Mistä saisi virtaa?

Siis jos on tarvinut heräillä usein vauva-aikana. Mulla on nyt 1,5 v lapsi ja vieläkin väsyttää. Ajattelin aloittaa vitamiinit pilleripurkista, josko niistä jotain hyötyä olisi?

Olen jättänyt alkoholin lähes kokonaan pois, samoin suurimman osan hiilihydraateista ja se on vähän auttanut, mutta silti on sellainen perusuupunut olo. Täytyisi varmaan keksiä jotain kiinnostavaa tekemistä, esim. joku harrastus, että edes mieli pysyisi virkeänä.



Ap.

Mulla ainakin nuo tuntemukset on kausittaisia. Sillon kun tuntuu että jaksaa niin on yleensä hyvä olo ja mieli. Sit tulee niitä kausia kun tuntuu ettei jaksa millään.



Varmasti se auttaa jos on omaa aikaa ja jotain mielekästä tekemistä ihan itekseen. Minulla ainakin auttaa. Mutta aina se ei vain ole mahdollista että järjestys itselle aikaa. Joskus elämän tilanne on sellainen, onneksi ei jatkuvasti.

kuuulostavat varsin hyviltä.



Suosittelisin lääkärissä käyntiä. Pyydä kunnon labrakokeet, joissa näkyy tulehdusarvot ja esim. kilpirauhashormonin määrät. Syy voi olla jossain kroonisessa sairaudessa tai häiriössä. Tai masennuksessa, mutta siihen liittyy yleensä muutakin.

Olen miettinyt, onko kyseessä jonkinasteinen masennus tai ahdistus. Tai sitten vain olen kyllästynyt olemaan kotona (en todellakaan osaa oikein pyörittää huushollia, vaan koen sen aika raskaaksi urakaksi, häpeä myöntää), sillä olen tottunut tekemään paljon ajattelua vaativaa työtä ja nyt olen ollut siitä syrjässä lähes kolme vuotta. Lapsen vauva-aika oli poikkeuksellisen raskas ja sekin tässä varmaan vielä taustalla painaa. Koko ajan on ollut pientä huolta lapsen terveyden kanssa, mutta ei ole ollut oikein ketään, kenen kanssa jakaa se. Mies toki on rinnalla tukemassa. Ehkä tämä vain on sellaista liian varovaisen/ylpeän ihmisen ahdistusta, kun ei haluaisi kenellekään purkaa huonoa oloaan, kun takaraivossa paukuttaa koko ajan, että täytyy olla pirteä, jaksava, tyytyväinen elämäänsä tai muuten kaikki ajattelevat, että olen jotenkin epäonnistunut valinnoissani. Olenhan aina ennen pärjännyt (muiden silmissä ainakin). Huh, tulipas purkaus. Toivottavasti edes vähän nyt helpotti... :)



Ap.

tarpeeksi virikkeitä. Sun elintavoissa ei mitään vikaa, mutta sun pitää mennä töihin. Olen itse myös ns. " aivotyöläinen" ja sosiaalinen ihminen. Kotivuosien loppuvaiheessa vajosin aivan täydellisen vetämättömyyden tilaan, vaikka kuinka harrastin ja tein jatkotutkimusta ja paneuduin lasten kanssa touhuamiseen.



Mulle ei vaan se kodinhoitorutiinien pyörittäminen sopinut elämänsisällöksi. Onneksi tajusin lähteä töihin. Piristyin välittömästi ja vaikka täällä monet väittää, että koti- ja työyhdistelmä on raskas, niin musta tää on ollut aika helppoa ja kevyttä verrattuna siihen, että kotona meni niin hitosti energiaa ittensä piristämiseen.



Ihanaa olla virikeaikuisena töissä!

Nuku enempi öisin, anna itselles aikaa, älä tee ruokatavoista turhan tarkkoja. Mulle itselleni virtaa tuo hirvittävästi lisää kunnon tehokas juoksuharjoittelu 2-3krt viikossa ja jumppa päälle, ja sitten lisäksi tuo lasten kanssa liikkuminen. Ja joku hyvä kirja, suklaa silloin tällöin.

Itsensä hemmottelu.

Ihana lukea, että en olekaan ihan hullu. :) Nyt on enemmän rohkeutta alkaa keksiä jotain muutosta arkeen.

Mulle ei ainakaan auttanut mikään " oma aika" . Ärsytti vaan joku lehdenluku ja " hemmotteluhoidot" . Mä tarvitsen kunnon työtä, jossa vähän stressiä ja painetta ja oikeasti deadlineja. Ja liikuntaharrastukset on kivoja, mutta jos stressi aiheutuu siitä, että aivoilla ei tarpeeksi haastetta, niin ei se liikunta pelkästään auta.



En siis ap sano, että " mene nyt heti töihin" . Mutta varoitan vaan, että joudut ehkä hyväksymään vetämättömyytesi siihen asti, että aloitat työt. Kuten sanottu, mä tein jatko-opinnot (eli lopetin artikkeliväikkärini) hoitovapaani aikana. Mutta se oli sellasta yksinäistä puurtamista, johon itse määrää deadlinet. Samoin opiskelin kieliä, luin aivan hirmusia määriä kaunokirjallisuutta ja mutta sellasta puhdetoimintaa. Ei riittäny mulle. Noita juttuja on kiva tehdä harrastuksena, mutta ne ei mulle käy pääsisällöksi. Tarvitsin " oikeaa" työtä.



Ihmiset vaan on niin erilaisia. Monethan haaveilee lottovoitosta, jotta voisivat harrastella ja olla tekemättä töitä. Mulle se olis kauhistus. Tai siis toki rahalle keksisin käyttöä, mutten tosiaankaan haluaisi lopettaa työntekoa. Tietysti voisin siinä vaiheessa ruveta sitten vaikka jonkun järjestön hommiin ilman palkaa, mutta haluaisin silti tehdä " oikeaa" työtä, jossa ratkaistaan ongelmia, luodaan uusia juttuja jne.

Ne auttoivat, vaikka elintapani eivät olleet yhtään niin terveelliset kuin sinulla.

Kauppareissulla näin eilen vanhan työkaverin ja se oli päivän piristysruiske kun ehdittiin vaihtaa pari sanaa. Illemmalla soitti toinen kaveri, jolle juuri olin aikeissa soittaa. Kaverilta tuli kortti perjantaina. Heillä menee hyvin ja perhe on kasvanut. Tapasimme mieheni ystävän ja kerroimme hänelle yllättävän iloisen uutisen. Nämä auttaa jaksamaan.

Mulla ei ole :-(

asiaan kunnolla keskittyä, joten päivät ei ole ykstoikkoisia kun pitää juosta sinne ja tänne. Asiat tulee kuitenkin tehtyä, vaikka ei ihan siinä järjestyksessä kuin jos saisi rauhassa tehdä asian kerrallaan. Mukavaa vaihtelua. Anoppi on " energiasyöppö" negatiivisella asenteellaan ja jatkuvalla valituksellaan. Pyrin välttelemään häntä parhaani mukaan. Onneksi mies ei ole tullut sukuunsa.