Paha mieli

Ei tuominnut tai muuta. Antoi mulle numeron perheasiainneuvottelukeskukseen, johon soitan ja saatan päästä ihan parin viikon sisään juttelee paikan päälle.



Mä en vaan tajua, miks mulla on aina sellanen tunne, että ei mua kukaan ihan täysin kuitenkaan tajunnut. Syy miks mä koen näin, on se, että reagointi on niin laimeaa...



Täällä av:lla tosin sain tähän viestiin kivasti reagointia:)



Ap

Vierailija:

Mä en vaan tajua, miks mulla on aina sellanen tunne, että ei mua kukaan ihan täysin kuitenkaan tajunnut. Syy miks mä koen näin, on se, että reagointi on niin laimeaa...

Se kuuluu niiden työhön. Pitää olla viileä ja etäinen. Se varmasti jatkuu, kun pääset lääkärinkin juttusille. He eivät saa tuoda henkilöänsä, omaa henkilökohtaista oloaan, esille. Siksi voi tuntua etäiseltä, mutta se kuuluu ammattiin. Älä sitä mieti.

Aliarvioin itseäni, aliarvioin ongelmani, aliarvioin...aliarvioin...



Ap

toimin ihan oikein kun pyydän anteeksi lapselta ja osaan myöntää tilanteen ja että lapsella ei sinänsä ole hätää.



Sain positiivisia fiiliksiä, en usko että ne multa lasta vie;-)



Ap

koska ymmärrät hakea apua. Kyllä ne on sitten ihan niitä muita tyyppejä = niitä jotka eivät tajua, että tilanteessa on jotain vialla = he eivät pysty hallitsemaan eivätkä korjaamaan tilannetta ja sulla taas on kaikki edellytykset siihen. Oletkin jo huomannut sen, että et ole pahimmasta päästä :) enkä tarkoita nyt vähätellä tilannetta vaan madaltaa sun kynnystä mennä juttelemaan. Mun mielestä tällaisessa tilanteessa pitäisi (tiedän ettei se ole mahdollista) mutta kuitenkin pitäisi ehdottomasti päästä nopeasti juttelemaan - aika pitkä aika tuo kaksikin viikkoa sulle odotella.



Ja kiitos Ap, että haet apua ja muut kirjoittajat, mulle tuli tästä ketjusta jotenkin todella hyvä mieli vaikka ikävä asia onkin kyseessä.

Ja rikosilmoitus poliisille lapsen pahoinpitelystä!

Tulin juuri hakemasta lapsia kerhosta ja heti etsin käsiini tämän ketjun. Ap, aivan loistavaa! Teit mieleni iloiseksi kun soitit ja sait asian eteenpäin. Nyt poistun taasen :)



t: miljonaa kertaa ketjuun kirjoittanut

Ap

" Ei mutta kun mulla on tällanen fiilis ihan vaikka aviomiehelleni puhun.

Aliarvioin itseäni, aliarvioin ongelmani, aliarvioin...aliarvioin...



Ap"





Hitto että sulla on vaikea ja paha tilanne. Tuo minkä edellä kirjoitit, on myös yksi ihan selvä masennuksen oire. Se on hyvä että olet pystynyt ottamaan ensimmäisen askelen avun saamiseen. Toivon todella että saat ongelmien vyyhtisi selvitettyä. Sekä lapsesi, itsesi että parisuhteesi parhaaksi.



Kaikkea hyvää sinulle. *hali*

Ap,sattuiko siihen,jäikö vammoja? Voimahali(lievä)sulle! Minkäikäinen?

Lapsi on kolmen vanha.



Ap

seuraavaksi lukea sinusta iltapäivälehdistä otsikolla äiti murhasi lapsensa?

kaikki tee----Onneksi!

tämä asia on käsitelty jo.

Niillä on yli kahden kuukauden jonot, ja koska en ole akuutti tapaus niin tuskin pääsen ihan heti. En siis edes jäänyt jonoon...



Soitan maanantaina kaupungin psykologille. Jospa sinne pääsisi purkamaan...kun ei tämä ole vaan yhdestä asiasta syntynyt tila, sitä pitää varmaan enemmän avata...



Ap

Mikä haloo, jos joskus menee hermot jonku uhmiksen kans. Ne voi oikeesti olla aikamoisia pikku paskiaisia (sorry ruma sana).

Ei se lapsi mene pilalle, jos se laitetaan kuriin, ja vaik en läpsimistä tai tukistamista tms. itse kannata, niin ei se oikeesti oo mikään maailmanloppu. Vähän realistisuutta teidän ämmien vauhkoomiseen, pliiiiis

Sulle lasten hakkaaminen on kai ihan arkipäivää

jo tämä ketju, täähän on niiiiin selvä provo!!



Sama kaava kun niissä aiemmissakin, eli ap muka tässä ketjun aikana soittaa johonkin jne

Vierailija:

Tämä viesti mun piti laittaa mun miehelle mailina, mutta en uskallakaan. Jos se ei haluakaan mun kanssa enää lisää lapsia kun olen niin kamala!

No on syystäkin pahamieli ja hyvä että tiedostat mitä teet. Nyt apua hakemaan ja sassiin. Tuosta vielä selviät ja lapsi samoin. Perheneuvolaan tai minne tahansa yhteyttä.