>Marrasmurujen keskiviikko<

Kouluun pitäisi kymmeneksi mennä. onneksi ei ole kuin yksi 1,5h rupeama ja sitten loppuviiikko vapaata. Sillon on kyllä pakko lopultakin alkaa sitä kandintyötä vääntämään, niin jos siitä joskus valmistakin tulisi. Tämä syksy on pakollinen viimeinen deadline.



Miehelläkin tänään viimeinen lomapäivä ja huomenna lähtee töihin. Kai se on hyväksyttävä että kesä on auttamattomasti ohi ja syksy saapuu. Mä niin tykkäisin kesästä ja lämmöstä. Onhan se syksykin ihanaa aikaa ja kaunista, mutta jotenkin se syksy on aina semmoista kesän perään haikailua. Mut ehkä se tänä vuonna on eri asia kun on marraskuussa jotain mitä niin kovasti odottaa.



Näin viime yönä unta synnytyksestä. Kesti vaivaiset 18h ja poika oli syntyessään jo tosi iso ja reipas ja ihan isänsä näköinen. Mut siinä unessa pojalla oli epämuodostuneet jalkaterät. Hui! Mistäköhän sitä semmosiakin unia tulee. Mulla on nykyään alkanut enemmän ja enemmän mietityttämään tulevan lapsen terveys. Katoin yksi päivä dokumenttia autististen lasten luokasta ja minun piti ihan ahdistuksesta itkeä, kun tuli vaan niin toivoton olo ja toive siitä että oma lapsi sais syntyä terveenä. Sama homma oli kun käytiin miehen siskon luona kylässä pari viikkoa sitten ja heillä kun on tuo cp-vammainen poika, joka vamma aiheutui synnytyksessä. Silloinkin tuli pieni ahdistus omaa synnytystä kohtaan että mitä jos itsellä ei kaikki menekään hyvin ja meidänkin lapselle jää jotain. Tietenkin asialle ei mitään mahda ja omaa lastaan rakastaa tuli mitä tuli, mutta kyllä sitä viimeistään tässä vaiheessa toivoo täysillä sitä kliseistä ajatusta, että ihan sama mitä sieltä tulee, kuhan vaan olisi terve.



Sanle ja Dj 29+1

Outoa olla kotona tähän aikaan kun norm. ollu töis jo koht 3h. Tänään en mennyt töihin kun on lääkäri tossa kohta, viikonlopun jälkeen ei oo meinannu supistelut rauhottua, pari kivuliastakin tullu joten ajattelin mennä tarkistuttaan ettei kohdunsuulla ole tapahtunu mitään. alkaa toi nostelu ja seisominen tuntuun jo mahassakin ja nyt alkaa muutenkin kiireet töis, saas nähä miten käy. Eilen kävin siellä verikokeissa kun katottiin ne maksa-ja sappiarvot, tänään sitten saa kuulla tulokset (on kyl ollu sekä sormet että varpaat ristissä ettei olis mitään hälyttävää).



Unista ollu tossa juttua, oon itekki ruvennu näkeen enemmän unia synnytyksestä, ja joka kerta meille on tullu tummahiuksinen poika :)

Yhessä vaiheessa näin unia että mies otti ja lähti (ei oo ollu mitään parisuhde ongelmia) ja ilmotti ettei halua olla meijän kanssa missään tekemisissä ja että on löytäny toisen naisen. Muistan kun kerran heräsin ja olin itkeny unissani, sillon oli pakko kertoo ukollekkin ja se raukka oli ihan pihalla et miks mä sellasia unia nään, kait se on joku pelko ollu yksinjäämisestä lapsen kanssa. Nyt ne unet on (toivottavasti) loppunu.



Nyt täytyy ruveta lähteen lääkäriin



möhö ja tiitiäinen rv28+6

Sateista keskiviikkoa! Kyllä tosiaan taitaa kesä olla auttamattomasti ohi ja tuntuupa vielä, että ilman mitään ennakkovaroituksia tuli kylmä ja syksy. Eipä sinänsä, tykkään kyllä syksystä, kunhan ei vaan niin kovasti sataisi ja tuulisi. Tuulta riittää muutenkin läpi vuoden täällä rannikolla.



Esikoiselle nousi nyt vihdoin kuume ja toisaalta hyvä niin, ehkä se vie nuhan nopeammin pois. Toivoa sopii. Mies jäi tytön kanssa kotiin, kun mun oli " pakko" tulla töihin. Iltapäivällä on lääkäri, käydään tarkistamassa korvat. Olen sitten varmaan ainakin huomisen poissa töistä, ehkä perjantainkin eikä haittaa yhtään ;-)



Tarald kyseli iltahommista isompien lasten kanssa. Meillä niin, että pääsäntöisesti se olen kyllä minä, joka iltahommat hoitaa, mutta ei sitä ole minnekään kirjoitettu ja mies kyllä hoitaa, mutta pitää erikseen pyytää tai sitten vain vihjaista. Ei jotenkin tajua, että voisi oma-aloitteisesti nuo hoitaa. No, kyllä nuo pisutukset, hampaiden pesut jne minulta luonnistuukin jotenkin näppärämmin ja mies sitten usein käykin peittelemässä sänkyyn. Usein sitten mies hoitaa kuitenkin saunat ja kylvyt. Aika fifty-fifty meillä on muutenkin hommat jakautuneet. Se tekee joka ehtii ja pääasiassa niin, että minä hoidan kotihommat sisällä ja mies ulkona varsinkin nyt, kun talokin on vielä ulkoa pahasti kesken. Joustoa toki löytyy tässäkin tarpeen mukaan.



Olisin kyllä jo niin valmis äitiyslomalle, mutta vielä olisi nelisen viikkoa. Toivottavasti menee oikein nopeasti. Ajattelin vasta äitiyslomalla laittaa vauvaa varten kaikki valmiiksi, ei sitten tule aika niin pitkäksi. Tosin esikoinen lopettaa hoidon, että pitää hänen kanssaan yrittää tehdä vielä ennen vauvan tuloa kaikkia kivoja juttuja. Hoidon lopetus harmittaa sinänsä, hoitaja on todella ihana ja hoitokavereistakin tullut tärkeitä. Toivonkin, että saisin sitten myöhemmin taas molemmat lapset tälle samalle hoitajalle. Muuten, tästä tulikin mieleen, että mitähän voisin viedä hoitajalle lahjaksi hoidon päättyessä. Ihan jotain kunnollista haluaisin kiitokseksi viedä. Ehdotuksia?



Nyt taidan mennä tästä kahville. En taaskaan muista kommentoitavia, mutta palailen myöhemmin, jos tulee mieleen.



Harmon rv 31+1 (aika reippaasti jo...)

Työterveyshoitajan vastaanotolla juuri kävin ja verenpaine oli normaali. Onneksi, vähän pelottaa tuo raskausmyrkytys.



Olo on ok, vaikka masu on tiellä jo mm. autolla ajaessa. Olen niin lyhyt, että pitää olla penkki lyhimmällä asennolla ja pian ottaa masu kii rattiin. Kiva :) Vielä kun tän 6 työviikkoa pystyisi ajamaan niin olis hyvä. Mitä mahtais tykätä töissä, kun ilmoittais, että jään sairaslomalle, kun en enää mahdu autoon enkä pääse töihin. Jep jep.



Onko teillä muilla jo " ikävä" vatsaa? Tarkoitan, että mies sanoi (ja itsekin ehkä olen sitä mieltä), että meille riittäis nämä kaksi lasta. Tunnen siis jo lievää haikeutta, etten ehkä enää koskaan saa kokea raskauden tätä vaihetta uudestaan. En raskaustestin plussan odottamista, ekoja potkuja jne.



No näissä aatoksissa hyvää keskiviikkopäivää toivotellen

Rila ja Hippu 28+5

Ja terveisiä lomalta, polttelen vanhoja kesälomia ennen äippälomaa. Ajattelin että kivampi se nyt on lomailla kun lokakuussa.



Oli paljon viestejä, mitäs pitikään...



Tulppa kysyi Ruskovillasta, mulla oli helmikuussa syntyneelle haalari kokoa 60 ekalle talvelle ja 80 tokalle talvelle. Vähän iso aluksi, mutta hoiti hommansa loistavasti. Nyt ostin 100 cm 2,5-vuotiaalle kirpparilta ja sen oli joku varmaa pessyt koneessa kun oli ihan samankokoinen kuin Kivatin 90 senttinen, höh.



Kaalilaatikolle onnea vaan jos nyt siirryit mammahousuisin, tämä masu on vaatinut sellaiset varmaan viikolta 5. Onneksi lapsuudenystävällä oli oikeesti 25 erilaiset, sieltä eikun lainaamaan.



Tarald kysyi esikoisen nukuttamisesta. Meillä tehdään vainoharhaisesti puoliksi. Toinen hoitaa hampaan pesut, yöpuvut ja iltapalat, toinen nukuttaa. Ja seuraavana iltana toisin päin. Nukuttaminen on meillä semmoinen ' kiva' tunnin show, joka sisältää vähintään yhdet raivarit. Mutta jos on iltameno niin sitten tietty se kotona oleva hoitaa hommat, ja arvaatkaa vaan kummalla niitä menoja on enemmän.



Rouvavauva, kokoarvio on, tismalleen sama kuin mitä esikoinen oli syntyessään, 3500 g. Yksityiseltä ultrassa antoivat..



Sanle pelkäsi synnytyksessä vahingoittumista, minä pelkään että jos nyt on jotain huonosti ja minä en vain tajua. Serkkuni oli näillä viikoilla jo keskoskaapissaan ja jotenkin huolehdin että jos se napanuora on kaulan... tai vettä liian vähän tai... Ja jos minä tajuaisin jotain voisi tehdä mutta kun minä ääliö en ja....



t. Huolehtimaan luotu Tuulinäiti 28+3

Tuulinäiti:

Mutta jos on iltameno niin sitten tietty se kotona oleva hoitaa hommat, ja arvaatkaa vaan kummalla niitä menoja on enemmän.

Joo, aivan sama juttu :). Tosin meillä homma pelittää myös niin, että jos jompi kumpi on kaksi iltaa peräkkäin poissa niin hoitaa sitten kaksi seuraavaa. Poikkeuksena miehen työreissut, en mä niistä jaksa pitää lukua. Iltarutiinit on olleet aina samanlaiset, puuro ja maito nassuun, hampaidenpesu ja heipati hei sänkyyn. Eli ei edes mitään iltasatuja tai -lauluja, luetaan ja lauletaan päivällä (mullahan ei ole lauluääntä lainkaan, onneksi lapsi ei ole vielä huomannut).

KL.

syksy tuli sitten vauhdilla.

Sunnuntaina olin vielä topilla ja minihameella ja tänään jo kaipailin hanskoja käteen ku oli niin kylmä kun mentiin kuopuksen kanssa eskariin.



Neuvolassa kävin aamusella, kaikki ok.

Sf-mitta oli 24,5 eli keskikäyrillä mennään.

Pähkinän syke oli 135.

Pähkinä ei ole vielä ainakaan raivotarjonnassa, tais olla nyt vielä poikittain. Se on mulla jännityksen aihe kun esikoisen synnytin perätilassa.

Sokereita joudun vielä :( toisen viikon mittaileen kun mulla oli kaksi arvoa kohonnut.

Mä en tiedä pystynkö siihen. Saan taistella et pystyn pistämään itseäni. Painoa on tullut nyt yhteensä 6,1kg eikä sais tulla paljoa enää lisää (mulla ku on se 10kg ylipainoa)

Ens viikolla on neuvolalääkäri ja samalla katsotaan noi sokeriarvot.



Mä olen nähnyt yhden ainoan kerran vauvasta unta ja näin silloin että odotankin kaksosia, johtuen ilmeisesti siitä kun pikkupähkinä tuntuu välillä potkivan samaan aikaan moneen suuntaan.



Mulla on nyt menossa joku pahemman laatuinen masennuskausi, en saa oikein mitään aikaiseksi.

Kaikki jää kesken eikä enrgiaa tunnu riittävän mihinkään.

En tiedä mikä piristäis tai mistä sais energiaa.

Odotan ainaskin kovasti kun meidän pitäis mennä miehen kanssa kahdestaan muutaman viikon päästä Naantalin kylpylään rentoutumaan.



Muakin on alkanut synnytys jännittämään, vaikka onkin jo kolmas kerta. Kaikenlaiset pelot vaivaa mieltä.

Mutta kai ne kuuluu tähän prosessiin.

Saan ens kerralla lääkäriltä lähetteen Taysiin synnytystapa-arvioon, lähinnä mun selkäni takia, kun se on leikattu pari vuotta sitten.



Tässäpä tätä.



Oikku ja pähkinä 29+4

(Kohta paukkuu 30)

Rustailenpa tänne hieman, kun rupesi lounaan jälkeen väsyttämään. Työjuttuja on peruuntunut tältä päivältä useampikin (ihmisiä flunssan kourissa), joten ei ole täällä töissä niin kiirettä.



Meillä mies hoitaa esikoisen iltamenot siinä missä minäkin. Toinen siis hoitaa iltapalan, pesut ja nukuttamisen (sisältää joko iltasadun tai nyt mielellään kuuntelee CD:ltä satuja ja katselee itse samalla kirjaa) ja toinen on usein sillä aikaa koiran kanssa lenkillä. Itse olen pyrkinyt pääsemään tuonne lenkille, koska isän kanssa tyttö ottaa vähemmän yhteen (isin tyttö), ja voipi pian tulla taas aika, kun mies saa urakalla ulkoiluttaa koiraa.



Vointi on tällä hetkellä väsymystä lukuunottamatta ihan hyvä. Issias ei vaivaa juuri ollenkaan, kuvittelin sen näin loppua kohden pahentuvan, mutta onkin helpottunut. No, kädet puutuvat öisin kylläkin, kun voi vaan kyljellään nukkua.



Tasan neljä viikkoa olisi vielä töitä jäljellä, saa nähdä jaksaako luppuun saakka. Esikoisesta olin loppuun, mutta mitenköhän käy nyt. Supisteluja ei häiritsevästi ole ollut, vielä ainakaan.



Nyt töitä tekemään.



Rv päivää vaille 31

rila: nyt ainakin tuntuu, ettei tätä mahaa tule ollenkaan ikävä! Oikeastaan odotan vaan, että pääsen tästä eroon (toivottavasti vasta n. 11 vkon kuluttua). Meilläkin tämä toinen saattaa jäädä viimeseksi lapseksi, joten siinä mielessä on vähän haikea olo, kun ei tiedä, kokeeko tätä enää koskaan uudelleen.



Tuosta isän osallistumisesta lapsen iltatoimiin: meillä hommat jaetaan suht tasapuolisesti, eli toinen hoitaa iltapalan, yhdessä hoidetaan pesut ja toinen sitten lukee pari iltasatua - ja sit eikun poika petiin. Se mikä mua ärsyttää on se, että mulle on ikäänkuin muodostunut vetovastuu lapsen hoidosta, eli mies ei yleensä oma-aloitteisesti esim. valmista pojalle iltapalaa, vaan mun pitää erikseen pyytää. Sama juttu siivouksessa: mies kyllä tekee (vastahakoisesti) mutta vasta sitten kun pyydän (enkä kyllä pyydä mitenkään usein tai mahdottomia). Ollaan tässä viime aikoina käyty välillä kiivastakin keskustelua juuri siivouksesta, ja nyt palkataan varmaan siivoja hoitamaan kerran viikossa/kerran kahdessa viikossa siivous, sillä ei sitä aikaa ainakaan enempää tule kun vauva syntyy.



Mullekaan ei ole annettu painoarviota sitten rv 20 ultran. Ultria ei ole enää tiedossa, joten pitänee luottaa nlan th:n käsikopelotuntumaan vauvan painosta. Viimeksi th kyllä osasi arvioida vauvan painon aika hyvin ihan vatsan päältäkin. Olen kyllä miettinyt vähän samaa kuin oliko se nyt tuulia (tais nikki mennä hieman väärin), että pitäiskö mennä yksityiselle vielä loppuraskaudessa ultraan.



tosca ja masu 29+2

Kiva Sanle ku alotit uuden pinon. Edellinen oli jo aika pitkä! Mäkin oon miettiny et saa olla onnellinen et omat tytöt on terveitä ja toivottavasti tuleva vauvaki tulee olemaan. Mun serkulla on myös cp-vammanen poika joka täyttää ens viikolla 2vuotta. Aivan ihana ja ilonen poika se on mut kyllä cp-vamman kanssa eläminen tuo omia järjestelyjä jotka ei aina oo ihan helppoja.



Käytiin äsken kuopuksen hammaslääkärissä ja näytin samalla omaa särkevää hammastani. Reikähän siinä on ja ihanaa ku sain jo huomiselle ajan paikkaukseen. Nihkeesti niillä aikoja on ja oli kiltti täti ku anto mulle ilman puhelinvaraukseen soittoo ajan. Onneks tän reiän voi paikata istualtaan koska makuuasennossa en voi enää selällään olla. Esikoista oottaessa pyörryin ultrassa viikolla 30 joten paras olla varovainen. Hammaslääkärin tätiki luuli et oon ihan viimisilläni (heh ja viel on laskettuun aikaan 2,5 kk), niin iso massu mulla on ja aika alhaalla jo. On ainaki helpompi hengittää eikä närästäkään juuri ollenkaan.



Mäkin näin viime viikolla pari kertaa unta siitä et meille tuli poikavauva. Yks naapuri veikkas et poika tulee ja kaveri sano et sillä oli samanlaiset oireet poikaraskaudessa eli pahaa oloa eikä makee maistunu ku vasta viikon 20 jälkeen.



Harmon: Miten olis lahjaksi hoitotädille joku Muumi-muki jonka esikoinen saa valita.



Rila: Mä toivon ettei tää vauva jää meijän viimiseks mut saa nyt nähä. Miehen mielestä 3 lasta ku on hyvä ja mä oon aina toivonu neljää tai enempää. Onhan tässä vielä aikaa miettiä asiaa ja katotaan miten arki kolmen kanssa lähtee rullaamaan.



Nyt tyttöjen kanssa touhuumaan...



Tarald ja tiitiäinen 28+4

Mä en tykkää noista useamman päivän pinoista, tämä päivä kerrallaan sopii paremmin. Oon jotenkin aina väärällä sivulla ja olenkin ne jo lukenut. Enkä sinne sitten mitään kommentoitavaakaan saa aikaiseksi kun menee hermo. Tämä raskaushormoni on niiiin ihanaa :)



Voih, näin kaverin vauvan eilen ja oli taas tippa linssissä. Tyttö on nyt kuusi viikkoinen ja edelleen niin pieni että hirvittää. Mitenköhän sitä sitten taas pärjää sen oman kanssa. Edellisestä kerrasta on jo kuitenkin viisi vuotta.



Ultrasta: Seuraava kerta on synnytystapa arvio rv 36, mutta olen ajatellut että taidan mennä sinne yksityiselle kuitenkin ennen sitä. Viime kerralla jouduin seurannassa olemaan ja ultria oli kahden viikon välein. Nyt on hassua kun vasta kahteen kertaan on kurkkaamaan päässyt. Onko kenelläkään mitään hintatietoa kuinka paljon tavallinen ultra maksaisi? Tai kannattaako enää 4D ultraan mennä?



Unia näkyy edelleen, poikaunia pelkästään :)



Kukka ja pikkukattila 27+1

eli tos aamulla kirjotin et olin menossa lääkäriin suppareiden takia ja tuli siten siellä käytyä, paikat oli viä kiinni ja kaulaa oli 3cm et mitään huolta ei oo ainakaan viä, saikkua toki tuli 1 1/2 vko ja siitähän sitten riemu synty kun ilmotin työnantajalle, rupes rutiseen ettei musta taida enään työkuntosta tulla ennen äippäloman alkua ja et katotaan miten jatketaan saikun jälkeen. Sain vaan sellasen kuvan et ne on miettiny työsopimuksen päättämistä ennen lokakuuta (mullahan ei oo päättymis päivää ku oon vuokratyöläisenä), jos sillai nyt käy niin mähän oon sitten kuukauden työttömänä (Tosi kiva...). Meni vaan loppupvä ihan pyllylleen kun tuli sellanen olo et täytyy lapsikin uhrata työpaikan takia, noh täytyy ny koittaa rauhottua ettei supparit pahene stressin takia.

Maksa-arvot oli ihan normaalit (oli testi tulokset tullu), sappi, bakteeriviljely ja valkuainen pitää odottaa huomiselle et löytykö sielt mitään vikaa.

Joo nyt oli pelkää rutinaa mut tuntuu et pää hajoo kun joutuu yksin kotona vatvoo näitä juttuja ja koiratki kattoo ku hullua jos niille rupeisin selostaan :)



Eipä kait muuta, toivon muille parempaa keskiviikon loppua



möhö ja tiitiäinen

Kiva lukea, että muillakin aika samoja rutiineja hoitaa nämä kotihommat. Meillä menee niin, että tullaan tarhasta ja töistä kotiin syömään, jonka jälkeen mies lähtee tytön kanssa ulos ja minä jään kotiin pyykkäämään/laittamaan ruokaa ja nykyään myös vähän lepäämään (kun on nyt tät lastia mukana:)) Minä yleensä keitän iltapuuron ja sen myös annan tytölle ja mies hoitaa iltapesun. Nukutus menee aika fifty-fifty ja meillä se on tähän asti ainakin mennyt ihan helposti; lauletaan pari unilaulua ja tyttö jää sänkyynsä ja nukahtaa itekseen jonkin ajan kuluttua.



Unista oli puhetta; itse en ikinä näe unta synnytyksestä (ilmeisesti alitajunta haluaa sulkea sen pois muistista), mutta näen paljon unia ja kaikissa ite olen aina raskaana. Viime aikoina olen nähnyt tosi vauhdikkaita dekkareita ja aamusin olo onkin ollut tosi uupunut, kun unissa pitää suojella tytön lisäksi myös tätä mahassa kasvavaa pirpanaa:)



Ei ole helppoa olla raskaana oleva nainen yritysmaailmassa. Itse ainakin sain kokea kunnolla syrjintää, kun palkankorotus (joka keväällä luvattiin, että syyskuussa nousee) peruttiin ja saan vaan jonkin bonuksen seuravaan tiliin. Syytä ei sanottu, mutta kyllähän se tiedetään!!!! Onko muilla samoja tai vastaavanlaisia kokemuksia?



Noh, 4 viikkoa vielä ja sitten voi sanoa, että pitäkää firmanne:)

Yritän saada uuden työn, ettei tarvitsisi vanhaan mammaloman jälkeen palata.



Jaksamista kaikille!



Hömme 29+4

Tulin just kuopusten kanssa kotiin, käytiin ostamassa pipot ja sormikkaat kun tänään on tosiaan tuntunut että niitä tarvittais !

Ostin samalla lankaa että saan neulottua vaavan haalarin loppuun, on hihoja vaille valmis ja jotkut söpöt napitkin pitää ostaa siihen.



Unista oli ollut puhetta, mä en ole pitkään aikaan nähnyt oikein mitään unia tai siis en muista niitä..pari viime yötä olen ihme ja kumma nukkunut heräämättä ennen aamuseitsemää johtuen varmaan siitä että yritän iltaa kohden vähentää juomisia ja tuntuu että se on auttanut :-)

Iltatoimistakin oli juteltu, meillä muksut on jo aikas omatoimisia noiden juttujen kanssa mutta kun olivat pienempiä niin en muista että niistä olisi kamalasti riidelty, kait se niin tasaväkistä silloin oli, samoinkuin meillä nykyäänkin siivous on ihan molempien juttu.



Meinasin lähteä koirulin kanssa pikkulenkille mutta vettä tulee taivaan täydeltä höh :-(

Taidan lähteä tyhjentämään astiskonetta ja laitan kahvit tippumaan..



Palailen huomenna kertomaan neuvolakuulumisia !!



Isotikru+tikrunpentu

täällä yksi valas joka ei tajunnut ettei bussiin kannata juosta. ei montaa kymmentä metriä ollu matkaa, mutta kyllä se vaa tuntuu edelleen että mokasin. koko päivän on supistellu (ei tiheesti mutta kutienkin) ja vatsa ollu ihan pinkeä ja inhan tuntunen. kiva kiva.



unista ollu puhetta. täälläkin outoja unia nähty. viime yönä alko unessa tulemaan rinnoista maitoa ihan suihkuamalla, tai noh, maitoa ja maitoa, ruokakermaa se siinä unessa oli :D sitä sitten pulloon keräsin aikani ja sit sain päähäni että taidampa pakastaa jo etukäteen että on sitten varmasti vauvalle ruokaa tarjota :) jääpalapusseihin sitä ruokakermaa sitten pulloista kaatelin...



... tietteks. kovasti olis asiaa mut en vaa jaksa kirjottaa. musta on tullu niin laiska näpyttelijä. huoh. no, lyhyesti : pinnasänky siirretty makkariin ja oli pakko laittaa lakanatki jo :D, supistelut jatkuu ja tiistaina on sitten kontrolli kohdunsuulle, vaatteita ei ole enää, kiva kun ilman kylmeni..., vauva tosi alhaalla ja se ei oo kivaa koska ahdistaa ja pissattaa, flunssasta kai toivuttu mutta edelleenkään ei henki kulje.



noin. pika kuulumiset.



freya ja puskutraktori rv 30+6

Terkut ultrasta! Kaikki ok. Vatsa on siitä syystä iso, että vauva on iso. Tämänhetkinen painoarvio on 2300 g ja viikkoja on 30+5. Keskiarvo näillä viikoilla on 1500 g eli yläkäyrien yli ja huomattavasti. Niin oli kyllä edellinenkin vaikka oli tyttö ja tämän pitäis nyt sitten olla poika. Eli jos kasvaa tätä vauhtia, käynnistellään hyvissä ajoin, ettei kasva liian suureksi. Edellinen tyttö siis oli 4355 g. Sitäkin kyllä yritettiin kolme kertaa käynnistää, muttei käynnistynyt vaan syntyi itsekseen muistaakseni 40+5 vkolla. Sokerirasitus on tehty, mutta siinä ei mitään. Mä teen vaan kuulemma suuria vauvoja ja pystyn ne kuulemma suuremmitta mutkitta myös maailmaan saattamaan, sanoi lääkäri. Hm...



Kohdunsuuntilanne ok, ei pehmeä ei auki eli supistelut eivät ole vielä tehneet tuhojaan. Lääkäri pyysi ehdottomasti rauhoittumaan ainakin muutamaksi viikoksi ja sen jälkeen vauvan syntymistä ei estellä.



Närästykseen sain lääkettä ja muuten pyysi jatkamaan vitamiineja ja rautaa.



Että sellaista tänne.. Hyvää keskiviikon jatkoa sinne teille kaikille!