" koirankouluttajat" hoi!?Karkaileva koira...

Toisin sanoen hän ei saisi koiria pihalta sisälle ilman juustoa. Tämä tietysti ihan ok, koska itsekään en tykkää kykkiä räntäsateessa huutelemassa koiria. No, paremmin tottelee kuin minua, joka periaatteesta en tarjoa juustoa joka kerta kun tulevat sisälle...



Pointtina: kokeilepa pitää aina jotain nakkia mukana siltä varalta, että koira pitää saada nopeasti luokse. Noutajat, kuten meidän spanielitkin ovat erittäin persoja herkuille.

jota siis käytettiin kuten tuota ketjua. Jos koira ei tullut luokse, rämisevä purkki (esim. metallirasia jossa pari ruuvia) heiteään koiran jalkoihin, jolloin se säikähtää. Metodin vaikeus piilee siinä, että koira ei saa nähdä kun heität purkin. Se ei saisi yhdistää sinua purkkiin/ketjuun vaan sen pitää olla ulkopuolinen " paha" .



1,5-vuotiaalla uroksella on muuten pahin uhma menossa. Nyt se lopullisesti hakee paikkaansa laumassa ja se pitää sille osoittaa määrätietoisen ankarasti ja rauahllisesti. Tosin täytyy myöntää, että vaikka meidän sekarotuinen uros selvästi oli lauman alimmainen kaikessa muussa, vaelteluoikeudestaan se ei luopunut koskaan. Sen paksuun kaloon ei ilmeisesti kerta kaikkiaan uponnut että se ei saa häippäistä yksinään naapuriin :-)



Meidät pelastanut käsky oli SEIS. Eli vaikka koira ei tullut käskystä luokse, se pysähtyi kun huusi SEIS (useimmiten ainakin, huoh...) ja sen saattoi käydä hakemassa remmiin. Jotkut käyttää samoin myös istu- tai maahan- käskyä, jos koira osaa ne paremmin, mutta me onnistuttiin opettamaan toi seis kaikista tehokkaimmin juuri räminäpurkilla.

Varmaksi konstiksi olen havainnut vain sen, ettei päästä koiraa kauemmaksi. Ja mulla on sentään vain narttuja, ukoilla on varmaan vieläkin vaikeampaa, isompaa pomotusta ja ihania juoksuisia narttuja kaikkialla.



Tänne-käskyä kannattaa myös vahvistaa koko ajan ja palkata siitä aina. Älä anna koiran valita, totteleeko sitä, vaan vie homma aina loppuun ja ole aina iloinen kun se tulee, vaikka olisi ollut vaikeaakin. Hyvä kikka on solmia koiran pantaan pitkä pyykkinaru, jossa solmuja. Jos koira ei aio totella vaan yrittää lähteä kauemmas, astut vain narun päälle. Tarvittaessa vaikka vedet sen siitä narusta luo. Narujuttu siis vain harjoitteluun. Oikein pitkällä narulla voit yrittää pidentää tottelevaisuusetäisyyttä.

...vai mitä tarkoitit tuolla damilla? Dam-aukio on tosiaan Amsterdamin vilkkain aukio, ja siellä ei todellakaan kannata pitää koiraa vapaana. Eksyy vielä Madame Tussaudille tai vaikka karkaa punaisten lyhtyjen alueelle =)

Koira pitkään hihnaan, että pääsee vipeltämään riittävän kauas ohjaajasta. Sitten kutsu, hinataan koira hihnasta luokse ja palkitaan runsain mitoin.

Ideana tehdä luoksetulosta koiralle niin kiva juttu, että karkaaminen jää kakkoseksi.

siis pallit pois..

ollaan harkittu.



Ja minä en varmaan ole koiralle se ykkönen, vaan mieheni. Ja mies taas siirtyi kesällä tekemään reissuhommia (on viikot pois) , ja nyt koira on minun vastuullani. Tähän asti mies on siis kouluttanut ja leikittänyt koiraa.

Minä taas en ole siinä mitenkään hyvä. Tykkään kyllä heitellä damia (ei katu amsterdamissa, vaan heittolelu -kirjoitusasusta en ole varma :)) ja piilotella sitä, mutta mitäs muuta koiran kans vois touhuta?



Koiraa " käytetään" siis sorsametsällä, voi olla varmaan myös turhautunut kun ei ole järkevää tekemistä?



ap

Uroskoira tottelee miehiä paremmin kuin naisia noin ylipäätään ja jos miehesi on vielä vastannut koulutuksesta niin selvähän se on. Siihen ei auta kuin se, että sinäkin koulutat sitä ja vaadit siltä tottelevaisuutta. Joskus oikein kovapäinen koira vaatii hivenen kurmootustakin. Koiran kieli on myös erilainen kuin ihmisillä. Niillä alempiarvoinen lähestyy ylempää ja mielistelee ja hellii. Jos kovasti teet näin koiralle, se voi kuvitella että sun täytyy miellyttää sitä ja että näin ollen koira on ylempi.



Jos teillä on uimamahdollisuus, niin heittele palloa veteen, josta se saa noutaa. Myös tokoa kannattaa harrastaa järjestelmällisesti, sillä on hyvä vaikutus myös tottelevaisuuteen.

saksanpaimenkoiran pennun kanssa piilosta. Menin siis puun taakse piiloon kun pentu ei huomannut ja sitten kutsuin sitä. Kun pentu löysi minut, seurasi riemukas palkinto ja leikki. Kokeileppa edellä mainittujen lisäksi leikkiä aidatussa tilassa tätä leikkiä ja palkitse koira aina kun löytää sinut. Koirasi pitää joko leikeistä tai herkuista, eli palkitse sen mukaan, mikä on sille mieluista. Ja jos koira karkaa, älä juokse perään, (jolloin se luulee että leikitään seuraa johtajaa) vaan käännä sille selkäsi ja kävele pois. Jos rankaiset sitä kun se tulee luo, se luulee että luoksetuleminen on väärin. Koira yhdistää aina tapahtumat tähän hetkeen. Se ei älyä että rankaiset sitä karkaamisesta, koska sillä ei ole aikakäsitystä.



Sen lisäksi seuraamisharjoitukset ja paikallamakuu-tänne-harjoitukset, ensin köyden kanssa ja paljon palkitsemista oikeasta suorituksesta. Ja pallit pois, niin hajut ei kiinnosta niin paljon.



Meillä ei lopulta talutinta tarvittu kuin näön vuoksi.

Täytyypä ottaa neuvot käyttöön, jahka koira kotiutuu ;)



ap

Sinuna alkaisin luoda suhdetta koiraan (että sinä johtaja) juuri näiden leikkien ja koulutuksen avulla. Vaikka sanotaan, että uros hankala niin voin sanoa, että teini-ikäinen tyttökin pystyy jästipäisen uroksen laumanjohtajaksi pääsemään kun vaan pitää pintansa (kokemusta aiheesta!).

pentuna sitä oli tosi vaikea saada esim. koirapuistossa tulemaan luokse...

Minä käytin " ketjua" hyvällä menestyksellä. Eli kun koira ei tullut luokse käskystä, heitin ketjun ( ketju oli non 20 cm pitkä ) koiran takapäähän samalla kun sanoin " tänne" . Koira pelästyi ketjua ja tuli luokse, sitten palkitsin se namulla. Vähitellen riitti enää se että heilutin ketjua kädessä ja äänen kuultuaan koira tuli luokse ja taas palkittiin.

Meillä auttoi.