***Maalismussukat vko 35***

Laitoin uuden pinon kun en ainakaan huomannut vielä aloitettua...



Voi kamala mitä uutisia täällä olikaan, syvät pahoittelut Vacsuli ja Sanelma!! :( Ei voi ymmärtää miksi noin käy, suru ja tuska on varmasti valtava! Sanoja ei oikein löydy, mutta ajatuksissani olette molemmat... :' (

Vasculille ja Sanelmalle voimia. Tosi surullista... Oma keskenmenoni helmikuussa oli myös tuollainen keskeytynyt keskenmeno. Tunsin itseni tosi typeräksi, kun olin edelleen luullut olevani raskaana, mutta en enää n. kolmeen viikkoon ollut ollutkaan. En tiedä kumpi on pahempi, se kerralla tuleva shokki, kun vuoto alkaa vai se, että saa todeta kantaneensa menehtynyttä sikiötä sisällään. Mulle ei annettu mitään vaihtoehtoja, lääkäri totesi heti, että lääkkeellinen keskeytys tehdään, koska se säästää elimistöä. En siihen osannut mitääs sanoa, jälkeenpäin sain tietää, että jälkivuoto olisi ollut paljon nopeammin ohi, jos olisi tehty kaavinta. Niin tai näin, raskasta se on aina. Itse ajattelin, että lapsella oli jokin sellainen poikkeama, että elinkelpoisuutta ei vaan ollut. Itseään on turha syyttää ja miettiä, tekikö jotain väärin. Nämä asiat ovat meitä itseämme suurempia.



Itkekää niin paljon kuin kyyneliä riittää ja muistakaa, että se onni voi kuitenkin siellä tulevaísuudessa odottaa.



voimahalaus teille saman kokeneelta

On se vaan niin väärin! Paras ystäväni koki keskeytyneen keskenmenon vähän aikaa sitten. Ystäväni luuli koko ajan olevansa raskaana, kunnes ultrassa ei sydämen sykettä löydetty. Sikiö olo ollut kuolleena jo monta viikkoa:(

Kerroin vasta viikonloppuna hänelle raskaudestani, koska en vaan pysytynyt aikaisemmin...tiesin, että hänelle tulee paha mieli. Oli toki todella iloinen puolestani, mutta itkuhan siinä sitten tuli..molemmille. Mutta hyvä vaan kun saa jollekin puhuttua asioista!



Kiitos muuten kaikille, jotka onnitteli " täyskympin" saavutuksesta:)

Ja Naksulle myös onnittelut..vaikkakin vähän jälkikäteen!:)



Mites muuten, kun se np-ultrahan tehdään alakautta, niin onko teidän miehet olleet siinä mukana? Siis ihan itse ultrausvaiheessakin? Ehkä vähän hömppä kysymys...enhän nyt toki sillai häpeile, onhan se mies ne paikat nähny aikasemminkin;) Mutta meinasin vaan, että onkohan siinä sitten kauhean kiusaantunut ja vaivautunut olo?



En ehtinyt viime viikon pinoa edes kunnolla läpi lukea, kun se viikonloppu meni siinä mökkeillessä. Oli muuten periaatteessa aika rasittava mökkireissu! Äijät huus aamuun asti ja yritä nyt siinä nukkua! Hohhoh...oli se toisaalta ihan mukavaa vaihteluakin, mölkkyä pelattiin ja grillailtiin. Tuli vaan eilen ennen lähtöä ihan kammottava olo...sitten kotona kyllä oksensinkin tai lähinnä yritin, kun ei oikein tullut mitään:/



Mukavaa viikkoa kaikille mammoille:)



t.Aleida rv 10+3

jep ,mulle tehtiin toi np-ultra just perjantaina alakautta. Mies ei päässyt mukaan, mutta jos ajattelen että hää olis ollu, en kauheen kiusaantunut asiasta olisi ollut,koska huone oli aika hämyinen, sänky jossa jalat levälläni majailin, oli nurkassa ja monitorejahan siinä kaytsellaan vaan , eikä asennon suunta ollut mitenkään " antava" yleisöön päin ;). Myöskin lääkäri ja harjoittelija, joka oli mukana istuivat vieressä, eivät jalkopäässäni.



Mrs. P rv 12+jotain

Hih, kyllä on mies tulossa ultraan, meillähän tuo ultraaminen on ihan tuttu juttu jo kun olen kintut leväällään maannut ehkäpä kymmeniä kertoja lääkärillä niin, että mies on vieressä! Tosin nyt on suurtakin suurempi ihme toivottavasti siellä ruudussa, enää ei kai tarvii tuijottaa pelkkiä munasoluja ja niiden kasvua! ;) Eli siis noissa lapsettomuushoidoissa on tapana, että ultrataan muutamankin kerran per kierto... Mutta ei ole ollut kyllä yhtään epämiellyttävää, en ole asiaa edes niin miettinyt. Ja alkuraskauden ultrassahan mies sai olla ihan siinä vieressä katsomassa monitoria, se oli ihanaa! En usko että teilläkään sitten on yhtään kiusallista, ei sitä siinä tilanteessa edes ajattele, luulisin! :)

Kauheeta kun tollasta tapahtuu, haleja ja voimaa!!



Mä kävin pe kans np-ultrassa ja siellä pikkuinen nukuskeli, eikä meinannut millään suostua liikkumaan, ei meinannut täti saada mitattua turvotusta, yritti töniä ja herätellä aikansa ennen kun onnistui :o) Turvotusta tasan 1mm ja pää-perämittä 60mm. Että aikamoinen jättiläinen siellä kölli, hahaha...



Mulla on kääretorttu uunissa, pitää mennä mut palailen myöhemmin..



Ninnutar 13+1

.. ja jaksamista ja haleja Vacsulille ja Sanelmalle! :( Jos ajattelee, että kaikella on tarkoitus, niin näiden asioiden tarkoitus oli varmastikin se, että vauva ei olisi syntynyt riittävän terveenä elääkseen - ja kehityshäiriöitä raskausaikana tulee paljon ihan äidin omasta toiminnasta riippumatta.



Mrs. Pineapple kyselit np-ultrasta ja verikokeesta. Meillä päin ei mitattu ollenkaan niskaturvotusta, vaikka kunnan tarjoama ultra tehdäänkin noin viikolla 10-12. Syyksi sanottiin, että pelkkä turvotuksen mittaaminen ilman verikoetta ei ole riittävän tarkka; sitä en sitten tiedä, miksi ei olisi verikoettakin voitu tehdä. Eli aika paljon kuntakohtaisia eroja näissä tuntuu olevan. En sitten tajunnut mennä yksityisellekään np-ultraan, kun tuo kunnan ultra kuitenkin oli juuri samoilla viikoilla. Rakenneultraan kyllä menen yksityisesti kunhan tulee ajankohtaiseksi, toivottavasti siellä kaikki kunnossa. Osaatteko muuten sanoa, mitä kaikkia kehityspoikkeamia siitä niskaturvotuksesta näkee?

Pahoittelut Sanelmalle... Kylläpä näitä huonoja uutisia nyt pukkaa =(



Itselläkin alkaa olla jo aika hermostunut olo kun huomenna vasta ensimmäinen neuvola ja ultra vasta parin kuukauden päästä... Ne maagiset 12 viikkoakin on täynnä vasta reilun 2 viikon päästä! Huh, toivottavasti saadaan huomenna edes sydänäänet kuuluviin...



Edellisen pinon linkki:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11068780&p=&mpage=1&tmode…



Ja nyt syömään jotain kun kädet jo tärisee heikotuksesta =/



Pimmi 9+4



PS. Huomenna kampaamo piiiiitkästä aikaa! =)) Jospa siellä tulis vähän " hehkeämpi" olo kun viime aikoina oon näyttäny niin riutuneelta =o

Kyllä on surullisen monta meistä jäänyt ketjusta pois. Sitä itse vain kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoo, ettei tarvitse samaa kokea. Onneksi ultraan ei ole enää kuin reilu viikko, sitten saa jo vähän huokaista helpotuksesta.

Meillä ainakin mies oli mukana ultrissa. Itselläni muuttui suhtautuminen vartalooni edellisen raskauden aikana, kun sinne alapäähän kurkki ja sörkki milloin kukakin. Päänsärkyä kun meni lääkäriin valittamaan, niin ei muuta kuin housut pois... Nyt kyllä hieman ahdistaa tuo tuleva neuvolalääkäri, kun se on omalääkärini, mies, josta en todellakaan voi sanoa pitäväni. Mutta eiköhän sitä kohta ole taas NIIN raskaana, että ei sitä jaksa välittää, että mitä kautta se tieto raskauden ja vauvan hyvinvoinnista saadaan.

Mutta perhettä ruokkimaan. Jouduin muuten hakemaan ne Panacodit tähän päänsärkyyn, nyt pystyy elämään, vaikka väsyttääkin ihan älyttömästi.



Aatuska 11+1

Sanelmalle voimia ja pahoittelut suuressa surussa!



mama: Niskaturvotuksella on yhteys Downin Syndromaan. Mittaus ei välttämättä kuitenkaan ole kovin tarkka, jos ultraaja ei ole todella pätevä. Toisaalta taas sanotaan että kokenut gynekologi näkee jo niskan profiilista, mittausta tekemättäkin, onko turvotusta vai ei. Mene ja tiedä. Mun gynen ultrauslaite on kyllä niin onneton etten usko nähneen mitään.. Täällä ei np-ultraa tunneta ollenkaan.



Heilutukset kaikille!

Trappa 12+3

Mulla on taas niin pikaisia nään nettituokiot toistaiseksi, etten kerkee kuin pintaa raapasemaan.



Vacsuli ja Sanelma. mä olen todella pahoillani puolestanne. Niin hyvin tiedän miltä teistä tuntuu just nyt. Kovasti voimia vaan ja häntä pystyyn! ei mikään muu auta kuin aika ja toivottavasti mahdollisimman pian uusi plussa tikussa! Haleja molemmille!



Mä sain tänään tuon maagisen 12 täyteen ja oon kyllä vielä ihmeissäni, kun näinkin pitkälle on päästy.

Huomenna ois lääkärineuvola, pitää toivoa, että sais vähän selvyyttä tähän kurjaan oloon joka vaan jatkuu.



Mut nyt heipat hetkeksi



piipaa ja VilleVee 12+0

Meillä on tänään np-ultra ja mies lähtee mukaan. Aamulla hän sanoi minulle: " tänään on suuri päivä, tänään lähdetään katsomaan vauvaa!" Jännittää kovin päästä näkemään esikoinen masussa! Toivottavasti kaikki on hyvin.

Kyllä se oli aika uskomaton kokemus nähdä se pikkuinen siellä ensimmäistä kertaa!

Mulla on tänään eka lääkärineuvola, kohta oon lähdössä.

Aleida, niinkuin Aatuska edellä kirjoittelikin, raskauden aikana se suhtautuminen omaan kehoon kyllä jotenkin muuttuu, sen verran monta kertaa sitä joutuu alistumaan ties kenen sorkittavaksi, aina ilman housuja. Meillä niskapoimu-ultrat on mennyt niin, että mies on ollut mukana, ja vähän kyllä itseä hävetti se alakautta ultraus, mutta mies oli mun pään vieressä ja tuijotteli ruutua, niin ei se niin ikävää ollut, eihän mies nähnyt enempää kuin minäkään. Synnytykseen mentäessä sanoin kans miehelle, että pysytkin sitten siellä mun pään vieressä, en halunnut, että toinen kattelee sitä raadollista näkyä alapäässä. Mies kun on vielä herkkä verelle, voi vaikka pyörtyä verta nähdessään. Mitäs hyötyä siitä sitten olis. Eihän sitä itsekään näe, kun esim. vauvan pää syntyy, enkä todellakaan halunnut tilannetta videoitavan tai mitään muutakaan.



Näin muuten viime yönä ihan kauhean unen siitä, että mulle tuli keskenmeno. Heräsin ihan hiessä ja meni hetki että tajusin, että se oli unta. Sama uni jatkui vielä myöhemmin.



Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa.

Viime viikolla, kun oli ekassa neuvolassa, niin laskurin antama laskettu aika aikaistui päivällä (mulla laskurilla 19.3., neuvolassa 18.3.), koska ensi vuosi on karkausvuosi ja helmikuussa yksi päivä lisää. Nää laskurit ei välttämättä huomioi tuota.



Todellinen laskettu aika mulla kyllä selviää vasta niskapoimu-ultrassa (10.9.), nyt on näyttänyt siltä, että vauva olis vähän pienempi kuin mitä la:n mukaan. Mulla kyllä oli kierto 30 -33 päivää, saa nähdä, muuttuuko laskettu aika.



popz, nyt ehkä jo 11+0

Terveisiä np-ultrasta! Se oli kyllä jo viime torstaina, mutten ole ehtinyt netissä juuri oleilla. Piskuisella oli kaik hyvin, niskaturvotus oli olematonta. Joku kirjoitti, että pientä oli saatu herätellä ja töniä pitkään ennen kuin suostui kääntymään otolliseen asentoon, niin meilläkin! Kyllähän se sintti siellä muuten liikkui, mutta se oikea asento... Laskettuaika siirtyi muutamalla päivällä eteenpäin, on nyt 10.3. Kuopuksen laskettu oli kanssa 10.3. tosin 2006 :)



Mies oli ultrassa mukana, yhtään ei hävettänyt, mutta kolmatta tässä jo odotellaan. En muista miten silloin esikoista odottaessa, mutta toista odottaessa mulla oli yhdessä ultrassa oma äiti mukana, kun mies ei päässyt. Yksin en ole halunnut mennä, kun haluan jakaa jonkun kanssa se mahdollisen kauheuden, ettei kaikki olekaan hyvin!



Kesäkuun Vauvassa taisi olla juttu Predo-tutkimuksesta. Se on sellainen raskausmyrkytys ja kasvunhidastuma tutkimus. Onkos kellekään tullut kutsua siihen? Mulle tuli, kun edellisten syntymäpainot ovat olleet niin pienet (esikko rv 39+2 2635g, kuopus rv 37+4 2535g) ja päätin siihen osallistua. Tutkimusultra on ens viikon perjantaina, ultraavat napaverenkierron ja tulosten perusteella jakavat tutkimus-/seurantaryhmiin.



No, tulipa paljon juttua. (Ja omista asioista... yritän päästä kärrylle muiden kuulumisista pikku hiljaa.)



H-M ja pikkulilli rv 12+1

Ensinnäkin, Suuret pahoittelut vauvansa menettäneille, en voi tunteitanne edes käsittää. Voimia.



Itsellä oli np-ultra eilen ja laskettu aika siirtyi jopa kymmenellä päivällä, pikkuinen oli siis pienempi. Laskettu aika siis siirtyy 1.3 päivästä 10.3. Mutta se ei itselle ollut yllätys, pitkät kierrot minullakin. Muuten Sisulla kaikki hyvin, mahdottoman liikkuvainen hän oli! Niskapussi 1,3, eli normaali. Sydän nelilohkoinen ja istukka etuseinässä, lapsivettä normaalisti. Ihana hänet oli siellä ruudulla nähdä, kun viuhtoi minkä ehti! Mies tosiaan oli mukana ja hyvä niin.



Huono vointi helpottaa, mutta pissittää edelleen koko ajan ja kohtu kipuilee tosi paljon, kävellessä tunnen sen koko ajan, en voisi kyllä lenkille lähteä.



Marjainka ja Sisu 12+1 (menkoista oisi ollut jo 13+3!)

Mulla edellisessä raskaudessa np-ultrassa laskettu siirtyi eteenpäin kokonaiset 2 viikkoa, samoin tuohon 10.3. :) Tosin pirpana syntyi sitten 2,5vkoa ennen laskettu eli muutama päivä ennen kuukautisista laskettua aikaa. Kyllä ultran jälkeen ketutti, kun 12+5 muuttui 10+5 ja pahoinvointi oli kova eikä loppua tuntunut näkyvän!



H-M rv12+1

En ole ehtinyt palstalle reiluun kuukauteen, joten olen ihan ulalla mitä täällä tapahtuu. Toivottavasti enää kovin moni ei palstalta poistu ikävien uutisten takia. Nyt lapset on mummulla ja on kerrankin aikaa ja jaksamista keskittyä myös " hömppään" . Tähän asti kaikki liikenevä aika on mennyt sängyn tai sohvan pohjalla, sen verran rankkaa on ollut.

On ihan hölmö olo kun ihan kuin vauveli olis tänään potkinut... ja viikkojahan on hurjat 11.... Tiedän ettei se ole oikein mahdollista mutta luulisi että näin kolmannesta jo tietää miltä se tuntuu!! Sehän on varmaan 5 senttiä pitkä ja painaa n. 15g, joten hurjia potkuja onkin...

Ensi viikolla ultraan, ihanaa! Muutenkin alkaa koko raskaus jo tuntua mukavalta eikä naama ole koko ajan väärin päin pahan olon takia :)



Jaksamista kaikille ja toivottavasti loput pysyvät menossa mukana.



En muuten ymmärrä miksi mun nimimerkki muuttui takaisin vanhaksi Maariaksi, vaikka olen sen muuttanut Eevamaariaksi, joka aina joskus näkyykin. Mutta siis sama ihminen joka tapauksessa.



Eevamaaria

Joku kyseli Predo (vai mikä se nyt olikaan) tutkimuksesta. Mä sain kutsun siihen tutkimukseen, verrokkiryhmään. Mulla ei siis ennestään ole mitään riskitekijää. en ole vielä päättänyt, osallistunko.



Kiva kuulla myös hienoja uutisia lääkärikäynneistä ja ultrauksista! Mulla oli viime viikolla eka neuvola ja huomenaamulla on lääkärintarkistus. Silloin pitäis kuulla sydänäänet, toivotaan parasta! Eka ultra on vasta 17.9. viikolla 14. Voi kun se tulis jo pian!



Kerroin perjantaina töissä raskaudesta. Mulla on siis vuoden määräaikainen sopimus ja aloitin elokuun alussa. Onnittelivat kovasti. Jännitti kyllä ihan kauheesti kertoa. Mua alkoi koko kertominen stressata niin paljon, et en pystynyt enää olemaan kertomatta. No, nyt on parempi mieli.



Työt on kyllä alkanu stressaamaan ihan satasella. Kerrottakoon sen verran, et olen siis opettajana yläasteella. Rankkaa on ollut, nyt kun vaihdoin koulua. Oppilaat meinaa hyppiä silmille, mua ei kauheesti jaksa kiinnostaa.... Väsymys painaa. Kunnassa missä oon töissä, on uusille työntekijöille 60 päivää karenssi sairasloman suhteen. Kivaa... Saikulle voi siis jäädä vasta lokakuussa, jos aikoo myöhemminkin saada jonkinlaista korvausta sairasloman ajalta.



No niin, ei enempää omaan napaan tuijottelua....



Kiva kuulla että pahoinvointikin on monella jo helpottanut.



t. maalis08 rv 10+5