Petin ja kadun!! En voi kertoa tietenkää?

Ehkä sekään ei kerro sulle ja mietitte toistenne tietämättä samaa...

Älä huijaa miestäsi näin suhteen alussa. Myöhemmin tekee vielä kipeää.

Kerro miehellesi rehellisesti mitä tapahtui.

Ei uusi epärehellisyys korvaa edellistä.

Olen kahdessa suhteessa pettänyt ja kertonut prikulleen, mitä tapahtui ja miksi. Syy on tärkein loppupeleissä.



En voisi ikinä elää itseni kanssa, jos pettäisin toista ja vielä sen lisäksi olisin tunnustamatta paskuuttani/heikkouttani.



Joskus pettäminen menee kännin piikkiin, mutta mihin helvetin piikkiin laitat sen, että et kerro?!!!! Sille ei ole eikä pidä olla mitään selitystä.

En siis kerro. Tein päätökseni lopullisesti nyt. En kerro enkä myönnä vaikka kysyisi. Tää mun pettämiseni jäi nyt tähän!! En voi olla niin heikko että vielä pettäisin. Tää suhde on liian tärkeä.



Enköhän mä kestä. Pahalta silti tuntuu. Lähinnä siksi että olen niin pettynyt itseeni. Olen oikeesti miettinyt et tarvisinko jotain apua kun olen pettänyt niin monesti. En saa siitä mitään, ihan turhaa hommaa se on.



Sori että vatvon.. Mutta mun on paha mieli nimenomaan siksi et kuvittelin että tää suhde olis itsestäänselvä siinä mielessä et koska mä olen kerrankin näin rakastunut niin ei olis ollut enää mitään haluja ja mieltä pettää.



Kertokaa vaan omia tarinoitanne ja vinkkejä mitä tehdä..



Eikös asiantuntijat myös suosittele sitä, ettei kertoisi pettämisestä jos kyse on tälläisesta hairahduksesta jolla ei ole merkitystä?



ap

Vai meinaatko olla miehesi kanssa selibaatissa, kunnes saat varmuuden asiasta?

Mitä selität syyksi, kun et voi harrastaa seksiä hänen kanssaan kun odotat testituloksia?

Entä...entä jos olet saanut jonkin tartunnan ja tartutat miehellesi kertomatta pettämisestäsi? Siinä vaiheessa viimeistään on pakko kertoa.

Helppo neuvoa ja jeesustella jos ei itse ole kokenut samaa. Todella tekopyhää.

Ja en tiedä miksi sitten petin.. Old habits die hard.. kai. En mä halunnut pettää ja mietin jo pettäessäni et en haluu tätä mut en tiedä sit miks menin loppuun asti.. en kai kehdannut enää kieltäytyäkään.. En tiedä.. en ajatellut.



Ei mulla oo tautia.. suuseksiä ei harrastettu just sen takia etten saa mitään ja kumia käytettiin.



ap

ettekö itse haluaisi tietää, jos oma kumppani olisi pettänyt teitä? Entä jos asia vuosien jälkeen jostain tulee tietoonne? Onko kaikki OK sillä, että asialla ei ollut hänelle suurta merkitystä ja ettei hän halunnut loukata teitä?



Miettikää nyt vähän! Jos suhteessa täytyy jotain salata, niin mitä sellaisella suhteella sitten tekeekään.

Raukkamaista olla kertomatta.

Kyse ei ole raukkamaisuudesta. Mä haluisin kertoa koska munkin mielestä on mukavampaa olla rehelliseltä pohjalta yhdessä, mut jos sillä ei oikeestaan voita mitään niin miksi kertoa??



Miksi mun pitäs kertoa? Siksi et kaikki on rehellisellä pohjalla? Joo, mut entäs se kun toista sattuu, menettää luottamuksensa ja on hirveen vaikee saada sitä enään takas? Kertominen voi mun mielestäni myös pilata suhteen, varsinkin kun koko suhde on alussa.. Voi olla ettei koko suhdetta enää sen jälkeen ees ole. Ja jos suhde jatkuu niin voi olla et se ei enää koskaan ole samanlainen, luottamuspula on sitten aina..



Mun tekis mieli kertoa, niin kovasti! Mutta järjellä ajateltuna siinä ei ole mitään järkeä..



Vai?



ap

Paitsi että pettänyt olen useita kertoja saman miehen kanssa. Ei tunteita pelissä, saman miehen kanssa siksi että on ollut tilaisuuksia josta tiedän etten jää kiinni.



Sinulla ap varoituksen sana: Jätä se yhteen kertaan!

Mulla oli tosi paska olo ensimmäisen kerran jälkeen, omatunto soimasi ja mietin samoja asioita kun sinä kirjoitat. Sitten pitkän ajan päästä tuli uusia tilanteita, eikä enää katumus ole samanlainen. Ärstytää että olen näin " heikko" ja petturi, enkä aio enää tehdä samoja virheitä. tosin niin ajattelein jo ekalla kerralla... Ensimmäisen kerran jälkeen tuntuu pahalta, sitten pääsee irti pahasta olosta eikä edes mieti koko asiaa, se unohtuu heti. Eli lopeta nyt kun voit jos oma suhde on tärkeä! Äläkä kerro, luottamus menee heti.

Vierailija:

Kännipäissäni menin sitten pettämään mun uutta miestä. Ei olla seurusteltu kuin muutama kuukausi, mutta mä olen ihan rakastunut ja kadun!!! Olisin niin halunnut ettei tätä ois tapahtunut, en tiedä mikä muhun meni. Päästin itseni vaan loppuun asti. Mun toisaalta tekis mieli kertoa sille jotta kaikki olis raatorehellistä, mutta jos kerron niin se meidän välinen luottamus on ajoiksi mennyt!! Mä en kestä!

EN siis kai voi kertoa?

Pala helvetin tulessa sinä kapinen HUORA!!!

Korjaus.. Olen siis mä ennenkin pettänyt, mutten tätä miestä joka on mulle se tärkein koko maailmassa! Totta on, että ei soimaa nyt itsetuntokaan niin pahasti kuin ihan ensimmäisellä kerralla exän kanssa, mutta silti tuntuu todella pahalta.. Kun tää mun nykyinen mies merkitsee mulle niin paljon! en ees muista tän pettämiskumppanin nimeä.. en mitään muutakaan hänestä. Hän ei merkinnyt mitään..



Mua pelottaa et osaanko mä koskaan olla uskollinen?? Mä haluan olla, ihan oikeesti.



ap

Jos haluat olla varma ettet tee samaa uudestaan, juo alkoholia ainoastaan ollessasi miehesi seurassa. Veikkaan että riittää varokeinoksi.

Täällä vielä pahempaa... Petin nykyistä miestän, jonka kanssa olen ollut jo 20 vuotta, opiskeluaikana( asuessani toisella paikkakunnalla) kahden ja puolen vuoden ajan. Tämä siis taahtui nuoruudessani, ollessani parikymppinen. En ole kertonut...asia on pysynyt salassa kaikki nämä vuodet. Toivon että myös jatkossa pysyy. Suhteemme oli silloin aika tuore ja eri kaupungeissa asuminen ei auttanut asiaa. Miehelleni oli kaverit tosi tärkeitä ja usein jäin silloin toiseksi. Suhde oli jotain ihan muuta ja tavallaan rakastin molempia mihiä mutta hyvin eri tavalla. Suhde jäi kun opiskelut loppuivat enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään. Tiesin ettei salasuhteella olisi ollut tulevaisuutta normaalissa elämässä. Palasin kilttinä tyttönä kotikaupunkiin ja nykyään olen kolmen lapsen äiti ja uskollinen vaimo miehelleni.



Mitä olisi hyödyttänyt kertoa asiasta silloin? Saati nyt. En tiedä onko miehelläni ollut vastaavia suhteita samaan aikaan enkä välitäkään tietää. Tiedän, että tien hirveän väärin mutta en tiedä haluaisinko pyyhkiä sitä aikaa pois jos niin voisin tehdä. Olen oppinut elämään asian kanssa. en ajattele sitä kovin usein,,, nytkin tuli vain mieleen tämä kokemus kun näin tekstisi. " Vanhan tädin" neuvo on: Unohda koko juttu. Tyypillä ei ollut sinulle mitään merkitystä. Jatkossa sinun pitää kännissäkin muistaa pitää ne housut jalassa....mahtaakohan se onnistua?

Pääset asiasta yli kun annat ajan kulua.

Se on ihan hyvä niin.

Ootte tosi kivoja ja luotettavia naisia.

Teen varmaankin varokeinon nyt niin, että juon vain kun olen mieheni seurassa ja silloinkin vain sen verran, etten menetä kontrollia.



Kyllä mä uskon että näin voin olla uskollinen. Varsinkin kun todella haluan sitä. Mä olen miesten kanssa saanut olla ihan riittävästi. En kaipaa heiltä mitään. Toivon vain, että voin unohtaa ja antaa itselleni anteeksi.



Keskityn mieheeni ja olen niin hyvä ihminen jatkossa, etten tee enää vastaavaa.



Mitenkäs teillä jotka petitte.. Oletteko nyt onnellisia siitä, ettette ole kertoneet? Oliko oikea ratkaisu jättää kertomatta? Uskotko, että suhteenne on näin onnellisempi kun toinen ei koskaan saanut tietää? Vai oletko joskus myöhemmin myöntänyt pettäneesi kun aikaa oli jo kulunut..?



ap

Säälin miestäsi, todennäköisesti hän ansaitsisi parempaa.

Kertominen olisi vain pahentanut asioita ja ehkä koko suhteemme olisi loppunut. Nyt olemme onnellisempia kuin koskaan aiemmin. Enää en itse edes oikein ajattele koko asiaa, se pettämiseni tapahtui suhteemme melko alkuvaiheessa ja nyt pettämisestä on jo vuosia, en ole kertonut ja tuskin koskaan aionkaan kertoa. Tietysti kadun sitä pettämistä, mutta sitä ei saa tekemättömäksi ja se ei merkinnyt minulle mitään. Ymmärsin kuitenkin siitä, että en enää koskaan halua pettää miestäni ja hän on minulle se oikea. Pidän nyt hänestä kiinni kynsin ja hampain.

Vierailija:

Mitenkäs teillä jotka petitte.. Oletteko nyt onnellisia siitä, ettette ole kertoneet? Oliko oikea ratkaisu jättää kertomatta? Uskotko, että suhteenne on näin onnellisempi kun toinen ei koskaan saanut tietää? Vai oletko joskus myöhemmin myöntänyt pettäneesi kun aikaa oli jo kulunut..?

ap