Kärsiikö kukaan täysin järjettömistä peloista?

pelkään että piirakan tekijä on sylkäissyt räkäklimppin soseeseen, joka levitetään itse piirakan keskustaan.



Menetän yöuneni tuon ajatuksen takia.

Mulla on paha pelko että mä napsahdan päästä jonain päivänä ja teen jollekin pahaa. En ole koskaan ollut väkivaltainen ihminen, enkä esim lyönyt ketään, joten en ymmärrä tätä ollenkaan. :-(

ikkunasta sisään katsoo naiseksi pukeutunut mies. Siksi suljen aina PIMEÄLLÄ ikkunaverhot. Kauhistelen koteja joissa ei ole verhoja!



Tuo ikkunasta katsova naiseksi pukeutunut mies on jostain lapsena näkemästäni suomalaisesta sarjasta ja piirtynyt verkkokalvolleni iäksi:(

Tai lähinnä joitakin asioita. En mm. halua vaikuttaa tyhmältä, enkä aina uskalla kysyä julkisesti jotakin kysymystä, jos kuulijoita on paljon.

Aliaktiivisuutta aivoissa temporal lobe -alueella. Googlaa Temporal Lobe ADD. Osuuko oireet yhtään? Jos osuu, osta ja lue kirja "Daniel G. Amen; Healing ADD".

ikkunasta sisään katsoo naiseksi pukeutunut mies. Siksi suljen aina PIMEÄLLÄ ikkunaverhot. Kauhistelen koteja joissa ei ole verhoja!

Tuo ikkunasta katsova naiseksi pukeutunut mies on jostain lapsena näkemästäni suomalaisesta sarjasta ja piirtynyt verkkokalvolleni iäksi:(

Pelkään haita ihan järjettömästi. Varsinkin lapsena uiminen pelotti jopa uimahallissa ja Suomen vesistöissä, vaikka järki sanoi, ettei niissä mitään haita ole :D

Mua ei saisi millään rahasummalla uimaan sellaiseen haihäkkiin, oli se sitten kuinka turvallista tahansa oikeasti.

Mulla aivan täysin sama :)

Ihan kivaa että en ole ainut joka pelkää ihan tyhmiä juttuja =D



Tai no, ei tietty ole kivaa että pelkäätte, mutta tiedätte mitä tarkoitan...



t.ap

Välillä enenmmän ja välillä vähemmän. Pelkään yliluonnollisia juttuja, lähinnä sitä että joku ilmestyy eteeni yhtäkkiä, ok sängyn alla tms. Lähinnä pelkään hahmon olevan lapsi.



Olen kärsinyt oudoista peloista lapsuudesta lähtien. Nyt aikuisena olen osannut hahmottaa joidenkin pelkojen syntyhetkiä. Eivät ne silti kadonneet ole. Nykyään pystyn hakemaan paljon turvaa miehestäni.

jo lapsuudesta on se, että olohuoneenikkunat pitää pimeällä aina olla kiinni, koska sieltä saattaa tulla kirvesmurhaaja. Mutta kun verhot ovat edessä, se ei tule :)



N41

Välillä enenmmän ja välillä vähemmän. Pelkään yliluonnollisia juttuja, lähinnä sitä että joku ilmestyy eteeni yhtäkkiä, ok sängyn alla tms. Lähinnä pelkään hahmon olevan lapsi.

Olen kärsinyt oudoista peloista lapsuudesta lähtien. Nyt aikuisena olen osannut hahmottaa joidenkin pelkojen syntyhetkiä. Eivät ne silti kadonneet ole. Nykyään pystyn hakemaan paljon turvaa miehestäni.

Mutta zombiet on syrjäyttäneet tämän pelon...

Nyt pelkään lähinnä että jos esim menen yöllä keittiöön hakemaan vettä, niin siellä olisi zombie....

ap

Makuuhuoneessa on pyörivä peili ja katson joka ilta tarkasti, ettei peili ole vuoteeseen päin. Jotenkin pelkään, että jos herään yöllä, peilissä olisi jotain ihme kummajaisia...



Ja toinen jolla saan itseni taatusti hysteeriseksi on kyykäärmeen ajattelu. Pelkään niitä ihan silmittömästi, jos vaan annan itselleni luvan edes ajatella niitä. Siis keskellä talvea, kerrostalossa panikoin. Toisaalta kykenen kyllä kävelemään metsässä ja muuten olemaan ulkona kesälläkin, kunhan en vaan ajattele niitä...

Mä en uskalla ajaa polkupyörällä enkä luistella rullaluistimilla. En vaan uskalla. En kirveelläkään. En mistään hinnasta.

- pelkään ufojen sieppaamaksi ja niiden leikeltäväksi ja tutkittavaksi joutumista, vaikken usko ufoihin

- pelkään kummituksia, vaikken usko niihinkään

- kammoan klovneja ja sirkusta ja niihin liittyviä kuvia - tällä hetkellä helvettiä liikkua stadissa bussilla kun pysäkeillä on niitä Alegría-sirkusmainoksia

- raskaana ollessa olen pelännyt että synnytän hirviön, en ihmislasta (joo, olen tiennyt tämänkin pelon täysin epärationaaliseksi)

Pelkään haita ihan järjettömästi. Varsinkin lapsena uiminen pelotti jopa uimahallissa ja Suomen vesistöissä, vaikka järki sanoi, ettei niissä mitään haita ole :D

Mua ei saisi millään rahasummalla uimaan sellaiseen haihäkkiin, oli se sitten kuinka turvallista tahansa oikeasti.

Pelkään että jonain päivänä havaitaan että Maata kohti syöksyy julmettu komeetta ja meillä on käytännössä vain tunteja elinaikaa. Pelkään, että tälläkin hetkellä joku tietää, että maailma poksahtaa vastaavanlaisen taivaankappaleen takia vuoden sisällä. Asiasta vain vaietaan koska ei haluta luoda paniikkia. Pelkään myös muita vastaavia kosmisia tapahtumia, jotka voisivat pyyhkiä Maan pois avaruudesta. Eikä kukaan jäisi meitä kaipaamaan. Ainakaan sikäli kun me siitä tietäisimme.



Tavallaan pelkään myös suurhyökkäystä Venäjän suunnalta. En niinkään itse sotaa vaan sitä kaaosta, missä ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan.

Joskaan se ei mun mielestä ole ollenkaan järjetön pelko :) Pelkään sitä silti enemmän kuin kukaan tuntemani ihminen. Teoriani on, että pelko sai alkunsa kohdussa, kun äitini säikähti Tshernobyliä.

Olen ollut jo vuosia psyykkisesti sairas jossain määrin, joskus on ollut pahempia aikoja. Olen elänyt vuosia niin, että tunnen jatkuvasti jonkin pahantahtoisen olevan juuri selkäni takana. Tämän takia olen mm. paennut sukkasillani asunnostani ulos, ja joskus en voinut pestä kasvojani pitkään aikaan kun en voinut vain kumartua niin, etten näe mihinkään. Kun menin nukkumaan, huoneessa tuntui olevan toinen toistaan kammottavampia otuksia. Makasin kippurassa peiton alla ja tärisin. Unirytmi alkoi lopulta siirtyä niin, että joskus sain unta vasta kahdeksalta aamulla.



Toisinaan makuuhuoneessa jotkut paikat tuntui turvallisemmalta kuin toiset, ja usein nukuin lattialla eri kohdissa pelkkään peittoon kääriytyneenä ilman patjaa. Joskus huoneessa piti olla jatkuvasti palavia kynttilöitä, joskus radion piti olla päällä koko yön. Joskus tein jotain outoja rituaaleja. Koko elämä meni sekaisin pelon takia. Se oli kauheaa aikaa. Hain apua aika äkkiä, mutta kun "tiesin", ettei tuo voi olla todellista, en saanut mitään apua, vaikka käytännössä pelko oli syönyt mun koko elämän.



Nykyisin en juurikaan pelkää mitään. Jostain syystä olen alkaut näkemään harhoja tässä parin vuoden sisällä, joskus aika häiritseviäkin juttuja, mutta minä en enää pelkää mitään. Joskus mulle tulee kyllä semmoisia lyhyitä hetkiä, että joudun ihan tajuttoman kauhun valtaan, mutta ne menee pois kun kuvittelen itseni ison tulisen pallon keskelle turvaan. Olen oikeasti nykyään tosi kylmäpäinen ihminen.

Minä pelkään korkeita paikkoja, vaikkei olisi edes riskiä pudota. Pelkään myös ahtaita paikkoja (esim. hissejä), vaikka sekin on aika typerää.



Kaikkein järjettömin pelko on silti pyöröovet. En kerta kaikkiaan uskalla kulkea niistä, vaan etsin aina kiertotien.

Olen ollut jo vuosia psyykkisesti sairas jossain määrin, joskus on ollut pahempia aikoja. Olen elänyt vuosia niin, että tunnen jatkuvasti jonkin pahantahtoisen olevan juuri selkäni takana. Tämän takia olen mm. paennut sukkasillani asunnostani ulos, ja joskus en voinut pestä kasvojani pitkään aikaan kun en voinut vain kumartua niin, etten näe mihinkään. Kun menin nukkumaan, huoneessa tuntui olevan toinen toistaan kammottavampia otuksia. Makasin kippurassa peiton alla ja tärisin. Unirytmi alkoi lopulta siirtyä niin, että joskus sain unta vasta kahdeksalta aamulla.

Toisinaan makuuhuoneessa jotkut paikat tuntui turvallisemmalta kuin toiset, ja usein nukuin lattialla eri kohdissa pelkkään peittoon kääriytyneenä ilman patjaa. Joskus huoneessa piti olla jatkuvasti palavia kynttilöitä, joskus radion piti olla päällä koko yön. Joskus tein jotain outoja rituaaleja. Koko elämä meni sekaisin pelon takia. Se oli kauheaa aikaa. Hain apua aika äkkiä, mutta kun "tiesin", ettei tuo voi olla todellista, en saanut mitään apua, vaikka käytännössä pelko oli syönyt mun koko elämän.

Nykyisin en juurikaan pelkää mitään. Jostain syystä olen alkaut näkemään harhoja tässä parin vuoden sisällä, joskus aika häiritseviäkin juttuja, mutta minä en enää pelkää mitään. Joskus mulle tulee kyllä semmoisia lyhyitä hetkiä, että joudun ihan tajuttoman kauhun valtaan, mutta ne menee pois kun kuvittelen itseni ison tulisen pallon keskelle turvaan. Olen oikeasti nykyään tosi kylmäpäinen ihminen.

Tuolle löytyisi varmasti diagnoosi ja sen kautta oikea lääkitys. Ei kotonaan pidä elää pelossa. Anna psykiatrialle mahdollisuus. Loppujenlopuksi jos oikeaa lääkitystä ei tunnu löytyvän, voit aina heittää lääkkeet menemään ja palata entiseen. Pelot ja hallusinaatiot eivät ole osa tervettä elämää.