Mikä on normaalia kiinnostusta herkkuja kohtaan?
Olen alkanut olla huolestunut 4-vuotiaan tyttäreni ylenpalttisesta kiinnostuksesta herkkuja kohtaan. Jos lähdemme johonkin, hän kyselee toiveikkaana josko kävisimme kahvilla (= tarkoittaa että saa yleensä mehua ja jotain muuta) tai jopa itse ehdottaa että saisi siellä esim. pullaa tai jäätelöä. Itse tekeminen saattaa jäädä sen varjoon että saa vain jotain syötävää. Puistossa hän tarkkailee mitä muut syövät ja menee kursailematta pyytämään jos joku syö esim. kakkua tai karkkia. Ei auta vaikka juuri oltaisiin kotona syöty eli nälkä ei olisi, hän on aina mankumassa muilta.
Mielestäni meillä ei ole ollut erityisen tiukka linja, jotain herkkua (keksiä, jädeä tms.) saa 1-2 kertaa viikossa, määrät kyllä haluan pitää kohtuullisenä, esim. keksejä mielestäni riittää 2-3 tuon kokoiselle lapselle kerrallaan. Tuntuu vain siltä että useissa tilanteissa lapsi ei muuta ajattelekaan kuin ruokaa! Onko muilla vastaavaa?
Niin ja meillä syödään kyllä ihan tarpeeksi...on säännölliset ateria-ajat eikä tyttö tosiaankaan ole laiha vaan ihan normaalin kokoinen.
siis siinä suhteessa, että 4-vuotiasta poikaani kiinnostaa usein kylässä ne herkut kaikista eniten. Ja synttäreillä saattaa olla ainoa lapsi, joka todella istuu pitkään herkuttelemassa, kun muut juhlavieraat ovat jo siirtyneet leikkien pariin. Ja jos meille tulee vaikka ihan pikaisesti joku ihminen käymään, kysyy poika heti ekaksi, että koska syödään herkkuja.
Meillä herkkuihin (siis lähinnä pulla, keksi ja jäätelö - karkkia ja limua poika ei saa) suhtaudutaan siten, että niitä saa, jos on vieraita kylässä tai ollaan itse kyläilemässä. Herkut eivät ole meillä mitään joka päiviäsiä juttuja (mitä nyt kesällä on tullut syötyä tosi paljon jäätelöä).
Minä en oman poikani osalta pidä tätä persoutta mitenkään ongelmana. Poika on tosi hoikka, syö muuten erittäin terveellisesti ja hänellä on terveet hampaat (joiden hoitoon panostamme erityisen paljon).