Onko normaalia, ettei 3-v. osaa leikkiä hetkeäkään yksinään?

Päiväkodissa ainakin eräs tuonikäisten " arvostelulapun" kohta on sellainen, jossa lukee että " Lapsi osaa toimia itsekseen, eikä tarvitse koko ajan aikuisen läsnäoloa: kyllä vai ei?" .

Eli 3-vuotiaan (tai itse asiassa jo nuoremman) pitäisi osata jo olla edes hieman itsenäinen, eikä olla riippuvainen aikuisesta.

Saattaa olla vähän luonnekysymys? Joskus lapsi saattaa lisäksi tarvita aikuisen leikin aloittajaksi ja sitten osaa jatkaa itsekseen.

että aina joku aikuinen leikkii hänen kanssaan?

Lapseni osaa toimia itsenäisesti: syö tarjotun ruuan, pukee itse yleensä kehotettaessa, potalla on käynyt 1v10kk iästä, tosin itsenäisesti vasta vähän aikaa. Puhunut selkeästi jo alle 2-v. Ainoa mikä on, että kaipaa seuraa todella paljon, eli haluaisi leikkiä aikuisen kanssa. Meillä ei ole leikkitovereita ketään naapurissa, kerhossa käy kaksi kertaa viikko ja siellä nauttii todella toisten lasten kanssa puuhailusta.

Sitä sillä tässä nimenomaan tarkoitetaan. Ei sitä, että 3 vee osaa syödä ja pukea itse...

No ei kai. Välillä leikin ihan mielelläni lapseni kanssa, vähintään kerran päivässä. Välillä taas tympii, koska on kotitöitä ja muutakin tekemistä, kuin leikkiminen. Niin kivaa kuin se itsestänikin on välillä ;)

että tyttömme osaa TOIMIA riittävän itsenäisesti, koska osaa syödä, pukea, käydä potalla. Etkö sinä koskaan leiki lastesi kanssa?

Sanoin ehkä liioitellusti, kun sanoin ettei hetkeäkään osaa olla yksin. Katselee mielellään kirjoja ja leikkii mielikuvitusleikkejä. Todella usein pyytää kuitenkin leikkikaveriksi. Olen miettinyt, että johtuuko siitä, että kun ei ole muita lapsia leikkitovereina? Tai ehkä hän pitää leikkimisestä kanssani ja pyytää siksi? Olen kyllä hienovaraisesti kieltäytynytkin, mutta leikin silti kuitenkin päivittäin ;)

ja sama tilanne. Ei leiki juuri lainkaan itsekseen. Kun ollaan kotona, on yleensä koko ajan tosi ikävystynyt ja vaatii ohjelmaa tai viihdytystä. Joskus saattaa aloittaa jonkun leikin ja rakennella jotain 5-10 minuuttia, mutta tämäkin on harvinaista.



Leikkikaverin kanssa jaksaisi leikkiä vaikka aamusta iltaan ilman vanhempien puuttumista. Elämä onkin vähitellen alkanut helpottaa, kun pojan uskaltaa päästää yksin ulos leikkimään. Siellä viihtyy kavereiden kanssa kaiket päivät, välillä käyn vilkaisemassa mitä puuhaa, tai seuraan tilannetta ikkunasta. Asutaan siis rivarissa.



Olen kyllä miettinyt välillä, että onko lapsessa jotain " vikaa" , kun ei viihdy itsekseen. Itse muistan lapsena leikkineeni tuntikausia yksin huoneessani omissa mielikuvitusmaailmoissani, mutta ilmeisesti poika ei ole tullut äitiinsä tässä asiassa.

aikasemmin vain pyöri jaloissa..

Meillä ei ole koskaan ollut moista ongelmaa kenenkään lapsen kohdalla. Anna Wahlgrenin lapsikirjasta luin vuosia sitten, että jo pienetkin kaipaavat työtä ja yhdessäoloa. Meillä päivä alkaa aamiaisella, sitten teemme yhdessä kotityöt, tyhjennämme tiskikoneen, petaamme, laitamme pyykkejä, lakaisemme yms. Lapsi on aina mukana. Annan hänelle tehtäviä esim pyyhi kaikki olohuoneen pöydät, pyyhi lattia pikkueteisestä yms. Sellaisia että jaksaa tehdä ja tekee mielellään. Usein jossain kohtaa sanoo, äiti mä en jaksa viedä näitä pyykkejä enää, sitten tsempaan että vie vielä ne niin sitten ollaan kohta valmiit. Sitten otamme pikkuvälipalan esim lasit mehua, hedelmälohkot tsm. Sen jälkeen lapsi katoaa omiin puuhiinsa, enkä kuule hänestä mitään ellen mene kurkkaamaan huoneen ovelle. Siellä leikkii keskittyneesti yksinään. (Muut eskassa ja koulussa). Sama juttu oli aikoinaan edellisillä lapsilla. Näissä yhteisissä aamutöissä on luontevaa olla yhdessä, jutustela kaikkea, halia välillä, lapsi oppii ytä ja toista.

anna lapsen leikkiä olkkarissa, keittiössä... siellä missä sinäkin olet.

Kämppä ei ole tiptop aina, kun leluja on siellä täällä, mutta ainakin minun mielestäni lapsen leikit ovat kuitenkin tärkeämpiä.



Aikamoista totuttelua ja opettelua se toki vaatii äidiltä, jos on tottunut pitämään paikat viimeisen päälle järjestyksessä, mutta on loppujen lopuksi sen arvoista :)

Siellä ilmeisesti leikkii sen verran paljon muiden kanssa että mielikuvitus jotenkin " herää" ja jatkaa niitä juttuja jonkun verran kotonakin.