Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isä katosi taas...
27.08.2007 |
Emme ole koskaan seurustelleet kunnolla. Koko 4-vuotinen tie lapsen vanhempina on ollut takkuinen. Isä aina välillä on kadonnut puoleksi vuodeksi ja sitten taas käy kerran kaksi viisikin.
Nyt hän on kadonnut taas.
Lapsi itki itsensä eilen uneen, että oppiiko hän tuntemaan isäänsä, ennenkuin isä kuolee.
Mä olen ihan pirstaleina, lapsi on ihan pirstaleina. Hyviä ehdotuksia vastaanotetaan.
Jos joku haluaa vittuilla, niin menkööt jonnekin muualle vittuilemaan jollekin joka sen ansaitsee...
Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (3)
ei pysty jostain syystä elämään tavallista perhe-elämää. Sano että te lapsen kanssa olette perhe etkä itse ikinä katoa. Ja sano että on ok ikävöidä isää.
Muuta en oikein keksi, paitsi kivoja yhteisiä harrastuksia lapsen kanssa vaikka uimista ja kirjastossa käyntiä että tulee normaalia arkea elettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me olimme vuosia naimisissa ennen lasta ja odotuskin meni vielä ihan ok. Lapsen synnyttyä mies otti ritolat. Lapsi on jo kouluikäinen. Isää ei ole nähnyt taas pariin vuoteen laisinkaan. Yritän kuunnella lapsen isän ikävää ja olen vältellyt puhumasta isästä etenkään mitään negatiivista. Tekosyiden keksiminen kyllä ärsyttää.
Ei tässä oikein voi mitään tehdä?
että jotkut aikuiset ovat vastuuttomia ja lapsella on oikeus olla vihainen. Ehkä pyrkisin pitämään isän etäisenä silloinkin kun palaa taas kuvioihin mukaan, ei siis useita tapaamisia. Keksisin lapsen kanssa jonkun termin, jolla kuvata isän hölmöyttä, jotta lapsi saisi keinon purkaa pahaa oloaan, mutta en haukkuisi silti isää lapsen kuullen. En tiedä oliko tästä apua, mutta näillä ollaan menty perheessä, jossa isä on mukana joskus ja joskus ei.