Sina joka parikymppisena ajattelit etta " lasten aika on sitten joskus 3-kymppisena kun on ammatti ja vakityo ja vakaa parisuhde ja nuoruutta elettyna" :

minulle kävi niin, että löysin oikean miehen ja tajusin, että enemmän kuin ison talon ja vakityön, haluan lapsia.



Pari vuotta aikaisemmin en olisi itsestäni moista uskonut.

Nyt olen 31v ja lapsia kolme, nuorin 2v.. On ammatti, vakityö, omakotitalo, ihana mies, kaksi koiraa, 2 hienoa autoa...

Vaki mies (ei naimisissa), opintoja yksi vuosi takana, vuokra-asunto.



Nyt 28-vuotiaana miehen kanssa ollaan naimisissa, opintoja jäljellä vajaa puoli vuotta, oma koti:))

Nyt olen 25v, täytän 26v. Olen marketissa töissä ja viihdyn työssäni. En edes suunnittele koulunpenkille menoa. Rahaa on niin että hyvin tullaan toimeen ja voidaan reissata ulkomailla ja juhlia. Mies on kans duunari mutta tienaa ihan kivasti. Ei olla naimisissa vaikka mies on pariin kertaan kosinut ja puhunut lapsista.



Mä olen niin pirun itsekäs etten tahdo luopua vapaudestani. Musta on ihanaa elää itsekästä elämää vain itseäni varten! En en ajattele että 3-kymppisenä teen lapsia. En tiedä teenkö koskaan. Lapset ei tunnu mun elämän oleelliselta jutulta. Eikä raha ole enää mikään este lapsille vaan juuri tämä minun itsekäs elämäntapani josta en tahtoisi luopua.



Lapsuuden perheessäni oli 8 lasta ja minä olen heistä toiseksi vanhin ja tytöistä vanhin joten olen saanut pikkusisaria kaitsea väsymiseen saakka jo lapsena. Ei ei oikein tee mieli. Tiedän kyllä mitä se lapsiperheen arki on enkä ainakaan tässä vaiheessa yhtään haaveile siitä.



Mä haluun matkustella ja juhlia ja tutustua ihmisiin. Harrastaa ja reissata ja olla marketissa töissä ja tavata työssäni tuttuja ja muita mielenkiintoisia tyyppejä. Mä haluun keskittyä olemaan minä eikä tähän mun minuuteen oikein äitiys kuulu.

Vai kassa..... no jokainen tuhkaa elämänsä vaikka sitten noinkin haastavaan kuin markettiin.

Vannoin joskus kaksikymmentävuotiaana, että en todellakaan aio hankkia lapsia ennen kun olen 30 v täyttänyt. Mutta hankinpas silti.

Eikös se ole ihan helekutin hyvä asia että osa meistä tykkää olla marketissa töissä? Mä en ole pelkkä kassa vaan työhön kuuluu myös varastoa, uusien työntekijöiden perehdyttämistä, tuotetilauksia jne. Työ on erittäin monipuolista ja viihdyn siinä tosi hyvin. Olen sosiaalinen ja tykkään olla töissä kaupassa, kauppa on ikäänkuin kylän " keskus" jossa näkee ihmisiä. Todellakin viihdyn!!



yst terv 7

lapsista. Lähinnä ajattelin kai, ettei lapsia ikinä. Mieli muuttui vasta lähempänä 30 vuotta (ja 30 olin, kun esikoinen syntyi). Tuolloin oli 2 korkeakoulututkintoa, vakkari työ, asunto, auto jne.

" vain luuserit istuu kassalla" kuin täällä annetaan ymmärtää.

Vuokralla asuttiin ja pätkätöitä tein. Kaikki on mennyt mukavasti.

Ikävä kyllä kaikki ei voi olla maistereita ja johtajia. Jonkun on tehtävä ne " paska" duunitkin ja jotkut siitä jopa pitävät, ei tarvi olla kunnianhimottomampi tai tyhmempi ihminen, kuin muutkaan jos viihtyy vähän vaatimattomassakin työssä. Vaikuttais aika äkkiä meidä jokaisen elämmään jos nää " luuseri" kassat, siivojat tai roskakuskit jne. menis lakkoon, en lähtis arvioimaan kenenkään työtä turhaksi, se on aika epäsivistynyttä!

että hankin lapset vasta nelikymppisenä. No, eka tuli kun olin 41 ja toka 43 eli suunnitelma piti kyllä jetsulleen.

On ollut ihanaa olla äiti, moninkertaisesti parempaa kuin kuvittelin. Toisaalta en olisi voinut saada lasta aikaisemmin vaikka olisin tiennytkin kuinka ihanaa se on, koska miessuhteissa ei aikaisemmin ollut sellaista tilannetta että siihen olisi voinut mitään lapsia alkaa väsätä.