Sinä joka selitit mulle eilen Mäkkärin pihalla ettei lapsille saa huutaa

sinun housuissasi käskenyt mokoman puuttujan painua helvettiin. Tietysti niin, että lapsi ei olisi sitä kuullut. ARRGGHHHH!!!!!! Että jotkut jaksavat puuttua toisten asioihin tietämättä niistä sen enempää.

Luulis ettätajuat tuollaisen vain pahentavan asiaa ;-) Ääntä joutuu useinkin lasten kaa korottaa, mutta tuollaisessa tilanteessa olisi varmaan parempi vaan ottaa lapsi kainaloon ja kiikuttaa se jäähypenkille ja mennä itsekin jäähylle.



p.s. Mäkkriruoka ei ole parasta ruokaa tuollaiselle uhmikselle. Anna kunnon kotiruokaa ja paljon vihanneksia.

Tönne vaan vastailemaan niitä viisauksia, mitä ei huomannut tai kehdannut sanoa itse tilanteen ollessa päällä. Hyvällä tuurilla viesti menee jopa perille.



Pitäisiköhän perustaa oikein oma forumi tällaisiä varten johonkin? Sinne saisivat kaikki kirjoittaa mitä haluavat " sille ja sille" tyypille, jonka kanssa just tappelivat.

Ap, mä käyttäydyn ihan samalla tavalla, tosin enemmän tulisen luonteeni kuin minkään periaatteen takia. Jos 6 v. kommunikoi mulle vain huutamalla ja käskemällä, niin ennen pitkää korotan kyllä myös ääntäni. Jälkeen päin selitä, että en minäkään jaksa koko iltaa kunnella huutoa, huomasit kai itsekin miten kurjaa se on. Sitten halataan ja pusitaan ja ollaan taas kavereita. Enkä suosutu tämä takia pukeutumaan säkkiin ja ripottelemaan tuhkaa päälleni.

Tunteiden näyttäminen on aikuisellekin ihan sallittua, tätä mieltä on moni kasvatuksen asiantuntijakin. Mun äitini ei koskaan korottanut ääntään, vaan vaikka olisin tehnyt mitä, hän vaan näennäisen tyynenä selitti... sitten saattoi marttyyrinä itkeä, kun ei ketään ollut näkemässä. Se se vasta ahdistavaa olikin. Olisin ihan oikeasti kaivannut, että hän edes JOSKUS olisi sanonut topakasti, ja että tastä ei neuvotella. Samaa viljelee vieläkin, lapsenlapset pidetään rauhallisina vaikka sitten lahjomalla,jos kiukku pukkaa päälle yleisellä paikalla kun ei itse voi korottaa ääntään yhtään ettei joudu häpeämään... mulle jaksaa aina kauhistella, jos HUUDAN lapselle, eli korotan ääneni ja kiellän napakasti.

NYT SE LUULEE, ETTÄ JOS SÄ HUUDAT SILLE NIIN SE SAA HUUTAA TAKAISIN " NIIN METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN"



KOHTA KÄY NIIN ETTÄ KARJUTTE KILPAA TOISILLENNE.



MITÄ SÄ SILLÄ HUUTAMISELLAS OIKEASTAAN YRITÄT LAPSELLESI OPETTAA? ETTEI SAA HUUTAA VAI? JA SITTEN ITSE HUUDAT.. SITTEN VIELÄ IHMETTELET MIKSI LAPSES HUUTAA..



PELÄSTYTTÄMÄLLÄKÖ YRITÄT SAADA LAPSES HILJAISEKSI VAI?

Juuri näin, mitä tuolla huutamisella lapsi oppii muuta kuin huutamaan takaisin. EHkä se juuri sillä kyseisellä kerralla säikähtää että äiti on hiljaa, mutta ottaa samalla mallia että huutaminen on sopivaa. Ja niin ollaan kierteessä.



Tietty ääntä tulee korottaa, mutta mä sain ainakin ap:n viestistä käsityksen että ihan HUUSI!!! Ei se nyt voi olla soveliasta. Tunteita tuleekin näyttää, mutta kai nyt muitakin keinoja on kuin huutaminen tai yksin itkeminen.

Kuulisi tuon lapsi tai ei, sillä kyseenalaistihan tuo idioottikin lapsen äidin kasvatuksen lapsen edessä!

ei KARJAISE, että nyt pentele neuvotellaan! Sen jälkeen se pikkuhiljaa rauhottui ja neuvottelimme.



Mä en usko ollenkaan, että pysytään aikuisena ja rauhallisena koko ajan on hyväksi lapselle. Jos lapsi on kamala, sitä saa mitä tilaa! En koskaan käy käsiksi lapsiini, karjaisen kyllä välillä. En myöskään ala huutokilpailuihin tai huuda montaa kertaa peräkkäin. Karjaiseminen päästää mun höyryt pihalle, ja lapsi tietää, että nyt ollaan tosissaan.



Me käydään mäkkärissä 4 kertaa vuodessa, eilen siksi, että tytöillä oli jalkapallotreenit, eikä ehditty kauppaan sen jälkeen kun piti lähteä nukkumaan. Kauheeta?



ap

Neuvojia kyllä riittää, vaikka itsestä ei ole hommaa hoitamaan...

ap (LOL)

kuulostaa huutamiselta. Jos lapsi huutaa ja kiljuu eikä pidä taukoa sen vertaa että saisin mitään järkeävää menemään sen päähän perille, niin aika kovaa saa sanoa " Hiljaa" ennen kuin se tehoaa. Meillä kyllä usien jo riittä, kun varoitan, että kohta minä alan huutaa takaisin - mutta jos olen ihan rättiväsynyt ja lapsi vetää pultit esim. siitä että ei saanut itse laittaa hammastahnaa, niin saatan ärjäistä varoittamattakin.



7

Jokaisen lapsihan on erilainen ja varmasti tuollainen kertakarjaisu saa huomion, mutta ekasta viestistäsi sain kuvan että huudat lapsellesi (vähän väliä).



Kiva ettette käy mäkissä useammin ;-) Tuon ikäinen jalkapalloilija tarvii kunnon safkaa kuten tiedätkin. Mäkki ruoka ym muu moska saa tuon ikäisen menemään ylikierroksilla (liikaa sokeria!) ja siten helposti käyttäytyy kuin kuriton kakara.

Mun äidillä oli tuo sama kasvatusmetodi - jatkaa sitä edelleenkin. Muistan, miten ahdistavaa oli, kun äiti alkoi käyttäytyä samalla tavalla kuin itse käyttäytyi. En todellakaan kokenut sitä niin, että " otanpa opikseni" vaan turhauduin entistä enemmän, kun en saanut äidistä vanhemman tukea.



Tietenkään en lapsena osannut analysoida sitä tunnetta kuten nyt aikuisena.. ehkä pelko ja ahdistus kuvaa silloisia tuntemuksia paremmin.



Olen yli 40 vuoden aikana oppinut, että jos ihminen ajattelee tuolla tavoin, hän ei ikinä muuta ajattelutapaansa. Äitini on edelleen sitä mieltä, että hänen tapansa toimia oli parasta meidän lasten kannalta. No, hän ei tiedä, että pikkusiskoni käy nykyään terapiassa ja on kärsinyt itsetuhoisista ajatuksista sekä masennuksesta. Ulospäin sisko on menestynyt ja se riittää äidille.



En tuomitse ap:ta. Haluan vain omasta kokemuksesta sanoa, että häntä ei voi saada ymmärtämään sitä, että " kasvatuksensa" on kertakaikkiaan väärin lasta kohtaan. Hän pitää tyyliään paitsi oikeutettuna myös uskoo, että se on lapsen parhaaksi.

Mielenkiinnolla haluaisin tietää.

Eli huutaminen ei taida paljon vaikuttaa - ainakaan meidän perheessä.



Kyllä nuoremmat lapset joskus rauhoittuvat, kun sanon huutamalla, että nyt on kuunneltava. Esimerkiksi en minä voi lapsen kanssa jäädä bussipysäkille kauppakassien kanssa, kun tämä alkaa oikuttelemaan. Kunnon huudahdus, että nyt mennään, eikä meinata, niin silloin lapsi rauhoittuu ja tulee perässä.

Vierailija:

NYT SE LUULEE, ETTÄ JOS SÄ HUUDAT SILLE NIIN SE SAA HUUTAA TAKAISIN " NIIN METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN"

KOHTA KÄY NIIN ETTÄ KARJUTTE KILPAA TOISILLENNE.

MITÄ SÄ SILLÄ HUUTAMISELLAS OIKEASTAAN YRITÄT LAPSELLESI OPETTAA? ETTEI SAA HUUTAA VAI? JA SITTEN ITSE HUUDAT.. SITTEN VIELÄ IHMETTELET MIKSI LAPSES HUUTAA..

PELÄSTYTTÄMÄLLÄKÖ YRITÄT SAADA LAPSES HILJAISEKSI VAI?

Oppiipahan ainakin, että äiteekin voi joskus suuttua ja saakin suuttua, jos kakara ei muuten tottele!! Naurattaa nämä besserwisserit, jotka kuvittelevat, että selittämällä kasvatetaan kunnollisia kansalaisia...

Just juttelin eskarinopettajan kanssa lasten kanssa neuvottelemisesta ja vanhemman roolista ja itse olen syyllistynyt vähän liikaa neuvottelemiseen (tietty riippuu asiasta) ja nyt lapsi kuulemma pohtii asioita aikuisten tyyliin ja ottaa turhaa taakkaa sellasistakin ratkaisuista, jotka kuuluu aikuisille ja jotka aikuiset on jo tehny.

Tää ei tarkota, ettenkö huutais, huudan kyllä, varsinkin illalla ku kello paljon ja lapsi (6-v.) yrittää venyttää iltarutiineja ja tulee nälkä vielä uudestaa hampaiden pesun jälkeen yms.

Joskus ei vaan keskustelu ja selittely väsyneen lapsen kanssa aiheuta muuta kuin tilanteen venymistä. Sitäpaitsi mun mielestä on hyvä lapsen kokea joskus aikuisenkin karjuminen ja nähdä, että sen jälkeen voidaan kuitenkin jatkaa elämää. Kotonani ei koskaan huudettu tunteita julki, edelleenkin järkytyn itse, jos aikuiset riitelevät, vaikka järkeni tajuaa, ettei maailmanloppu ole tulossa.

Yleensä kyllä ihmiset eivät ihmettele sitä, että joku komentaa jopa karjaisemalla lasta julkisella paikalla, ja jos ei kehtaa komentaa, niin aika äkkiä lapset ryntäilee suinpäin kaupoissa tms.

Kumma, kun heti löytyy eroja huutamisella ja napakasti sanomisella, mutta ei läpsimisellä ja fyysisellä kurittamisella (tai väkivallalla ja kurittamisella).