Kun nainen kosii

Kihloihin mentiin, kun kysyin karkauspäivänä. Naimisiin menoa ehdotin, kun piti passi uusia, niin sai sitten uudella nimellä. Kaduttaa nyt, kun ero on vireillä ja mies iha p!

hiiopp!

*pariskunta istuu juomassa iltakahvia sängyssään*

nainen: " Kuule, meidän tarvis mennä naimisiin."

mies *nostaa päänsä sarjiksesta*: " Nyt vai?"

nainen*höppää mukista ja kääntää sivua romaanissaan*: " Vaikka, mutta ehkä kuitenkin vasta ens kesänä."

mies: " Joo. Täytyy kertoa äidille."

*nousee soittamaan puhelimella*

satele kommentteja tämän enempää? Onko naisen kosimishanke tuhoontuomittu ajatus? Onko miehen arvostelukyky jotenkin parempi?? kiitos teille kahdelle vastauksista.

Oikeasti oli kyllä ihan selvää että naimisiin ollaan menossa, mutta virallinen kosinta tuli siis minulta.

Mies makaili sängyllä ja luki kirjaa,

tein ruokaa ja menin siihen miehen luokse ja kysyin:

" Menisitkö mun kanssa naimisiin?"

ja mies ilostui ja vastaisi " Menen" ja sitten suukoteltiin ja halittiin pitkään. Kihlasormuksiin saatiin päiväksi 29.2.2004 ja naimisiin mentiin 2005.

Nyt jo 2 lastakin...

että jos nainen (yleensä) päättää kaikista asioista niin miehen täytyy kosia, koska silloin hän ei voi myöhemmin väittää että hänet on pakotettu/huijattu yms avioliittoon...Voi sitten syyttää vain itseään...

koska olin monta vuotta sanonut, etten ikinä halua naimisiin, näin ollen mies ei sitä tehnyt.. Muuten on kyllä sen sortin mies, että olisi kyllä kysynyt, jos en olisi aina ollut aiemmin avioliittoa vastaan.



Meillä oli naimisiin mennessä 1 lapsi ja 11 vuotta yhteistä elämää takana. Kosinta ei ollut kovin romanttinen; oltiin ajelulla ja kysyin, josko haluaisit mennä naimisiin syksyllä..? Mies oli epäuskoinen, mutta vastasi, että ilman muuta. Nyt ollaan oltu naimisissa 4 vuotta, ja sen jälkeen ollaan saatu kaksi lasta lisää. Ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme, mutta jos tämä huonosti menee, en enää toiste avioidu.

Häät oli isot ja komeat ja ehdottomasti hieno kokemus:)