G: Mistä olet joutunut luopumaan saatuasi lapset tai nykyään jäät paitsi lasten takia?

Minä olen luopunut unelmatyöstäni, jossa tulot olivat pienet ja epäsäännölliset. Nyt siis kouluttaudun järkevään työhön, ja vaikka se, mitä nyt haluan ja mitä perheenä tarvitseme, on säännöllinen palkkatyö, tunnen silti luopuneeni jostain aidosti tärkeästä.

Sinä joka nostit tämän ketjun ylös; voimia teille. Joskus perhe-elämä voi olla ihan kohtuuttoman raskasta. Toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa tai saatte muuta apua elämäänne.

Palon olen saanut. Kiitos.

Ainoa asia mistä koen joutuneeni luopumaan on työni, joka vaatisi erittäin paljon matkustelua, useimmiten muutama päivä viikossa poissa kotoa, mutta pari kertaa vuodessa pitäisi olla pidempi jakso poissa. Jotkut tietysti jatkavat elämäänsä lapsesta huolimatta samaan tapaan ja ovat jopa viikkoja kerrallaan kotoa pois, minä en kykenisi sellaiseen vanhemmuuteen.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 09:22"]

Meillä on koettu astma, allergiat, refluksi... Esikoinen vilkas ja hyvin haastava, nyt kiukkuileva esiteini. En koe silti luopuneeni mistään, koska tilalle tulee uutta. Nyt suorastaan surettaa, kun mietin, että kohta tää jo loppuukin!

[/quote]

Osaatko kerto konkreettisesti mitä olet saanut tilalle? Meistä tuntuu siltä, että lapset vievän vapaa-ajan, rahat ( säästöt, vaikka vaakuutuksetkin on molemmille otettu jo ennen syntymää ) ja oman terveyden. Tilalle on tullut surua, murhetta ja huolta. :/

Odotetaan vain sitä, että nuo kasvaisivat nopeasti aikuisiksi. Aika inhottavalta kuulostaa.

Tai osaisiko joku muu kertoa, jotain ilonaiheita lasten myötä? Ehkä me ei vain nähdä niitä hyviä asioita kun huolta on niin paljon.

t. se joka nosti ketjun

No sulla on nyt ne lapset mitä halusit. 

Tuntuu että kaikesta on joutunut luopumaan. Eron myötä tuli helpotus, kun lapset on 3 viikonloppua kuukaudesta ja kuukauden kesällä isällään. Ei kaikista vaan ole äidiksi tai isäksi ja harmillisesti tämä yleensä käy ilmi vasta sen jälkeen kun ne lapset on tehty.

Ei siihen ole mitään ratkaisua, se on vaan jaksettava tavalla tai toisella. Olisi ihana sanoa että se helpottaa kun lapset kasvaa, mutta ongelmat vaan muuttuu toisenlaisiksi.

Ennen niin läheisistä ystävistä. Yksi vain jäi ja hän on sitäkin arvokkaampi ja rakkaampi. Sinne ne meni, lasten myötä. Vituttaa ja ikävöin välillä niitä aikoja kun oli ystäviä ja juttukavereita, mutta toisaalta nyt tiedän kuka on se tosiystävä ja olen siitä yhdestä entistä kiitollisempi!

Lapset... lainaa vain..:) toisaalta en siis yhtään mistään ole luopunut. Mistään yhtään niin tärkeästä kuin lapset!

Ex tempore jutuista, seksistä,hoikkuudesta ( sen toki pystyn muuttamaan), miehen huomiosta,joistain kavereista,omasta ajastani,masennuskin pahentunut,nukkumisesta. 

Näkisin kyllä, että teillä on vaikeaa ja siksikin siis ilman muuta hankala tilanne, mutta osalla siitä ei ole mitään tekemistä lasten ja heidän ongelmiensa kanssa. Katkeroituminen saa tyytymättömäksi ja sitten sitä syyttää kaikista mahdollisista ongelmista niitä lapsia.

Lähtisin purkamaan vyyhtiä sillä, että hankitte sen tukiringin lapsillenne. Kun kotona ette viihdy ja siellä on oikeasti hankalaa ja elämä tuntuu merkityksettömältä, niin lapset päivähoitoon. Sitten se kunnon vuorottelu kehiin iltaisin. Toinen vastaa vuoropäivin iltarutiineista ja toisella on silloin mahdollisuus harrastaa, tavata ystäviä jne. Näin siis kumpikin saa kaksi arki-iltaa viikossa mahdollisuuden omille jutuille, harrastuksille, kavereiden tapaamiselle. Toisaalta se vapaalla oleva joutuu hoitamaan myös kauppakäynnit, pankki- ja vakuutusasiat, laskujen maksut, pyykit, tiskit yms. jotta toinen ei kuormitu liikaa. Ruoan laitatte valmiiksi jo edellisenä iltana eikä sitä väsätä arjen kiireessä. Se tekee ruoan, joka ei ole iltatoimi- ja nukutusvastuussa.

Perjantai-ilta on perheen yhteinen ilta, jolloin keksitte jotain puuhaa esim. leikkipuistoon, uimaan, luistelemaan, metsäretkelle tai mikä nyt lapsillenne sopisi parhaiten. Lauantai-aamuna toinen nukkuu pitkään ja toinen vie lapset heti aamusta ulos. Pitkään nukkuja valmistaa lounaan ja ottaa lapsista hoitovastuun iltapäivän ajaksi, niin toinen saa ladata akkuja, silittää, hoitaa pyykkejä, lukea tai olla netissä. Illaksi jokin perheen yhteinen projekti, sukulaisvierailu, retki tai vaikka vain leikkipuistoon vienti tai kotona majaleikkiä tai muuta sellaista, mihin aikuisetkin voivat osallistua. Sunnuntaina toisen vuoro nukkua pitkään. Iltapäiväksi organisoitte 1-2 kertaa kuukaudessa sen, että toinen lapsi toiselle isovanhemmalle ja toinen toiselle ja te syötte sunnuntailounaan ravintolassa ja käytte vaikka päivänäytöksessä elokuvaa katsomassa tai kylpylässä pari tuntia rentoutumassa ihan vain kahdestaan. Liikaa ei saa kuormittaa hoitajiakaan eli sellainen 4 tunnin reissu on ehdoton enimmäismäärä.

Sunnuntai-iltapäivisin voitte myös vuorotella silloin kun ei ole hoitajia niin, että vaikka olisitte kaikki kotona, niin toisella on se hoitovastuu ja toinen saa rauhassa tehdä puutarhahommia, lukea, surffailla netissä tai mitä nyt vain haluaa tehdäkin.

Tsemppiä. Jos isovanhemmat eivät halua hoitaa kerran tai kaksi kuussa, niin hankkikaa MLL:n hoitaja tai lähihoitajaopiskelija läheisestä oppilaitoksesta (ilmoitustaululle ilmoitus).

Matkustelusta. Tai toki matkustetaan nytkin, mutta vähemmän ja eri tavalla :(

Nr.12 vastaa...mites kun mies ei osaa tehdä ruokaa.ei osaa olla kotona,ei oikein osaa viedä lapsia ulos itsekseen Omasta tahdosta. Ja isovanhempia ei ole kuin yksi.

Kun lapset olivat pieniä, luovuimme monesta asiasta: omasta ajasta, harrastuksista, shoppailusta, kunnon yöunista, parisuhdeajasta, matkustelusta, ylipäätään ajasta ja elintasosta. Osittain tämä oli omaa valintaa, olin hoitovapaalla ja siksi rahat olivat tiukalla ja osittain johtui siitä, että lasten ollessa pieniä, ei ollut tukiverkostoa ympärillä.

Nyt kun lapset ovat koululaisia, elämä on tasapainottunut siten, että lapset eivät vie kaikkea aikaa ja rahaa ja jaksamista. Heidän kanssaan voi urheilla, matkustaa, tehdä kaikkea kivaa. Myös omat harrastukset onnistuvat nyt. Voi sanoa, että iso satsaus lasten ensimmäisiin vuosiin kannatti, he ovat ihania ja tasapainoisia yksilöitä.

Tupakasta ja katkeamattomista yöunista.

Miten haluaisit, että sinua tsempataan?

Neitsyys

Miksi täällä näin moni valehtelee? Palstan virallinen totuushan on, ettei lasten myötä tarvitse luopua mistään, vaan elämä jatkuu samalla lailla kuin ennenkin.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 01:16"]- Seksistä (ollaan niin helvetin väsyneitä ja ukko murjottaa kun lapsi ei meinaa millään alkaa nukkumaan)

- Parisuhteesta (ainainen murjotus on johtanut siihen, et osataan nukkua 120-senttisessä sängyssä kahdella peitolla koskematta toisiimme. Eikä tuu sit muutenkaan enää koskettua. Ei kävellä käsikädessä, ei jutella automatkoilla. Oikeastaan toivon, et meille ei tullakaan enää kahdenkeskistä aikaa. Mitähän sitä sillä tekisi?)

- Harrastuksista (mies on talvisin kokoajan töissä, joten en pääse enää laskettelemaan koska mun pitää hoitaa lapset)

- aamupalasta (tänään heräsin klo 8, söin ekan kerran kolmelta)

- siististä kodista ja terveellisen ruuan tekemisestä. Eli kodinhoidosta.

- Hoikkuudesta (puoleenyöhön venyvät illat saa hakemaan lohtua ruuasta)

- hiuksista (mulla irtoaa tukkaa ihan käsittämättömän paljon päivittäin, äitikin jo ihmetteli et miten paljon multa lähtee tukkaa. Lisäksi tuo ipana vielä repii sitä)

Kyllä minä sain tänään makeat naurut, kun yksilapsinen nainen sanoi miettineensä miehensä kanssa, et ei tarvi toista harkita kun hyvä jos tälle yhdelle riittäisi aikaa. Ja toinen, lapseton nainen sanoi, että ei halua vielä lapsia kun ei olisi aikaa niiden hoitamiseen. Oikeastiko joku kuvittelee, et se on lapsi jolle ei riitä aikaa? En minä oo ikinä niin ajatellut, mutta en toisaalta ole ajatellut että lapset näin paljon vaatisi. Lapset nyt 3v9kk ja pian 1v. Meillä meni elämä pilalle toisen lapsen kanssa, tosin vasta pari kuukautta sitten, pienempänä oli helpompi.
[/quote]

Siis miksi nauroit noille kavereillesi? Juuri luettelit mitä kaikkea et esimerkiksi kerkeä tehdä enää ja sitten naurat kun kaveri sanoo että lapset vie aikaa. Ihan oikeassahan ne ovat.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 01:16"]- Seksistä (ollaan niin helvetin väsyneitä ja ukko murjottaa kun lapsi ei meinaa millään alkaa nukkumaan) - Parisuhteesta (ainainen murjotus on johtanut siihen, et osataan nukkua 120-senttisessä sängyssä kahdella peitolla koskematta toisiimme. Eikä tuu sit muutenkaan enää koskettua. Ei kävellä käsikädessä, ei jutella automatkoilla. Oikeastaan toivon, et meille ei tullakaan enää kahdenkeskistä aikaa. Mitähän sitä sillä tekisi?) - Harrastuksista (mies on talvisin kokoajan töissä, joten en pääse enää laskettelemaan koska mun pitää hoitaa lapset) - aamupalasta (tänään heräsin klo 8, söin ekan kerran kolmelta) - siististä kodista ja terveellisen ruuan tekemisestä. Eli kodinhoidosta. - Hoikkuudesta (puoleenyöhön venyvät illat saa hakemaan lohtua ruuasta) - hiuksista (mulla irtoaa tukkaa ihan käsittämättömän paljon päivittäin, äitikin jo ihmetteli et miten paljon multa lähtee tukkaa. Lisäksi tuo ipana vielä repii sitä) Kyllä minä sain tänään makeat naurut, kun yksilapsinen nainen sanoi miettineensä miehensä kanssa, et ei tarvi toista harkita kun hyvä jos tälle yhdelle riittäisi aikaa. Ja toinen, lapseton nainen sanoi, että ei halua vielä lapsia kun ei olisi aikaa niiden hoitamiseen. Oikeastiko joku kuvittelee, et se on lapsi jolle ei riitä aikaa? En minä oo ikinä niin ajatellut, mutta en toisaalta ole ajatellut että lapset näin paljon vaatisi. Lapset nyt 3v9kk ja pian 1v. Meillä meni elämä pilalle toisen lapsen kanssa, tosin vasta pari kuukautta sitten, pienempänä oli helpompi. [/quote] Siis miksi nauroit noille kavereillesi? Juuri luettelit mitä kaikkea et esimerkiksi kerkeä tehdä enää ja sitten naurat kun kaveri sanoo että lapset vie aikaa. Ihan oikeassahan ne ovat.

[/quote]Jep. Ei minullakaan olisi aikaa hoitaa lapsia. Ja aika tylsäksi täytyisi elämän mennä, jotta niin paljon ylimäääistä aikaa jostain tulisi. -21

Olen joutunut luopumaan jokaviikkoisesta ryyppäämisestä ja biletyksestä. Ihan ok, mutta aion alkaa vetään kännejä heti, kun lapset on tarpeeksi isoja.