyt kelkkansa eikä yksinkertaisesti enää välitä. Ei lähde koskaan kanssani mihinkään, vaikka lupailee, ei käy, ei kiinnosta mikään mikä minuun liittyy. Ja itse autoin ja kuuntelin häntä kun hänellä oli vaikeaa... ei sillä että vastapalveluksia olisin vailla, mutta paha mieli on tullut kun hän ei halua pitää yhteyttä. Niin sitten lopulta minäkin lopetin yhteydenpidon, ihan jo lopulta itseni takia. En jaksa enää pettyä. Helpompaa näin, yksin.

8

Ja kuka sitten määrittelee sen mikä on niin suuri ongelma että siitä saa valittaa? Kaikki alle sen on vain inisemistä.



Vittu tota ihmisten moukkamaisuutta.

Vierailija:

Ja kuka sitten määrittelee sen mikä on niin suuri ongelma että siitä saa valittaa? Kaikki alle sen on vain inisemistä.

Vittu tota ihmisten moukkamaisuutta.

Lasten ja perhe-elämän myötä, sekä uuden työpaikan myötä, olen kuitenkin saanut paljon uusia ystäviä vuosien varrella, enkä enää itse edes ole kovin kiinnostunut monestakaan ns. vanhasta ystävästä (lukuunottamatta näitä muutamaa). Niin se vain elämä muuttuu. ne ihmiset joiden kanssa on päivittäin (työkaverit ja naapurit) tekemisessä tulee vain tärkeämmiksi ja nyt käyn satunnaisesti niiden kanssa juhlimassa. Pikkujoulut, duuniristeilyt tai vain naapurissa lasten kanssa tai he meillä iltaa istumassa.



Itse kanssa joskus murehdin kun ystävät katoaa, mutta nykyään havaitsen ettei oma energia enää tämän suurperheen kanssa riitä tapaamisten sopimisiin, eikä enää niin apljon kiinnostakaan.

sillä on joskus näitä kausia kun ottaa jostain tyhmästä herneen nenäänsä ja sitä saa onkimalla onkia mikä mättää. No tällä kertaa en viitsi, joten olkoon. Madelkoon itse takaisin, minä en ole tehnyt mitään väärin. Onneksi alkaa koulu parin viikon päästä ja pääsen tutustumaan uusiin kavereihin.