Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla lapsiluku jo varmasti täynnä, mistä sen tiesitte?
28.08.2007 |
Meillä on 2lasta, rakkaampia kuin mikään ja nyt mulla on vauvakuume, tämä on oikeasti hirveää! Vielä puolivuotta sitten sanoin, etten enää ikinä halua lasta, että kaksi on meille hyvä, mutta nyt vain päivä päivältä tuntuu vauvakuume pahenevan. Järkisyyt pistää vastaan ja kunnolla, tosin nekin on tässä vauvakuumeen edetessä lieventyneet ja tullut tilanne " ei se nyt niin mahdotonta olisikaan"
Joskus jostain luin, että jokaiselta äidiltä puuttuu aina se 1 lapsi, mutta sitten tuolla vauvakuumeen puolella sanottiin, että ei sen jälkeen tule enää mitään kamalaa vauvakuumetta kun lapsiluku on täynnä. Eli onko kunnon vauvakuume pysynyt poissa? Vai ajatteletto vain järjellä, että ei enää.
Kommentit (51)
Ja luku on täynnä. Olen aina ajatellut, että ihminen kykenee käsittelemään vain kahta lasta.
Kun näkee pienen vauvan, niin onhan se ihana. Sitten mietin
- haluanko taas nukkua seuraavan vuoden kahden tunnin vuorossa?
- haluanko odottaa taas kolme vuotta että saan kokonaiset yöunet?
- haluanko taas jäädä hieromaan kotiin ja istumaan hiekkalaatikolla ja puhumaan skeidaa muiden äitien kanssa?
- olisinko valmis ottamaan vastaan kehitysvammaisen lapsen?
- olisinko valmis ottamaan vastaan adhd pojan?
Vastaus kaikkiin kysymyksiin on ei. Jos en ole valmis kohtaamaan noita asioita, niin ei kannata siitä vauvasta haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut neljä kertaa raskaana. Yksi tuulimuna ja yksi raskaudenkeskeytys eli tällä matikalla kolmas lapsi tietäisi taas kahta raskautta:(... Pää ei kestäisi enää yhtään raskautta ja sydän sanoo, että näin on täydellistä!
Ekan jälkeen toivoin kovasti vielä toista lasta, pelkäsin että jospa ei sitä tulekaan. No tuli.
Tokan jälkeen paine helpotti ja kolmonen oli molempien haaveissa aina ollutkin, joten kolmosen kohdalla jo pohdin olisiko meidän perheemme nyt kasassa.
Neljäs oli vaikein päätös, vieläkö yksi? Oli vaan pakko tunnustaa, että haluan vielä sen nelosen ja silloin jo tiesin, että tämä tulisi olemaan viimeinen. Ja niin on ollut.
Aika selkeä tunne. Haluan jo työelämään ja rauhoittaa tätä vauvahulabaluuta.
Jos kaikeksi ihmeeksi viitonen ilmoittaisi tulostaan, aborttia emme tekisi. Että sen verran aina on mulla vauvakuumetta, että ei olisi vaikea ottaa yllätystulokasta vastaan.
Sain neljännen ja viimeisen lapsen 41-vuotiaana. Jotenkin tajusin, että todellakin lapset on lahjoja eikä niitä loputtomiin voi saada. Kun ikää kertyy huomaa väsyvänsä eri lailla (esim. valvominen ja vähäunisuus)kuin nuorempana. Oppii olemaan kiitollinen siitä mitä on eikä haikaile koko ajan jonkun uuden ( tässä tapauksessa lapsen)perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuas oli, että en. Ekan kohdalla vastaus oli kyllä.
Joojoo, teille joillekin vastaan etukäteen, että toki lapsi voi vammautua koska vaan yms, mutta se on aivan eri asia mulle. SIinä vaiheessa ei tarvitse miettiä yhtään mitään ottamisista.
että pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä on saanut eikä vain haluta lisää. Meillä on kaksi ihanaa lasta. Miksi meidän pitäisi saada kolmas ja vielä neljäs lapsi, ehkä viideskin? Miksi emme voisi olla tyytyväisiä noihin kahteen lapseen?
Jotenkin vain näen itseni suurperheen äitinä arkea pyörittämässä. Olen siis töissä nytkin, mutta silti haaveilen tuosta suurperheestä, jossa olisi 4-5 lasta.
Onko tämä vain sitä kaikki mulle heti -juttua? Vai onko naisella mahdollisuus saada sekä suurperhe että työ? Havittelenko kuuta taivaalta vai onko tämä ihan kohtuullinen unelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä kivaa niissä monessa lapsessa oikein on?
Miksi kaksi ei riitä????
kaksi on meille hyvä määrä ja tiesimme molemmat sen jo ekan jälkeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona olen ollut " vain" äitiyslomat, eli loppujenlopuksi aika paljonkin, mikä on tietysti lasten kannalta hyvä juttu.
Vierailija:
Ja luku on täynnä. Olen aina ajatellut, että ihminen kykenee käsittelemään vain kahta lasta.Kun näkee pienen vauvan, niin onhan se ihana. Sitten mietin
- haluanko taas nukkua seuraavan vuoden kahden tunnin vuorossa?
- haluanko odottaa taas kolme vuotta että saan kokonaiset yöunet?
- haluanko taas jäädä hieromaan kotiin ja istumaan hiekkalaatikolla ja puhumaan skeidaa muiden äitien kanssa?
- olisinko valmis ottamaan vastaan kehitysvammaisen lapsen?
- olisinko valmis ottamaan vastaan adhd pojan?Vastaus kaikkiin kysymyksiin on ei. Jos en ole valmis kohtaamaan noita asioita, niin ei kannata siitä vauvasta haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle olisikin riittänyt. Mutta miehelle ei. Eli en ymmärrä.
15
vahva tunne siitä että perheestämme puuttuu vielä joku. Ruokapöydässäkin tuntui kuin se tyhjä paikka olisi huutanut tyhjyyttään. Tiesin, että perheeseemme kuuluu tulla vielä yksi lapsi. Nyt kun olen saanut kolme ihanaa lasta, ei ole enää sitä oloa että joku puuttuisi. Koen vahvasti, että perhe on valmis, täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi ajatella että pitäisi tyytyä näihin kahteen jos lisää haluaa ja voi saada? Mitä pahaa on haluta monta lasta?
Juuri kukaan ei tunnu ajattelevan että pitäisi tyytyä tähän nykyiseen asuntoon jos isomman ja paremman sattuu haluamaan ja pystyy sen hankkimaan.
eihän lapsia tehdä tai saada sen takia että se on kivaa tai kivempaa, vaan koska ne on niin rakkaita! meillä on 4 lasta ja se rakkauden määrä on niin suunnaton että siihen ihan pakahtuu! ja vielä haaveilen siitä yhdestä. se on vaan joku tunne sisällä että niin on tarkoitettu, ja uskonkin että jokaiselle on tarkoitettu se lapsimäärä mikä on hyväksi.
Mieheni tietää, että hän voi ihan hyvin ilmoittaa minä päivänä tahansa, että vielä yksi sittenkin, kiitos. Mutta sitä päivää tuskin tulee.
Eli olen ajatuksessa että lapsiluku on niin varmasti täys, kuin vain ihminen itse sen osaa/pystyy päättämään. Ja olen todella onnellinen noista kahdesta telmivästä tenavasta. Onpahan ainakin tappelukaverit toisilleen ;-)
Kolme lasta. Olisihan se neljäskin ollut ihana, mutta ei (onneksi) itse tarvitse asiaa miettiä
vaikka voisimme ostaa isomman asunnon ja haaveilla useammasta lapsesta.
Miksikö järkisyyt eivät ole riittäviä? Minusta ne on juuri ne, joita pitää ajatella.
Meillä jäisi talo liian pieneksi, nyt jo asumme ahtaasti ja kiroamme sitä lähes päivittäin, tilaa on tulossa lisää juuri sen verran, että saamme sen nyt tarvitsemamme tilan, mutta viides ihminen perheeseen vaatisi oman tilansa.
Joka syksy pohdimme mistä saamme rahat lasten laadukkaisiin kenkiin ja haalareihin, kahdella lapsella nekin syö 350¿ joka syksy ja sitten keväisin taas uudet lenkkarit ja ulkopuvut, uudet kesävaatteet, jos lapsia olisi 3 rahaa menisi taas lisää.
Hoitomaksu nousisi hirveästi ja muutenkin kulut, kolmas lapsilisä ei paljoa sitä tasottaisi jne jne.
Tiedän, että voisin ostaa halvempiakin, ei lasten tarvitse kulkea kalliissa merkkihaalareissa ja kengissä, mutta kun mä tykkään ostaa niille sellaisia :p
Autossa tulisi ahdasta, 3istuinta ei millään mahtuisi vierekkäin ja esikoiselta en ole vielä valmis istuinta pois ottamaan. Kaikki tarvikkeet pitäisi vauvalle ostaa -taas, kun nykyisten jäljiltä ollaan jo myyty.
Tiedän, että taloudellisesti pystyisimme kasvattamaan vielä yhden lapsen, mutta jos sitten tulee taas vauvakuume, mietin, että onko parempi olla antamatta tällekään valtaa
samaan aikaan tuntui että vielä olisi " paikka" yhdelle ja sitten kun saimme neljännen, toisen tyttären, niin perhe vaan tuntui valmiilta.
Olen hiljakseen alkanut täyttää elämääni muillakin asioilla, hankkinut itselleni harrastuksia ja minulle ei ole tullut yhtään sellainen tunne, että katuisin sterilisaatiota.
Sellaiset ajatukset, että vielä vauva meille ovat kadonneet jonnekin ja nautin siitä kun lapseni kasvavat ja itsenäistyvät ja ensimmäinen alkaa olla murrosikäinen ja vanhemmuudessa on uudet haasteet.