***** TAMMIMAMMAT ja MUKULAT ***** 20.10-

Moi!



Aluksi piti kiroilla tuota äijää, mut olkoon! Sillä on jokin marttyyrivaihe; mitä enemmään hän on vapaalla töistä sitä vähemmän tapahtuu kotona. Minun pitäisi olla täällä kotona aina.....



Magda: Suloinen kuva tomaksesta, ukollas on hieno tatska :). Kiva, että pääsette Miukkikselle.



Emem: Kuten Magda kirjoittikin niin osa herkkyysoireista katoaa ihan suoliston kypsymisen myötä. Toivottavasti myös teillä. Arvioi itse vaan se teidän virustilanne, salla tavallahan ne taudit tarttuu, jos kukaan perheenjäsenistä käy kotoa ulkona ihmisten ilmoilla. Olisi mukava vihdoinkin nähdä!



Ipu: Voihan Entero! Mistä ihmeestä sellainen tauti on nyt tähän maailmaan ilmestynyt. Tsemppiä sunnuntaille!



Noista valokuvista: Nyt näkyy Olavin kuva mutta ei Tomasta eikä Sisua. Hauskat sivut :D



Miukkis: meillä Olavi nukku sitten teidän Millankin puolesta, nimittäin päikkäreitä. Näitten hammashärdellien takia Olavi nukkuu lyhyet yöunet, n. 9-10 tuntia. Päivisin on nukkunut 3-3,5h ja 2h päikkärit.



Pikkujoulut: Esikoisen kanssa hoitovapaalla ollessani oli niin epäreilua, että mies kävi pikkujouluissa. Joten mammanäyttelyn pikkujoulut. Sovitaanko aika ja paikka vaikka Miukkiksen luona? Mites oli ravintoloista: Kuurna tai Atelje?



Frimmy & Justus: Meillä myös Olavi kannattaa kipata sänkyyn vasta oikesti väsyneenä. Vaunuihin hän nukahtaa heti tai kesken lenkin ihan ittekseen.



Vauvaunista: Olen monen kuullut nähneen vauvaunia just tässä, kun vauva on 8-9kk. Johtuuko se vuoden kierrosta, että viime syksynä tuli oltua raskaana. Vai mistä?



Justus: Tule ihmeessä vauvanäyttelyyn! Tammimammat ovat harvinaisen piristävää seuraa!



Strutsi: Missä ihmeen välissä sinä nyt ehtisit niitä pölypalloja nurkista edes metsästää? Ihan mieletön urakka käydä töissä ja hoitaa (melkoisen) isoa perhettä. Varmasti tuollainen pieni neiti kolmen pojan jälkeen vie sydämen! Kuopukset ovat todellakin vauvoja loppu elämänsä. Toivottavasti et saanut flunssaa ja saat levätä viikonloppuna.



Olen harrastanut kultturia. Kävin taidenäyttelyn avajaisissa ja tapasin kavereita. Kävin esikoisen kanssa Sellossa kahdestaan, tyttöjen reissu. Ostin, kaikkien periaatteitteni vastaisesti, tytölle sellaisen Piirustus-Pirkon. Se piirtelee pattereiden avulla erilaisia "kukkia". Huomenna olemme menossa aikuisten pippaloihin, tosin Olavi lähtee mukaan.



Olavi herää pari kertaa yössä. Aluksi nukahtaa nyt omaan sänkyynsä. Mies sitten ottaa vauvan loppuyöksi kainaloonsa. Hän ei jaksa yrittää takaisin pinnikseen laittoa. Olavi on kyllä niin hyvillään vieressä nukkumisesta, hän näköjään rakastaa ihan liki olemista.



Voikaa hyvin!



Ametisti ja Olavi 13.1

Mä palasin kuitenkin vielä tänä vk-loppuna kirjoittelemaan, vaikka meidän piti olla huomiseen asti mummolassa (siinä lähemmässä). Tultiin kuitenkin jo nyt illalla kotiin kun mies oli niin puhki tämänpäiväisestä hirvenmetsästyksestä ettei huomenna huvita mennä, sitä paitsi miehen kummipojan isä soitti että ne olisi huomenna ohikulkumatkalla tästä, poikkeavat jos ollaan kotona. Pitihän se siis tulla. Ihanaa kun saa näin metsästysaikaan pitää kerrankin miehen koko päivän kotona! (tuo sen loma siis, josta viime viestissä mainitsin, ei ole tähän asti tarkoittanut todellakaan jatkuvaa läsnäoloa..!)



Ihania kuvia muuten tässä ketjussa! Minunkin kone suostuu vihdoinkin lähes kaikki näyttämään, ametistin kuvaa ei vieläkään!



Justus: Meillä sama vika, Ohto änkeää joka paikkaan, yleensä juuri niihin kiellettyihin. Ja mä taas en ole vielä ehtinyt/pystynyt tehdä kaikkia paikkoja turvalliseksi joten valppaana saa olla. Portaat ja takka on edelleen pahimmat ongelmat. Pistorasiasuojia ja laatikkolukkojakin pitäisi kai pikkuhiljaa hankkia.. Mä en kuitenkaan koe isoksi ongelmaksi vahtia Ohtoa koko ajan, sehän mun tehtävä tällä hetkellä on! Muut hommat tehdään jos ehditään. Omat vessareissut on tietty välillä pakollisia, mutta sinnekin se on tällä hetkellä vaan otettava mukaan jos ei pysty pihtaamaan päiväuniaikaan asti.



Strutsi: Voi kun mäkin voisin vaan päättää jäädä kotiin.. Mut nyt tilanne alkaa olla se, että ollaan korvia myöten kohta veloissa. keskiviikkona loppuu vanhempainraha, mä en ole vieläkään oikein päättänyt mitä mä teen, mutta jossain määrin töihinmenoa on pakko harkita. Vakituistahan mulla ei oo mihin palata, mut keikkahommia siis. Ja ihan kohtuu rankassa tahdissa. Päivähoitoon me ei kuitenkaan aiota Ohtoa vielä laittaa toistaiseksi, musta se on kans niin pieni vielä. Stressiä siis täälläkin rutkasti.



Xena: Mä oon antanut ihan kaikkea mahdollista (esim leipää, perunaa, kalaa..) ihan pieninä muruina jotka se saa poimia pöydältä.. Siis niin pieniä että ovat valmiiksi nieltäviä, ei voi tukehtua. Harjoittaa samalla pinsettiotetta! Suurin osahan niistä kyllä päätyy vielä muualle kuin suuhun, mutta välillä sinnekin.



Ametisti: Ihana mies kyllä sulla kun haluaa nukkua Olavi kainalossa. Vaikkakin tekisi sen laiskuuttaan. :D Mutta onhan se niin herttaista..

Tietty sitten jos te alatte tuollaisen heräilyn ongelmaksi kokea niin sitten tiukempi kuri voisi olla paikallaan. Mutta jos ette niin mikäs siinä, läheisyyttähän ei voi saada liikaa!



Mä oon nyt melkoisen varma että nyt on pakko tosiaan olla jo hammas tulossa, tai monta. On levottomuutta ja kiukkua ja kuolaa ja hinkkausta, ainoat rauhoittavat on kuiva ruisleipä tai raaka kylmä porkkana. Nahkasohvan käsinoja on kans aika pop.



Ohto aiheutti taas mulle, isälleen ja mummolleen sydänkohtausta eilen mummolassa.. Mä pesin tuttipulloja keittiössä, mies ja mun mutsi katsoi telkkua Ohton leikkiessä olohuoneessa. Yhtäkkiä Ohto oli kiivennyt sellaisen jalkarahin/nahkapallin päälle istumaan (tää oli ihan uutta, ei kukaan osattu odottaa että se siihen pääsisi, tähän asti vain nojaillut siihen!) ja keikkui siinä reunalla sen näköisenä että kohta kaatuu suoraan taakse sohvapöydän nurkkaan.. Mutsi ja mies ei edes älynnyt mitään, ne luuli että se vaan nojailee seisoen siihen. Kunnes mä keittiöstä näin ja karjaisin että "varokaa, Ohto tippuu!". Ne oli niin h-moilasena ja mies syöksyi pelastamaan pojan.. Kaikkea se oppii noin äkkiä tuosta vaan! Mä oon monta kertaa nyt illan/yön/päivän aikana naureskellut miehen ja mutsin ilmeille kun ne tajusi tilanteen ja syöksyi siihen.. En varmaan ikinä unohda sitä.



Muutenkin kehitystä on taas paljon tapahtunut pojassa. Ma ostettiin taaperokärry, sillä menee jo täysin. Yksin seisomista on harjoitellut kans jotai viikon. Päästää aina välillä irti tuesta ja seisoo jopa yli 10sek yksin eikä senkään jälkeen kaadu.

Mikä lasketaan ensiaskeliksi? Eilen Ohto kahdesti otti ilman tukea yhden askeleen (esim pöydän luota isänsä syliin) kaatumatta, tänään kans aamulla kerran. Nyt illalla otti jo kolme askelta, lähinnä paikallaan kyllä, eli ei juuri edennyt niillä..sit kaatui.

En mä noita osaa vielä laskea, ehkä vasta sitten kun se selkeästi kävelee useamman askeleen paikasta toiseen??? Mutta veikkaisin että siihen ei mene kauan enää. Niin kovasti se harjoittelee.



Mites kellojen siirto muuten vaikutti? Meillä mentiin jo tänään (Ohto siis) noin tuntia myöhemmin nukkumaan...



Ja nyt se sit heräs!



Frimmy

Ohto siis äsken heräsi kaksi tuntia nukuttuaan. Nukahti kyllä hyvin uudelleen kun laittoi takas makuulle ja vähän silitti.

Se on nyt viime päivät tehnyt tuota päiväunillakin, herää noin tunnin jälkeen, sit kun silittää taas uneen niin nukkuu vielä lähes pari tuntia.

Nukahtamis-ongelmat on nyt taas helpottanut vaihteeksi, mutta nää useat heräilyt palanneet.

Miksi tuo jätkä ei vaan voi nukkua??? Kun niin monet muutkin vauvat voi.

On nyt edelleen kuitenkin helpompaa kuin ennen unikoulua, voi tosiaan olla että nuo hampaat nyt rassaa..

Onneksi se on kuitenkin päivisin niin mahtavan ihana poikanen, että ei tähän voi hermostua. Välillä ihmetyttää vaan että mikä siinä nukkumisessa on niin työlästä, mun mielestä kun se on niin mukavaa..

Pitää mennä itsekin nukkuu, harvinaisen myöhään olen valvonutkin useana iltana tällä viikolla, usein oon taas jo itsekin ysiltä sängyssä...



Frimmy ja Ohto 250108