Kuinka kauan päivähoitoon sopeutuminen on kestänyt hankalissa tapauksissa?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia päiväkotielämään sopeutumisesta. Meillä hoitopäiviä on ollut 10 ja itkuisuus on nyt pahimmillaan. Koko ajan on ollut hankalaa mm siirtymätilanteissa, mutta koko päivän itkeskely on alkanut nyt. Syöminen ja nukkuminen ja ulkoilu sujuu kohtalaisen hyvin. Mietin vaan sitä, kuinka kauan tätä voi pahimmillaan kestää....tilanne on HYVIN raastava koko perheelle. Iltaisin lapsi on oma itsensä, leikkii ja nukkuu hyvin. Ikää on 2v2 kk, joten uhmis päällä samanaikaisesti. KOKEMUKSIANNE haluaisin kuulla :*(
Kommentit (8)
Kaiken kukkuraksi he saivat lapsensa tähän päiväkotiin. Sopeutuminen uuteen paikkaan ei vienyt päivääkään vaan lapsi odottaa sinne pääsyä.
viedä tarhaan. Oletko lukenut koskaan mitään kasvatusopasta?
Mulla ei siis ole vastausta kysymykseen, mutta aihe kiinnostaa.
Meillä lapsi huusi satunnaishoidossa puolitoistavuotiaana monta tuntia sinne jäätyään. Mutta vajaa 3-vuotiaana jäi jo iloisesti vilkutellen ja heiheit sanoen. Toinen lapsista on pienestä pitäen jäänyt tyytyväisenä hoitoon.
Eikö ap kysellyt hankalia tapauksia.
Ei ole helppoa, mutta näin oli myös isosiskon kanssa aluksi. Aikaa en muista.
Jaksele ap. On hirveää lähteä töihin kun itselläkin meinaa itku päästä. Mulle tosin huutavan jättäminen on ollut paljon helpompaa tämän toisen kuin ensimmäisen kohdalla.
Onko se sitä lapsille tyypillistä lähtöitkua, vai kestääkö kauemmin?
Kun äiti oli laittanut kengät jalkaan ja oven kiinni, niin se oli siinä. Itku lakkasi heti, kun äiti oli kadonnut paikalta.
Koittakaa kestää, kyllä se helpottaa!
T: 6-v kaksosten äiti, jotka juuri ehtivät hei sanoa kun painuvat kavereiden kanssa leikkimään :)
eka viikko itkua aina hoitoon viedessä ja kuulemma ennen päikkäreitä välillä äitiä huuteli (siis väsyneenä). Toisen hoitoviikon lopussa viitsi enää vähän kätistä hoitoon jätettäessä, muulloin kuulemma itse aurinkoisuus. Kolmannella hoitoviikolla (eli tämän viikon maanantaina) hoitoon viedessä riisuttiin vaatteet ja lapsukainen lähti aamupalalle -itkemättä, kitisemättä yms. ja sama on nyt jatkunut. Tuntuu jo paljon paremmalle!
Meillä tosin isosisko aloitti samassa hoitopaikassa samaan aikaan, joten pienemmällä oli joku läheinenkin siellä. Isosisko (3,5 v.) ei muuten inissyt kertaakaan hoitoon jätettäessä, päinvastoin oli ihan onnessaan (enemmän tekemistä kuin kotona kai...). Itse olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että tuo pari vuotiaamme on tavallaan liian pieni hoitoon, mutta kun ei nyt ollut meilläkään muita mahdollisuuksia ja onhan tässä jo 3,5 vuotta jompikumpi kotona ollut!
Hoitotädit sanoivat, että n. kuukauden päivät ovat sitkeimmät jaksaneet ulvoa aina aamuisin.