Onko muita, joilla punastelu ja jännittäminen estää uralla etenemisen?

Onko tuo super kallis toimenpide nyt sitten se VIIMEINEN oljenkorsi?



Itse sain apua kamaliin jännitysoireisiin opiskeluaikoina lyhytkestoisesta psykoterapiasta yhdistettynä paniikkihäiriölääkitykseen. Kävin intensiivisessä terapiassa muutaman kuukauden, söin lääkkeitä puolitoista vuotta ja samalla altistin itseäni vähitellen yhä " pelottavampiin" tilanteisiin. KUKAAN ei jaksa pelätä päivästä toiseen samaa asiaa, kun vain pistää itsensä säännöllisesti pelkäämäänsä tilanteeseen. Juju on siinä, että lääkitys (rauhoittavat) ja terapia auttavat niissä ensimmäisissä koitoksissa, jolloin ne eivät muodostu traumaattisiksi, pelkokierrettä ylläpitäviksi ja pahentaviksi kokemuksiksi. Ja altistaminen aloitetaan vähemmän pelottavista tilanteista.



Arvaapa mitä työtä teen nykyään? Olen opettaja! =)

kokeillut beetasalpaajia?

mun unelma-ammattini olisi ollut lääkäri, tai sitten toisesta ääripäästä kosmetologi/meikkaaja, mutta en olisi ikinä pystynyt kumpaankaan, koska kädet vapisee aina kun jännittää :(. Muutenkin toi jännittäminen on väkisinkin ajanut mut siihen, että olen etsinyt töitä, missä ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä, vaikka haluaisinkin, ja kuitenkin koulutukseltani olen KTM. Mulla on käytössä beetasalpaajat, mutta en niitä joka päivä halua/pysty syödä, käytän niitä vain pakkotilanteissa, kuten jotkut esiintymiset tms. Jo vanhempainiltaan joudun yleensä beetasalpaajan ottamaan, jos siellä joutuu vaikka esittelemään itsensä, tai jopa oman suvun sukujuhliin, eli ongelma on suuri :(.

kotiäiti olen mutta silti jännitän ja punastelen ihan typerissä tilanteissa. olen sosiaalinen tyyppi mutta välillä jännitän joidenkin ihmisten kohtaamista ihan hirveästi ja punastelen korviin asti. pahimpia on yliystävälliset komeet herrasmiehet, inhoon niitä tilanteita kun joutuu tekemisiin sellasten kanssa. ennen olin asiakaspalvelualalla, nyt nautin kun saan olla kotona eikä täällä tarvi punastella :)

monet esiintyvät taitelijat esim. niitä käyttävät. Ne hidastavat sykettä, ja siten " rauhoittavat" , eli näkyvät jännitysoireet eivät näy, eivätkä itse asiassa juuri edes tunnu, kun olo on rauhallinen.

on psykiatri, siis lääkäri, vaikka hän aivan selvästi jännittää todella helposti. Hänelle tulee pakkoliikkeitä kasvoihin, kun ihan vaan vaikka mun kanssa puhuessa jännittää. (Olen lähinnä hänen puolisonsa kaveri.) Mitä se muka lääkärinuraa estää.

et voi mennä pistämään jotain piikkiä potilaaseen vapisevin käsin, tai tutkia potilasta kun kädet vapisee. Ei se yksinkertaisesti onnistu. Joku psykiatri tietty on vähän eri asia, kun voi vaan " jutella" eikä tarvitse käsillään mitään tehdä.