Lue keskustelun säännöt.
Äidit, tietäisittepä, miten tyttärenne teistä puhuvat!
01.09.2007 |
Olen mieheni lapsen (tai okeastaan nuoren) äitipuoli 24/7, ja meillä käy paljon tytön kavereita, yökylässä ja muutenkin. Juttelemme myös tytärpuoleni kanssa paljon asioista. Olen itse kuullut ja tyttö on kertonut, mitä mieltä nämä muut tytöt ovat äideistään. Ihan jokaisella on mielestään idiootti äitinä. Monet äidit kohtelevat tyttäriään välinpitämättömästi, jotkut suorastaan julmasti. En ikinä haluaisi, enkä edes uskaltaisi tehdä tytärpuolelleni samaa, mitä näiden tyttöjen omat äidit tekevät tyttärilleen.
Uskotteko te äidit, että se, että olette synnyttäneet tyttärenne, antaa teille oikeuden kohdella heitä miten tahansa?
Kun ajattelen myös aikuisia ystäviäni, erittäin harvalla on hyvät välit äitinsä kanssa. Useimpien mielestä äidit ovat toimineet jotenkin väärin heitä kohtaan. Anoppini on kiva nainen ja tulen hyvin toimeen hänen kanssaan, mutta molempien lapsiensa mielestä hän on hirviö. Olen lukenut anoppini vanhoja kirjeitä lapsilleen, ja tämä on valitettavasti vahvistanut lasten puhuneen totta. Kirjeet ovat armottomia ja kylmiä.
Mikä teitä äitejä oikein vaivaa? Onko sittenkin niin, että äitipuoli, joka ei ole kantanut lasta sydämensä alla, pystyy suhtautumaan lapseen paremmin kuin biologinen äiti? Sillä tytärpuoleni vannoo käsi sydämellä, että olen hänen mielestään parempi äiti kuin kukaan hänen tuntemistaan synnyttäneistä äideistä.
Kommentit (44)
Huusin ja möykkäsin, muille puhuin pahaa hänestä.
En voinut käsittää enkä sietää niitä rajoja mitkä hän minulle asetti, en ymmärtää sitä " julmuutta" minua kohtaan. Äitini oli minulle idiootti hienovaraisesti sanottuna.
Nyt kun minulla on omia lapsia, olen vasta tajunnut kaiken. Oikeasti, äitini ei olekaan idiootti, vaan hänellä on ollut selkeät käsitykset siitä, miten kasvatetaan kunnollisia kansalaisia.
Vasta nyt minulla on hyvät välit äitiini, kun minulla on omat lapset. Vasta nyt tajuan äitini tunteet minua kohtaan, että hän välitti ja rakasti, siksi asetti rajoja ja kielsi.
Olisikohan ap:n lähipiirissä samaa havaittavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsipuoleni siis ASUU meillä pysyvästi eikä tapaa äitiään kuin todella, todella harvoin. Perheen säännöt ovat minun ja mieheni asettamia ja käytännössä minä niitä valvon. Mutta tämä on oikeastaan off topic - aiheenihan on tämä, että äidit saisivat ottaa enemmän vastuuta tytärtensä hyvinvoinnista.
Olen seurannut myös sitä, että kun perheessä on tyttöjä ja poikia niin äidit usein keskittyvät myönteisessä palautteessaan poikiin ja tytöile esitetään pelkkiä vaatimuksia. Näin on esimerkiksi kummilapseni perheessä. Äiti kohtelee lapsiaan ihan selvästi eriarvoisesti. Tämä sama tilanne on tullut kuvaamieni nuorten puheissa korostuneesti esiin. Etenkin sen jälkeen kun tytöllä alkaa olla omaa tahtoa esim. pukeutumisen suhteen eli äiti ei voi enää käyttää häntä nukkena, äiti lakkaa kannustamasta tyttöä.
ap
muistelepas vähän omaa teini-ikääsi.
Itse muistan kuinka oma äitini maailman suurin ääliö, kamala dinosaurus ja hirveä despootti kun ei antanut minun lähteä Afrikkaan puita istuttamaan ;p
Muutenkin oli niiiiiiin hirvee tyyppi kun ei edes muotia seurannut ollenkaan eikä minun antanut pitää mitään huippuseksikkäitä vaatteita.
Sekin oli ihan kamalaa kun en saanut olla yötä milloin missäkin ihme paikoissa ja aamuun asti kaupungilla viikonloppuisin.
Minulle äiti on aina ollut tosi läheinen ja rakas. Myös teinivuosieni myllerryksissä, jolloin taatusti tulin kavcereiden kuulleen esittäneeksi jotain ihan muuta... Onneksi äitini ei tarvinnut niistä valheista tietää mitään :-/ Pahin murrosikä meni ohi parissa vuodessa, sen jälkeen olen jälleen puhunut äidistäni vain totta eli enimmäkseen ylistänyt häntä :) Ketään ihmistä maailmassa en arvosta niin paljon kuin omaa äitiäni, omaa perhettäni toki rakastan nykyisin yhtä paljon.
Ei ehkä kannattaisi ottaa ihan kaikkia juttuja niin tosissaan, etenkään tytärPUOLEN suusta... Oletko sisimmissäsi katkera, kun sulla ei ole omaa tytärtä vai miten ihmeessä voit kuvitella asian tuollaiseksi? Minä ainakin olen myönnän olevani vähän harmissani, etten todennäköisesti koskaan saa kokea sitä ainutlaatuista suhdetta, mikä normaalisti äideillä ja tyttärillä on. Toki olen silti erittäin onnellinen pojistamme :) mutta niin se vain usein on, ettei esim. mummin rooli ole koskaan sama esim. miniän lastenlasten kanssa kuin oman tyttären lasten kanssa...