Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Petin ja kadun!! En voi kertoa tietenkää?
30.08.2007 |
Kännipäissäni menin sitten pettämään mun uutta miestä. Ei olla seurusteltu kuin muutama kuukausi, mutta mä olen ihan rakastunut ja kadun!!! Olisin niin halunnut ettei tätä ois tapahtunut, en tiedä mikä muhun meni. Päästin itseni vaan loppuun asti. Mun toisaalta tekis mieli kertoa sille jotta kaikki olis raatorehellistä, mutta jos kerron niin se meidän välinen luottamus on ajoiksi mennyt!! Mä en kestä!
EN siis kai voi kertoa?
Kommentit (42)
En muista edes nimeä.. Jotenkin hetki vei mennessään ja jo silloin mietin, että ei tää kannata mut annoin kuitenkin sit mennä. Työnsin ajatuksen vain syrjään.
Tää suhde on todellakin tärkeä.. Et en mä kyllä luultavasti kerro koskaan.. Jos kerron niin sopivassa välissä sitten jos mies sattuisi esim. joskus mua pettämään. Sit olis hyvä puhua kaikki halki ja aloittaa alusta jos molemmat vielä sitä haluaa.
Mä itse luultavasti ehkä haluisin tietää jos mies olis mua pettänyt. Ehkä jopa jollain sairaalla tavalla toivon sitä, jotta voitaisiin olla " sujut" , ymmärrättekö? Että molemmat olis samalla viivalla eikä tarvis toista syytellä.
Kun sitä näin oikeen järjellä ajattelee niin parempi, että en kerro.. syistä että:
-toinen ei sen jälkeen enää pysty 100% luottamaan, koskaan
-kertomalla en voita mitään, ainoastaan satutan
-aina riidoissa tää asia kaivettais esiin, siitä ei luultavasti pääse koskaan yli täysin
Kertokaa vielä kokemuksianne.. Te, jotka petitte ja jätitte kertomatta, niin onko suhde silti ok? Kummitteleeko menneet vai oletteko päässeet niistä yli ja antaneet itsellenne anteeksi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Meillä jatkuu tilanne katsaus, jatketaanko yhdessä vai ei. Alitajuisesti pettäminen varmaan osaksi johtui tästä meidän vaikeasta tilanteesta, muttei kuitenkaan ollut mikään kosto tms. Pettämiseen vaan jotenkin ajauduin.
En voi sanoa suhdettamme onnelliseksi, mutta onnellisemmaksi se ei ainakaan muutu sillä, että alamme käsitellä pettämistä muiden olennaisempien ongelmien sijaan. Eli en aio ikinä kertoa, myöntää tai muutenkaan ajatella koko asiaa. Uskon että se on meidän tilanteessa järkevintä, toisenlaisessa tilanteessa ehkä eri juttu. Ja tähän lisäyksenä vielä, meillä ei ole lapsia enää. Monille lapset ovat se vaikea tekijä näissä pettämis jutuissa. Meillä ei ole lapsia, yritimme saada vauvaa vähän ennen kun " suhteeni" vieraaseen mieheen alkoi, mutta nyt emme ole asiasta enää puhuneet ja aika näyttää, vielä en ole valmis.
Mitenkäs teillä jotka petitte.. Oletteko nyt onnellisia siitä, ettette ole kertoneet? Oliko oikea ratkaisu jättää kertomatta? Uskotko, että suhteenne on näin onnellisempi kun toinen ei koskaan saanut tietää? Vai oletko joskus myöhemmin myöntänyt pettäneesi kun aikaa oli jo kulunut..?