Lue keskustelun säännöt.
Älä kehu lapsesi suoritusta - HUOMAA LAPSI SIELLÄ teon TAUSTALLA!!
23.08.2007 |
Muuten teet hänelle karhun palveluksen opettamalla häntä siihen, että hänen arvonsa ihmisenä ja yksilönä on riippuvainen toisten antamasta huomiosta :-(.
Esimerkki:
Olet kutsunut ystäväsi kylään, ja syötte yhdessä valmistamaasi ruokaa. Haluaisitko sinä, että ystäväsi sanoisi sinulle: " On mukava nähdä sinua, olet minulle tärkeä ystävä" vai " On mukava nähdä sinua, ompa sinusta tullut hyvä kokki" ;-).
Toinen esimerkki:
3 vuotias Liisi keinuu keinussa ja huikkaa äidilleen: " Äitiii, katso miten minä keinun" , äiti kääntyy hetkeksi Liisin suuntaan ja sanoo: " Kylläpä sinä, Liisi, osaat keinua hyvin" tai " hienosti keinuttu" arvostellen Liisin suoritusta, vaikka tarkoittaisikin sitä rakkaudella.
Parempi olisi sanoa vaikka: " Hei Liisi" tai " rakas Liisi" tai vaikka kysyä Liisin tuntemuksia keinumisesta: " onko mukavaa keinua, Liisi" ?
Arvioidessa toisen suoritusta tai tekoa puhutaan ikäänkuin ihmisen ohi, ei huomata itse henkilöä ja persoonaa siellä taustalla.
Hyvä itsetunto rakentuu kuitenkin juuri sen varaan millaisen kokemuksen pienikin lapsi saa OMASTA ARVOKKUUDESTAAN; onko hän itsessään hyvä, vai onko hän vain hyvä suoriutuja.
Huomatkaa omat lapsenne sellaisina kuin he ovat - ilman suorituksen pakkoa :-).
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki lasta pitää kehua itsenään, ei vain tekoja, mutta kyllä itsetunto tarvii kehujakin.
Ja jokainen varmaan ymmärtää, että äärirajat on kaikella, joten jos lapsi 6-vuotiaana vetäisee paperiin yhden viivan niin sitä on turha kehua mielettömän hienona rakettina tms.
MUTTA ei siten, että ainoa huomio, mitä lapsellesi annat, perustuu siihen, että jollakin tapaa (huomaamattasi) arvioit lapsesi suoritusta!
Lapsi pyytää sinua HUOMAAMAAN hänet; ei niinkään sitä, mitä hän TEKEE - silti monesti vanhemmat keskittyvät sanallisessa palautteessaan juuri siihen, mitä lapsi tekee sen sijaan, että keskityttäisiin siihen kuinka rakas lapsi vanhemmalleen on; ilmankin sitä tekoa ja toimintaa.
Tähän on niin totuttu, ja se on jo niin vaiston varaista, ettei edes huomata siinä mitään väärää. Totuus kuitenkin on se, että näin tehdessä, opetetaan lapsi arvottamaan itsensä tekojensa kautta; ja kasvatetaan väärään suuntaan itsetuntoa - suorastaan heikennetään sitä :-/.
Kyllä se on tosi tärkeää että sen rakastamisen lisäksi opettaa lapselle että positiivisilla ja mukavilla teoilla saa kehuja. Se kohottaa mukavasti itse tuntoa, antaa kannustusta jne.
Ei lapsi osaa erotella itseään ja osaamisiaan!
Mitä siitäkin tulisi jos kaikki kansalaiset ajattelisivat että ihan vitun sama mitä muut meinaa ja tekee... oma napa ensin! Siinä sitä vasta lapselleen ja yhteiskunnalleen monttua kaivaa... :(
Sinä puhut nyt ITSELUOTTAMUKSEN rakentamisesta kehujen avulla - kehuessasi lapsen suoritusta kasvatat hänen itseluottamustaan; tunnetta siitä, että hän selviää tästä kyseisestä hommasta hienosti - sekin on tärkeää, totta.
Mutta paaaaljon tärkeämpää on todellakin opettaa lapselleen oman arvontuntoa, tunnetta siitä, että hän on itsessään arvokas - ja teot ovat jotakin, joita hän voi muuttaa, jos jossakin tekemisissään epäonnistuu. Elämää ja aikuisuutta ajatellen varsin arvokasta oppia :-), elämä kun ei aina ole ruusuilla tanssimista.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näihin törmää aina välillä kun jonkun lapsen vanhempi on kaikessa viisaudessaan lukenut jotain ja tulee julistamaan asiaansa opelle =)
Osittain olet oikeassa ap. Lapsen kehumisen ei tule pelkästään perustua lapsen tekemisiin. Mutta ohitat kokonaan sen, että harvalla se perustuukaan. Suurin osa meistä vanhemmista kertoo lapselle rakastavansa, tykkäävänsä, ikävöivänsä, osoittaa hellyyttä halein ja pusuin. Nuo jo kertovat lapselle, että hän on tärkeä ihan omana itsenään.
Kun taas lapsi opettelee uusia taitoja niin häntä tulee kehua ja nimenomaan yrittämistä ja tekemistä " hienosti keinutti" " vau, opit ottamaan vauhtia" " upea potku" jne
Se nimenomaan tukee lapsen yrittämista, oppimista ja tekemistä.
Eri asia on sitten nämä suorituskeskeiset vanhemmat, jotka elävät esim harrastuksissa lastensa kautta - mutta sellaisen vanhemmat ovat vähemmistössä, onneksi.
... On täysin normaalia, että normaalissa perheessä lapselle ekrrotaan, että hän on rakas ja ihana ihminen, mutta TOTTAKAI on täysin normaalia kehua lapsen oppimisia ja suorituksia. Niitä ei tarvitse rajoittaa!!!
On oikeasti olemassa sellasiia vanhempia, että kun lapsi tulee ylpeänä näyttämään 10 koetta, niin vanhemmat sanovat, että " ei sillä ole mitään merkitystä, olet meille rakas, emmekä välitä siitä mitä osaat" . Vaan tietenkin pitää mieluiten JOKA KERTA kehua ja sanoa, että kylläpä osaat hienosti, olemme sinusta ylpeitä!
On ihan eriasia jos vanhemmat sanovat lapselle tapojensa kautta, että " et kelpaa ellet ole ' tässä ja tässä' hyvä" , mutta missään normaalissa perheessä sitä huolta ei ole, ja näin ollen kenenkään ei pidä alkaa miettiä noita asioita.
Sano joka päivä lapselle kuinka raqkas ja tärkeä hän on JA kehu hänen suorituksiaan ja uusia oppeja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olen sitten ihan skitso ihminen, mutta kyllä musta ois mukavaa, kun kaverini kehuisi mun taitojani keittiössä. Kehun myös itse kavereitani, kun kehu on paikallaan.
jotka rakastavat lapsensa kymppejä tai viulunsoittoa niin paljon, että lapsi pelkää pettävänsä vanhemmat, jos kokeesta tuleekin ysi, tai viulunsoitto alkaa maistua puulta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että myös lapsen on saatava tuntea, että hänen ponnistelunsa jonkin asian (esim. taidon) saavuttamisesta huomataan ja palkitaan. Harva sellainen asia, joka tulee itsestään, tuntuu suurelta saavutukselta.
Isä ja äiti rakastavat ja arvostavat lastaan - sen osoittaminen on (olisi oltava) lapselle itsestäänselvyys.
Höpöttelen lapselle paljonkin sitä, kuinka rakas se on minulle. Mutta toinen juttu ovat sitten nämä " olipa hyvin tehty kun veit roskat roskiin" -tyyppiset, joilla yritän opettaa lasta tekemään tarpeelliseksi katsomiani asioita. Niillä on ihan eri tarkoitus kuin yleisellä " voi miten ihana tyttö sinä olet" -jutustelulla. Lapsi on alle kaksivuotias, joten ne suoritukset ovat vielä suht vaatimattomia, mutta uskoisin että tulen käyttämään molempia kehumisen lajeja myös vanhemman lapsen kohdalla. Taidan itse asiassa tehdä sitä myös mieheni kanssa - joskus sanon vain että rakastan häntä, joskus taas että " olipa ihanaa tulla töistä kotiin kun sä olit laittanut ruokaa" , millä taas yritän kannustaa tekemään kivoja asioita jatkossakin.
Jos nyt yritän kuitenkin vielä jatkaa keskustelua tästä aiheesta eteenpäin, niin huomaan että tosi helposti suutuspäissäni meinaan lipsahtaa siihen " hyi miten tuhma tyttö" -linjalle, vaikka kuinka yritän muistaa että pitäisi sanoa että " olipa tuhmasti tehty kun heitit maidon tahallasi lattialle." Siitä yritän todella päästä eroon. Ei meillä ole tuhma tyttö, meillä on ihana tyttö joka joskus kokeilee tuhmia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä niitä suorituksiakin (ja yrittämistä ja uskaltamista ilman ns. onnistumista) pitää kehua! Jos et IKINÄ kehu mitään lapsen suorituksia, niin lapsi ei opi luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä! Mutta totta kai on tärkeä kehua lastan myös omana itsenään!
Taaperoa nimen omaan pitää kehua, kehua ja kehua. Toki pitää kertoa, että lapsi on rakas, siis antaa rakkauden tunnustuksia tuosta noin vaan, sanoa kesken leikin että olet tärkeä ja ihana lapseni. Mutta taaperoa siis todellakin pitää kehua. Pitää kehua, miten hienosti keinuu, miten upean piirrustuksen on tehnyt, miten valtavan nätisti auttoi äitiä... Olen lukenut itsetunnon kehittymisestä, mikään ammattilainen en tokikaan ole, mutta siis kaikessa lukemassani on korostettu sitä, että pientä lasta ei voi liikaa kehua.