Miten laitan jauhot suuhun tolla naapurin kaikkitietävälle yhden lapsen äidille?
Hän on kasvatusalan ammattilainen, jolla 2v lapsi. Lapsi on temperamentiltaan kuin olmi, istua nököttää hiekkalaatikolla kunnes laitetaan lapio käyteen ja käsketään täyttää ämpäriä. Joskus harvoi hiukan kitisee, kun pitäisi mennä sisälle.
Meillä 2 rasavillia lasta, jotka ovat kuin tulta ja tappuraa. Molemmat kiehahtavat helposti ja uhmaa on pinnassa koko ajan.
Tämä ammattilainen jaksaa aina selittää miten tasaisessa ja turvallisessa perheessä lapsella ei ole tarvetta karjua miten rajat on rakkautta ja luovat turvaa plaa plaa plaa. Joka kerta jotenkin piikittää, kun meidän lapset hiukkaakaan koittaa inttää jotain vastaan, kinaavat keskenään tai muuta ihan normaalia leikki-ikäisten juttuja.
Alkaa olla mitta täynnä tota kaikkitietävää neuvomista. Pitäisi sanoa napakasti jotain, mutta olen liian kiltti enkä ikinä siinä hetkessä keksi mitään.
Kommentit (38)
jonka temperamentti onkin muuta kuin tuon ensimmäisen lapsen, joka istuu kuin mätäs paikallaan.
Rajat ovat rakkautta ja tekevät lapselle turvallisen tunteen. Ehkä sun lapset on vaan huonosti kasvatettuja?
mutta en kyllä tiedä mitä voisi sanoa, että ymmärtäisi. Luulen, että ymmärtää vasta jos/kun omalle kohdalle osuu tempperamenttinen lapsi. Toivokaamme siis hänelle pikaista raskautta ja ihanaa tempperamenttista rasavilliä vauvaa. ;)
syntyy työläämmin kasvatettava tapaus :D
kysy suoraan ja vakavasti, miksi hän usein piikittelee sua sun lastenkasvatuksesta. Luulisi suoran puheen jos minkään vievän jauhot kurkkkuun. Ja itse säilyt voittajana!
Arvaahan sen, mitä hän on ajatellut, hänen mielestään tosiaankin sun lapset ovat villejä ja huonosti kasvatettuja, koska hän peilaa asiaa oman lapsensa kautta. Ja siksi häntä aina "ärsyttää" katsoa vierestä teidän perheen temperamenttisiä purkauksia.
Ja voihan olla, että hänen lapsellaankin piakkoin iskee uhmaikä päälle, sitten onkin ihmeissään, että rajat ja rakkaus eivät tuota toivottuja "tuloksia".
mitä noista lapsista tulee aikuisena. Siis näistä jotka voi istua paikallaan tekemättä mitään kunnes äiti käskee lapioida hiekkaa. Kuvasit todella hyvin!
Ei kai niistä voi tulla muuta kuin kynnysmattoja? Ellei sitten murrosikä pelasta?
hyvin. Minkäs minä lasteni luonteelle voin? Ja onhan kinastelut ja riitelyt ihan normaalia sisarussuhteissa, paras mahdollinen tapa harjoitella konfliktitilanteita turvallisesti.
En vaan jaksa joka ikinen kerta tota neuvomista ja pätemistä. Ei mulla ainakaan ole tapana koko ajan opastaa naapureita.
ap
Hänen lapsensa eivät liiku eivätkä ääntele, jos läsnä on muita ihmisiä. Mitä kasvatettavaa niissä on?
Varsinainen kasvatuksen taidonnäyte nuo vihanneslapset!
Heh, mun täti luuli mun ja veljen olevan myös hyvin kasvatettuja, kun oli nähnyt meidän nätisti istuneen paikoillamme kylässä. Meille tullessaan oli omiaan opastanut, että niillä ei lapset saa edes aivastaa ilman lupaa. Arvaatte vaan, mikä järkytys oli, kun meille tullessaan meillä oli ulkona mitä kovaäänisin ja vauhdikkain inkkarileikki menossa, ja kun serkkutyttö siihen vielä innostui mukaan. =D
Me olimme veljen kanssa oudoissa paikoissa ja outojen ihmisten keskellä 'nätisti', kun emme arkoina uskaltaneet/tienneet mitä lapset sai siellä tehdä. Mutta kotona olikin sitten eri meininki, ja äidillä kasvatettavaa riitti. ;-P
Mulla yhden tutun lapsi oli pienenä tosi rauhallinen aina ja nyt sit tajuttiin että se on autisti.
luuloja siitä, että autismin aiheuttaa tunnekylmä äiti :)
Ei ainakaan sulle enää juttele hiekkiksellä sen jälkeen.
Meillä on kaksi lasta. Toinen on tulta ja tappuraa ja toinen vauhdikas, mutta ekaan verrattuna iisi tapaus. Itse en viitsi kommentoida toisten lasten luonne-eroja, kun on tosiaan omat lapset kuin yö ja päivä. Mutta olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, että miten te muut saatte nämä teidän vauhtiveijarit kontrolliin? Itse olen aika hukassa kasvattajana, kun tuntuu, että mikään ei mene perille. Ei auta jäähyt ja reflektoivat keskustelut ja rakastavat rajat. Ne on lähinnä kun tyhjille seinille puhuisi. Vaikka lapsi (4-v) on ollut satoja kertoja jäähyllä samasta asiasta, sille on selitetty, että miksi ei saa vaikkapa sisarusta löydä lapiolla päähän niin eipä mene päivääkään kun sama toistuu. Neuvoja, please :-)
Totea hänelle, että kasvatusalan ammattilaisena hän on varmaankin perillä lasten tempperamenttieroista. Voithan myös mainita, että turvallisessa ympäristössä lapsi pystyy näyttämään negatiivisetkin tunteensa.
Minua kyllä tuollaisen "olmin" äitinä huolestuttaisi, että onko lapsella kaikki kunnossa. Surullista, jos on noin passiivinen jo noin pienestä.
-kolmen olmin vastakohdan äiti-
se ei ole normaalia eikä varmasti kasvatuksen tulos.
4v:lle voi jo järjestää jotain urheiluharrastusta, jossa saa purkaa liika energiaa, meillä liikunnallisiin lapsiin tehoaa kun jutut menee överiksi juoksukilpailu.
Sekunttikellolla aikaa ja lapset juoksemaan taloa ympäri palkinnoksi viiden voitetun kilpailun jälkeen heijastin kaulaan. Jos kilpailijat ovat kovin eri ikäisiä tai tasoisia voi jokaiselle tehdä oman sarjan, niin voittajia riittää.
haasteita.. mikä sitten haaste kenellekin on. yleensä kasvatusalan ammattilaiset kun ei pidä haasteellisena sitä mitä "tavikset". he tietävät yleensä aika paljon kikkoja niihin haasteisiin joten harvemmin- vaikka olisi kuinka temperamenttinen ja "haastava" lapsi- ei se kasvatusalan ihmisen mielestä sellainen ole.
entä jos hän on huomannut jotain ja yrittää vain hellävaraisesti vihjailla?? mieti tarkkaan omia kasvatusmetodejasi ennenkuin vedät herneen nenään.(ja ihan ystävällisesti tämän sanon.. mutta lasten kanssa kun ei voi koskaan olla liikaa miettimättä mikä menee väärin ;) )
ja voi olla että hänen lapselleen käy kuten omalleni.. 2,5vuoteen ei uskalla tehdä mitään..eli on vaan ja möllöttää ja sitten repeää.. ja tällä hetkellä meillä on todella mielenkiintoinen 5v.-- ei tylsää päivää hänen kanssaan kyllä ole ;)))
4-v poika toisaan ui helposti viisikin tuntia päivässä ja kävelee helposti 15 kilsan päivälenkkejä ja silti energiaa riittää jopa sisaruksen hakkaamiseen. Adhd ei tuskin on kyseessä, kun pystyy kyllä keskittymään hienosti kaikkiin annettuihin tehtäviin ja tekee monivaiheisia käskyjä ongelmitta jne. Tarhassa eivät ole huomanneet mitään poikkeavaa, vaikka olen asiasta kovasti kysellyt. Vastaus on lähinnä vain, että supervilkas tapaus, mutta niinhän nuo on tuossa iässä... Silti olen kasvattajana ihan hukassa ja helisemässä tämän energiapakkauksen kanssa. Kiellot on tosiaan sama kuin tyhjille seinille puhuisi ja lapsi ei malta olla hetkeäkään paikalla. Ja vaikka istuu samasta asiasta jäähyllä sadatta kertaa ja uudestaan ja uudestaan selitän lapselle miksi niin ei saa toimia ja miksi on jäähylle päätynyt ja lupaa olla tekemättä samoin uudestaan ja pyytää anteeksi niin ei tarvitse kuin selkä kääntää ja on samantien pahanteossa. nyt tavaan oppaita, että miten siihen lapseen saa kontaktia ja ihmettelen, että mitä oikein sen kanssa teen. Koko lapsen elämän ajan säännöt ovat olleet aina samat ja systemaattiset ja niistä on johdonmukaisesti pidetty kiinni (esim, toisen satuttaminen on kiellettyä). Vanhempana vain mietin, että mikähän tuleva koulukiusaaja tuo minun lapseni on, jos en saa siihen mitään kontaktia?
ja hyvinkin aktiivinen ja vilkas oman perheen kesken. Meillä on yksi tällainen, ei puhu vieraille ja käyttäytyy nätisti. Mutta kotona ja tutussa päiväkodissa myös riehuu ja tekee "pahojaankin".
Ikinä en ole noin rauhalliseksi kasvatettua lasta nähnyt.
ap
Kyllä se jossain vaiheessa tajuaa.