Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoinen olotila 5.lapsi tulossa?
27.08.2007 |
Nyt en kaipaa saarnoja enkä voivottelua siitä miten ison ihmisen pitää tietää miten vauvat tulee, niitä täällä saaluke ajatkuvasti. Mutta pakko on keventää omaa mieltä jonnekin, muuten tulen hulluksi. Elikkäs tilanne on tämä Meillä on kaksi poikaa jotka saatu kovin nuorina ovat nyt 16 ja 14 vuotiaita. sitten opiskelin ja saimme toisen sarja pojan joka nyt 3,5 ja pieni tyttö joka nyt vasta täytti vuoden. Minulla on aina ollut pillerien kanssa ongelmia ja päätin laitattaa hormonikierukan, mutta sen laiton jälkeen voin jatkuvasti pahoin, reilun kolme viikkoa elin öklö olon kanssa ja sitten kierukka poistettiin. Olisi pitänyt pitää vähän taukoa ennen kun voi yrittää muuta, mutta päädyimme sterilisaatioon, jonne olisi ollut tarkoitus mennä talvella.
Mutta mutta. Olemme käyttäneet kondomia tässä väliaikana ja tuossa muutama viikko sitten yksi oli mennyt aivan rikki eli kaikki meni kiltisti perille asti. ensin ajattelin ettei se yksi kerta mitään haittaa onhan tuota nyt joskus muulloinkin sattunut eikä mitään ole tapahtunut. Sitten jossain takaraivossa alkoi kytemään ajatus kiertopäivistä ja laskin kalenterista mikä kiertopäivä minulla oli silloin kun vahinko kävi sehän oli 15 päivä eli se kaikkein hedelmällisin minun kierrollani. olen aina tullut raskaaaksi erittäin helposti.
Tiedän että4 testin tekemällähän tuo selviäisi mutta jotenkin ei vain uskalla. Silti olen 99% varma että odotan. alapää on turvoksissa, rinnat kipeät ensin ajattelin että se on vielä imetyksen lopettamisen vaivoja, muta siitä on silti jo yli 2 kuukautta.
Onko täällä muita joilla olisi viisi lasta, ilman että edustaa mitään uskontokuntaa. meiltä jo neljännen jälkeen kysyttiin olemmeko tulleet uskoon. Miten uskallan sanoa edes epäilyni miehelleni, kun neljännen sain tingottua kaveriksi kuopukselle. mieheni kyllä rakastaa lapsia satasella, mutta en silti oleta hänen uutisesta ilahtuvan. ehdottaa ihan varmasti aborttia. Ei hän toki sitä minun syyksi laita, tietää että itsekin että hämpä se jatkuvasti on vonkaamassa ;o)
Kommentit (15)
Eikä siis kuuluta mihinkään uskonnolliseen piiriin vaan ihan tapakristittyjä ollaan!:)
Nuo 10 jo olemassa olevaa lasta ovat kaikki olleet toivottuja ja " suunniteltuja" , mutta nyt on siis tulossa 11.lapsi yllärinä. Itse en ole aborttia edes miettinyt, sillä siihen en pystyisi! Miehelle oli kovampi paikka sulattaa tieto uudesta vauvasta, mutta kun sanoin että hän voi halutessaan lähteä, vauvan pidän, niinpäs ei tuo mieskään mihinkään ole lähtenyt:) Nyt odottelee vauvaa jo ihan hyvällä mielellä ja uskonpa että rakastaa tätä uutta tulokasta ihan yhtä paljon kuin noita " suunniteltujakin" lapsia:)
Meillä vanhin lapsi on tällä hetkellä kohta 18v ja nuorin parivuotias. Eipäs nuo vanhemmatkaan lapset ole " vastaan mutisseet" kun uudesta vauvasta kuulivat:) Jos jotain natinaa olisi kuulunut niin olisin kysynyt kyllä suoraan että no oliskos ollut parempi tappaa tämä pikkusisarus?! Kyllä tuon ikäiset nuoret jo varmasti tajuaisivat että no eihän niin voi tehdä vain siksi ettei tämä yksi vauva enää olisi meille tervetullut!!
Niinpäs meillä nyt sitten odotellaan tätä ylläriä onnellisina ja leelenpas että hän tuo meille mukaan vielä paljon iloa ja onnea, arjen työmäärää hän taas tuskin tulee juurikaan lisäämään:) Kyllä tässä suurperheessä töitä riittää ihan joka hetkeksi ilman vauvaa ja vauvan kanssa...
Onnea siis sinullekin ap vauvan odotukseen! Ei tähän maailmaan kukaan " turhaan" synny vaan ihan jokaisella meistä on oma " tehtävämme" ja paikkamme tässä maailmassa...niin minä ainakin uskon:)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap sinulle , että yksi ei tuon suuruisessa katraassa enää tunnu missään. Itse olen suuresta suvusta jossa lapsia on sekä isän, etttä äidin puolelta ollut yli kymmenen ja ihan tavan evankelisluterilaisia ollaan. Useampi lapsi on meilläkin ja kyllähän ne ovat Jumalan lahja.
Vaikka odottaisitkin, olisiko se maailmanloppu. Millainen on perhetilanteenne, ei kai huonoin mahdollinen jos noin monen yhteisen vuoden ja lapsen jälkeenkin seksielämä on aktiivista ja mies vonkaamassa (olen kateellinen meillä 10 vuotta ja kerran kuussa eikä lapsiakaan ole kuin 2) mieheni haluaisi kolmannen, mutta odottanee jotain ihme sikiämistä kuin ei jaksa sen vertaa valvoa että voitaisiin edes yrittää.
Asutteko millaisessa talossa? Onko teillä jo millainen auto? eli oletteko jo neljännen jälkeen joutuneet näihin kalliimpiin investointeihin. Tokihan nämä kolme viimeistä syntyisivät aika sumppuun että helpolla et toki pääse ja murrosikäiset pojat eivät liene niitä innokaimpia auttajia, mutta eivät toisaalta enää vaadi sitä fyysistä hoivaa.
Minun siskollani on kuusi lasta eivätkä hekään edusta mitään uskonto kuntaa. He vain yksinkertaisesti halusivat ison perheen. He halusivat neljännen jälkeen vielä yhden, mutta saivatkin kaksoset ja hyvin hekin pärjäävät. (en halua toki pelotella)
Älä suostu aborttiin vaikka miehesi ehkä haluaisikin, jos itse olet sitä vastaan. Jaksamista ja iloista mieltä sinulle.
Olen ajatellut, että yhtään syntynyttä lasta ei vanhana kadu vaan ihan päinävastoin. Ajattele, kohta isommat eivät enää halua kulkea teidän kanssa ja lähtevät opiskelemaankin ja pärjäävät jo omillaan. Sitten teillä on kotona vain kolme pientä.
Uskon ja toivon, että mieskin ilahtuu myöhemmin. Viisi tuntuu paljolta, mutta isoihin on niin iso ikäero, että voit keskittyä kolmee pieneen. Varmasti selviätte.
Voimia! Enpä osannut auttaa, mutta toivon, että mies tottuu ajatukseen.
Elikkäs vähän lisää taustaa olen itse 35 vuotias mieheni 40. Asumme omakotitalossa. Ensi keväänä olisi tarkoitus alkaa rakentaa uutta tuonne muutaman kilometrin päähän isommalle tontille. Meillä on 7-hengen tila-auto joten taloudellisia huolia en odota kohtaavani, joskaan emme ole kamalan varakkaitakaan, mutta tulemme toimeen mukavasti.
Vanhin lapsemme on opiskelemassa ensimmäistä vuottaan ja hänenkin reaktiotaan hieman pelkään. Hän ei ilahtunut tästä neljännestäkään, joten sopii vain ihmetellä mitä sanoo tästä. Tosin pitkäaikainen seurustelu alkaa jo hieman pehmentää pahimpia särmiä. Toinen poikamme onkin niin rauhallinen ja kilttiluontoinen, että hän luullakseni ei kauhistu, hän tykkää kun on hälinää, ja ulkoiluttaa pikkuveljeä mielellään viikkorahan edestä ja hän on kaveri pojan kanssa jonka perheessä on yhdeksän lasta.
Tiedän että jos odotan en voi tehdä aborttia, se sotisi kaikkea ajatusmaailmaani vastaan. avioliittomme on ok, joskus jotain sanomista puolin ja toisin, mutta eroa tai muuta ei kumpikaan koskaan ole väläytellyt. Olemme tosiaan olleet yhdessä jo 19 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se vanhin poika on murrosiässä, silloin mielipiteet muuttuvat nopeastikin. Tiedä miten ihastuisi uuteen vauvaan. Käykää kesksuteluja hänen kanssaa, hänhän saattaa vain pelätä jäävänsä ilman huomiota (vaikkei varmasti sitä tuossa iässä tunnustakaan). Kokemusta sinulla ainakin on jo paljon, varmasti selviätte viidenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on viisi lasta, emmekä edusta mitään uskontokuntaa :) Kaikki ovat haluttuja ja suunniteltuja, vanhin teini-ikäinen ja nuorin vasta 2kk. Kolmannen jälkeen mieheni oli sitä mieltä, että lapset ovat siinä, mutta sain hänet muuttamaan mielensä. Ja viides olikin sitten jo hänen oma ajatuksensa :)
Mekin asumme ok-talossa ja ajelemme 7-hlön autolla, joten sellaiset asiat ovat meilläkin kunnossa.
Meillä esikoinen ei ollut lainkaan ilahtunut vauva uutisesta tämän kuopuksen kohdalla, mutta vuorokauden ajatusta pureskeltuaan mieli muuttui ja nyt kyllä hoitaa vauvaa innolla.
Minä itse olisin valmis saamaan vielä vaikka kuudennenkin lapsen, mutta sen näyttää aika, tuleeko niin tapahtumaan.
Tällä kaikella haluan siis vain sanoa, että viiden lapsen kanssa eläminen ei eroa neljän lapsen kanssa elämisestä mitenkään muuten kuin että perheessämme on nyt yksi ihana lapsi enemmän ja sitä myöden enemmän rakkautta, iloa ja hyvää mieltä! Toki työtä myös, mutta sehän on monilapsisen perheen elämässä arkea joka tapauksessa.
Joten, jos raskaana olet ja miehesikin, vaikka sitten hetken mietittyään, ajatuksesta pitää, niin muuta en voi sanoa kuin että go for it! Muunlaista ratkaisua voit katua myöhemmin.
perheeltä ja tuskin 5. lapsi on ollenkaan huono asia! Miksi se miehellesi on ongelma?
Ole onnellinen mahdollisesta raskaudesta ja kaikkea hyvää teille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on kuitenkin jo isoja nuo kaksi ekaa, kyllä sä kolmen pienemmän kanssa pärjäät...
ei uskonnollista syytä asiaan, vaan ihan lapsista tykkääminen. Ihan hyvin ollaan pärjätty, lapset tulleet kanssa sarjoissa, ja tälle nuorimmalle olisi vielä kiva saada kaveri ; )!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä mihinkään uskontokuntaan kuuluta. Meillä kuopus sai alkunsa, vaikka käytettiin kondomia. En huomannut, että kumi olisi edes mennyt rikki eikä mies kertonut, jos oli mennyt. Luulen kyllä, että olisi kertonut, jos olisi huomannut. Olin alkuun aivan paniikissa. Silloin nuorin oli jo 5-vuotias ja minulla ikää 42 vuotta. Aborttiakin harkitsin vakavasti, koska olin mm. syönyt lääkkeitä, joita ei saa odotusaikana syödä, ja käynyt alavatsan alueen röntgenissä ennen kuin tiesin raskaudesta. Vauva päätettiin kuitenkin pitää, onneksi. Muitten lasten reaktiot vähän pelotti, eikä 14-vuotias poika ilahtunut alkuunkaan. Saatiin terve tyttö, joka on nyt 5-vuotias, ja pojankin suhtautuminen muuttui pian vauvan syntymän jälkeen.
Joku kysyi miksi mies suhtautuu nihkeästi. Hän työskentelee paljon reissuhommissa jossa muut työkaverit ovat näitä moderneja miehiä, joilla on morni kaupunkiasunto, sporttinen auto ja korkeintaan kaksi lasta, mielellään tyttö ja poika. Mielestäni hän joskus ajattelee liikaa sitä mitä ympäristö mahtaa ajatella.
Toinen syy on nämä vanhemmat pojat. he molemmat pelaavat joukkuepeliä ja esikoinen jo edellisen kauden sm-tasolla, joten mieheni haluaisi, että voisimme useammin mennä pojan pelireissuille mukaan, ne kun ovat ympäri suomea. Hän tykkää että menisimme yhdessä, veisimme kaksi pienintä mummolaan ja käytäisiin sitten yhdessä syömässä jne. tätä kautta hän on odottanut kun nyt nuorempikin poika on nousemassa samaan joukkueeseen. olen kyllä sanonut, että voit mennä poikien kanssa päineen, mutta toisaalta mukava, että haluaa kulkea mielellään yhdessä
Moni useamman lapsen äiti varmaan tietää sen tunteen, kun tietää satavarmasti ilman mitään testiäkin että odottaa, minä ole kaikki nämä neljä aavistanut eikä edes yhtään virhearviointia ole sattunut, siksi testin tekeminen on oikeastaan vain lisä varmistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että nyt harmittaa. =(
Aluksi luulin, että eihän mulla ole edes tunteita, kun voin niin tehdä ja se ei tuntunut miltään, mutta nyt kyllä tuntuu ja kovasti. =(
Miettikää siis todella tarkkaan pidättekö lapsen vai otatteko pois. Takaisin sitä ei sitten enää saa ja voin sydämestäni sanoa, että se sattuu. =(
Eihän kyseessä kuitenkaan ole kuin lapsi, olisihan voinut tulla joku paljon kamalampi yllätys. Älä ihmeessä edes mieti aborttia jos elämäntilanteesi on noinkin hyvä, mikset suosiolla anna kotia tällekkin lapselle. kuten jo edellinen sanoi takaisin et vauvaa saa jos alkaa kaduttaa.
Ja tosiaan nuo kaksi vanhintahan on kohta jo maailmalla omassa elämässä.