Kyllä on yhden lapsen kanssa HELPPOA!!

Ei sitä osannut ajatellakkaan ennenkun tuo kolmas syntyi.

T. kolmen äiti ;-)

t. 14 lapsen lestaäiti

Mä huomaan kyllä ihan täysin mun YHDEN lapseni...

niin se on että oma tilanne on aina se subjektiivisesti vaikein kun ei muusta tiedä.

mulla vain 1 lapsi mutta olen kroonisesti sairas, ja päivät on selviytymistaistelua jotta edes tämän yhden kanssa jaksaisin. Niinpä surullisena olen joutunut luopumaan ajatuksesta, että meille tulisi enemmän lapsia.

Olen silti iloinen teidän puolestanne jotka saatte kokea ihanan raskauden useammin kuin kerran ja saatte aina vain lisää rakkautta elämäänne kun uusi lapsi tulee maailmaan. :o)

Ne kun pitävät seuraa toisilleen ja keksivät leikkejä yhdessä, ei tarvi äidin olla ohjaamassa.

Siksi meillä onkin vain yksi lapsi. Miksi turhaan tehdä enempää kuin jaksaa? Elämä yhden kanssa helppoa ja itse on onnellinen ja parisuhde voi hyvin. En todellakaan halua ajaa itseäni tilanteeseen, jossa olen ihan poikki, kun vauvalla on tiheänimun kausi ja siitä syystä haluaisin paiskata esikoisen seinälle. =(

mulla ei juurikaan ole tästä kokemusta, mutta kieltämättä joskus kun toinen nukkuu pidempään on sen toisen kanssa mukavan leppoisaa ja hiljaista.

meidän 3v poika ei todellakaan pidä seuraa 1v siskolleen!!! paitsi kiusanteolla.



koko ajan ovat tukkanuottasilla ja minä olen erotuomari.



t. ap

häntä sai viihdyttää jatkuvasti kun ei ollut kavereita. Hänelle tuli AIVAN HIRVEÄ UHMA, sellaista en ole nähnyt koskaan kellään muulla lapsella. Kyllä nyt on autuasta kun hän käy koulua ja nämä 2 pienempää leikkivät niin nätisti keskenäänkin ;)

ja te kaikki muut ootte pelkkää paperia siihen verrattuna, nih.

Ja 11:lle sanoisin, että jos me kuolemme kun lapsemme on vielä lapsi/nuori, tuskin häntä muut sukulaiset yksin jättävät tähän maailmaan, eiköhän johonkin joulupöytään pääse. Jos taas hän on jo aikuinen kun kuolemme (toki yhtäaikaa kupsahdamme mieheni kanssa), hänellä saattaa hyvinkin olla jo oma perhe.



t. eräs 5-vuotiaan ihanan tytön äiti

No minä toivon, että kun me miehen kanssa pukataan koiranputkea, niin meidän lapselle on silloin oma perhe! Se on naimisissa ja sillä on lapsia. Ja vaikka mulla ja miehellä on sisaruksia niin ei me silti niiden kanssa joulupöydässä istuta!

Mulla meni esikoinen eskariin ja nyt olen joka päivä 4h " yhden äiti" ja tosi helppoa on silloin.

Jätin vanhemman, joka siihen aikaan oli jo 3v9kk kotiin isän kanssa. Kyllä vauvan kanssa liikkuminen tuntui helpolta. Vaunuja vain lykki. Vanhempi oli kerennyt parin vuoden aikana uhmata meikäläistä jo niin paljon, että liikkuminen oli käynyt hankalaksi. Kyllä tuntui liikkuminen helpolta vauvan kanssa siinä vaiheessa:)

Ensimmäisen lapsensa saanut äiti opettelee olemaan äiti. Kun hän saa toisen lapsensa, hän osaa olla YHDEN äiti ja joutuu opettelemaan kahden lapsen mukanaan tuomia uusia kommervenkkejä. Kun hän saa kolmannen lapsensa, hän osaa jo olla KAHDEN äiti mutta joutuu opettelemaan kolmen äitinä olemista. Eikö tuossa tunnu olevan jotain järkeä?



Siksi voisi sanoa, että kaksilapsisen äidin on helppoa olla vain yhden lapsensa kanssa. Yksilapsisen äidin on yhtä haastavaa hoitaa yhtä lastaan kuin kaksilapsisen äidin kahta lastaan! Me katsokaas opimme koko ajan!

minustakin on helpompaa mitä enemmän lapsia on kun niistä on sitten seuraa toisilleen kun leikkivät yhessä niin saa itelleenkin hieman omaa aikaa.

tuumaatte siitä, jos tuo ainokainen onkin homo/lesbo? Istutte sitten joulupöydässä KOLMISIN loppu elämänne. Ei lapsenlapsia, ei mitään. siistii.

Vierailija:

tuumaatte siitä, jos tuo ainokainen onkin homo/lesbo? Istutte sitten joulupöydässä KOLMISIN loppu elämänne. Ei lapsenlapsia, ei mitään. siistii.

mummolassa olevasta veljestään.

Kyllä on kivaa, kun on kaksi lasta, ja ne pitävät toisistaan huolen eikä lapsenvahteja tarvita joka sekunti.

mulla on nääs kokemusta sekä kolmen, että yhden pienen kanssa olemisesta.



sain kolme lasta peräkkäin vähän yli kakskymppisenä. he olivat jo 15-18 vuotiaita, kun sain iltatähden 38-vuotiaana. ja nyt tämän yhden kanssa ON TODELLA helppoa, kun muistelee tuota toista pikkulapsivaihetta. tosin mullahan on myös se kokemus apuna. nyt siis vanhemmat lapset jo omillaan ...