Varokaa asunnonostajat! Lama tulee.

Tottakai pankit haluavat huolehtia siitä, että vakuudet ovat riittävät. Joten jos asunnon arvo putoaa, niin lisävakuuksia saatetaan hyvinkin tarvita (riippuu tietysti paljonko lainaa on jäljellä). Ja jos niitä ei saada, niin asunnon realisointi voi olla edessä.



Asuntovelallinen on pankin torppari. Tätä ei nämä omistusasunnossa asuvat tuulipuvut halua ymmärtää ylenkatsoessaan vuokralla asuvia tuhnuja.

Jossain vaiheessa se lama sitten tulee (ainahan sellainen tulee, jos taloushistoriaan on luottamista), mutta ei silloin kukaan sinua kiittele, että varoitit.

valtiolta. Ei tunnu missään.

Jossa taivasteltiin tämän hetkistä menoa, mutta summa summarum todettiin että lamaa ei ole tulossa koska:



USA:n rahamarkkinoiden vaikutus euroopan talouteen on pienempi kuin 90-luvun alussa. Päin vastoin, esim. USA:n talouskriisillä saattaa olla myönteisiä vaikutuksia korkokehitykseen.



Euroopan keskuspankki ehkä nostaa ohjauskorkoa 1-2 kertaa, mutta jos ensi kesänä korot mahdollisesti kääntyvät laskuun.



Asuntojen hinnat eivät tule romahtamaan, varsinkaan muualla Suomessa - silti pääkaupunkiseudulle on saatava kehitettyä edullisempia asumismuotoja uhkaavan työvoimapulan vuoksi.



NÄin sanoi ekonomisti joka yleensä on todella kärkäs varoittelemaan talouden ylikuumenemisesta.



Toki hölmöimmät putoavat kelkasta - pk-seudulla jo 500 perhettä on joutunut myymään asuntonsa korkojen noustua.

Voi kun ihmiset sen tajuaisi!

Ja kun ollaan globaalissa taloudessa, niin myös eurooppalaisilla ja pohjoismaisilla pankeilla saattaa olla kytköksiä noihin subprimeluotottajia rahoittaneisiin tahoihin. Just vähän aikaa sitten oli juttua, että vakuutusyhtiöillä on näitä kytköksiä. Sitten näitä saadaan olla pelastamassa verovaroin. Ja kukapa silloin enää pikku asuntovelallisesta piittaa?



Toistaiseksi USA:n keskuspankki on syytänyt lisää rahaa markkinoille ja se on pitänyt tilanteen vakaana. Mutta kuinka pitkään keskuspankki jeesaa? Ja mitä jos sekään ei auta, jos ongelma onkin pahempi?



Nyt kannattaa todella olla tarkkana kun tekee asuntokauppoja. Ainakin kannattaa tinkiä, jottei tarvitsisi ottaa niin isoa lainaa.

Kun tunnettu rommausprofeetta vihdoin kääntää kelkkansa, niin eiköhän se ole merkki siitä, että kohta se rommaus alkaa...

90-luvun alussa tuulipukukansa jonotti IT-osakkeita joita osti lainarahalla. No - siitähän ei tunnetusti sitten hyvä seurannut...



vuonna 2007 alle keskituloiset pariskunnat rakentavat 250 m2 Jämerä kivitaloja järvenrantatonteille lainarahalla ja haluaa tietenkin asua muuttoon asti edellisessä omistusrivarissaan. Saapi nähdä mitä siitä seuraa...



Itseäni kyllä joidenkin tuttavien puolesta hirvittää. Ja omasta puolestakin (talovelka ei ala kakkosella muttei paljon sen allekaan) koska koskan ei tiedä mitä tapahtuu. Mutta se on elämää.

tuleeko jonkin sortin lama. Laskukausia on aina, se on fakta. Ns. " tavallinen asuntovelkainen" ei kostu suuntaan eikä soiseen siitä mennäänkö ylös vai alspäin, sillä PITKÄLLÄ aikavälillä nousut/laskut tasoittavat toisiaan.



Ongelma on siinä, että monilla ihmisillä on mopo karannut käsistä. Ennen asuttiin; vuokralla--->pieni omistusasunto--->hiukan isompi---> omakotitalo, eli omaisuus kasvoi pikkuhiljaa. Ensin maksettiin 1. oma asunto (lähes)kokonaan pois, vasta sitten muutettiin isompaan.

Eli velkaa ei todellakaan ollut niin paljoa, mitä nykyään ihmisillä on (ja tarkoitan nyt määrää, vaan lainan suhdetta tuloihin)



Ja vaikka monilla ehkä vielä olisikin varaa maksaa asuntolainaa, niin ongelma on se, että rahaa menee nykyään PALJON enemmän kaikkeen muuhun, mitä ennen...!



Jos miettii aikaa taaksepäin, ihmiset menivät vuosikaudet samoilla kodinkoneilla/huonekaluilla ymv. Vaatteita ostettiin paljon vähemmän jne. jne. eikä pahemmin matkustelu mummolaa kauemmas ymv.



Jos laskette paljonko palkat ovat nousseet esim. vuodesta -80 (inflaatio huomioiden) niin ne eivät ole niin paljoa nousseet, miten ihmiset elävät!



Eli matkustellaan ainakin kerran vuodessa ulkomaille, ajetaan uudella autolla, ostetaan uusi kännykkä joka vuosi, expresso keitin pitää löytyä keittiöstä, taulu-tv olohuoneesta, jokaisella lapsella on omat tietokoneet, pleikkarit, streot, kännykät jne. jne. ala-asteelta lähtien pitää olla kalliit merkki vaatteet jne. jne.



Eli ihmiset tuhlaavat liikaa suhteessa tuloihinsa! Ja VALITETTAVAN moni ottaa lainaa, eli osamaksulla maksellaan sohvaa ja tallentavaa digiboxia...

Sitten kun esim. puoliso sairastuu ja jää jonkun ajan kuluttua KELAn sairasrahalle, ollaankin pulassa, että miten nää kaikki lyhennykset saadaan maksettua...



Ihmiset eivät enää osaa yhtä asiaa; SÄÄSTÄMISTÄ!

Harvoin uusien kodinkoneiden/vaatteiden/huonekalujen tarve tulee puskasta yllättäen, eli miksi lyhentää esim. sohvaa 100e/kk vuoden ajan, kun voisi säästää sen 100 ETUKÄTEEN? Ja noin sohva tulisi halvemmaksikin, sillä ei tarvitse maksaa korkoa!

Ja juuri samoista syistä ihmettelen, että täällä kauhistellaan sitä että olen ottamassa yksin isohkoa asuntolainaa (jossakin taannoisessa ketjussa tästä puhuttiin).



Uskallan ottaa, koska tunnen itseni ja kulutustottumukseni. Elän erittäin askeettisesti, enkä ymmärrä tätä nykyistä kulutushysteriaa kaikkine vastenmielisine trendi-juonteineen; pitää olla juuri noita keittiövempeleitä, uusia kännyköitä, kaikenlaista tilpehööriä - puhumattakaan siitä citymaasturista, joka maksaa mansikoita ja hörppii hulluna bensaa. Ja sitten halutaan tosiaan vielä se hulppea rivarinpätkä tai omakotitalo.



Itse kierrätän, ostan vanhaa ja myyn omat vanhat tavarani. Luen lehdet töissä tai kirjastossa. Ostan vain välttämättömimmän. Kuukausittaiset menot ovat todellakin erittäin pienet. Niin ovat myös tuloni tällä hetkellä, mutta silti otan suuren lainan tutusta pankista, koska tiedän että pystyn lainan takaisin maksamaan. Ja suuri laina on siis minulle max 150 t, ei yhtään enempää...



Tulot ovat reilusti keskitasoa parhaimmillaan, nyt teen osa-aikaista työtä vakituisessa virassa. Ihmetyttää kaikenmaailman määräaikaisuuksia puskevat ihmiset, jotka elävät selvästi yli varojensa kaikenlaisten huuhaatrendien perässä juosten, kulutusluottoja surutta ottaen. Kannattaisi todellakin suunnitella asioita etukäteen, miettiä mihin itsellä tai perheellä on oikeasti varaa!



Taitaa olla tämä kulutushysteriakin vain osa sitä " kaikki-nyt-heti-mulle" -ilmiötä...

En tajua joidenkin perheiden rahankäyttöä. Ymmärtäisin kaikki uudet vempeleet ja matkat, jos kyseessä olisi velaton perhe, mutta kun lainaa on sen verran, että kauempaa saisi kaksi omakotitaloa, niin en tajua, miten jotkut uskaltavat jatkaa kulutusjuhlaa.



Taantumia tulee aina. Luulisi että jo peruskoulussa opetettaisiin kaikki korkoa korolle jutut. Mutta osan kohdalla tuntuu, että eivät ole koskaan laskeneet, kuinka paljon maksavat asumisestaan vain korkoa.

mutta väärässä siinä, että nämä kulutustottumukset olisivat mahdollisen laman tullessa se määräävä tekijä, joka saa ihmiset pulaan. Uskon, että kaikki järkevät ihmiset lopettavat turhan ostamisen siinä vaiheessa kun rahat loppuvat, sehän on selvä. Mutta se mikä tässä mahdollisessa lamassa on oikeasti vaarallista on tämä:



Ihmisillä lainaa n. 80% talon ostohinnasta eli nykyisestä arvosta. Jos tulee lama ja asuntojen hinnta laskevat roimasti, ei talon arvo enää kata lainan määrää ja pankit alkavat irtisanoa lainoja urakalla, kuten 90-luvun alussa. Tämä oikeus lukee jokaisessa lainapaperissa takapuolen pienen präntin ehdoissa (käykää vaikka tarkistamassa..).



Korkojen nousu vielä kiihdyttää tätä, koska takuun puuttumisen lisäksi osalla ihmisistä lainan takaisinmaksukykyä ei ole esim. työttömyyden vuoksi.



Kun laina irtisanotaan on talo pakko myydä sillä hinnalla mitä siitä nyt sattuu saamaan. Tuloksena lainaa useita kymmeniä tuhansia euroja mutta ei mitään omaisuutta. Siinä sitten yritetään saada halpa vuokra-asunto ja samalla maksaa työttömyyskorvauksesta vanhaa lainaa pois ja vuokraa yhtä aikaa.



Tämähän oli tilanne 90-luvulla. Voimme vain hiljaa tovoa etti näin käy uudelleen.

ei ole omistusasuntoa, asumme vuokralla. omistusasunto ei ole minulle itsetunnon mittari. koko ajan etsimme kuitenkin mukavaa taloa, mutta hintataso on aivan liian pilvissä meille. jos sopiva löytyy, niin löytyy, jos ei niin sitten ei. elämä on tässä ja nyt, ei mitään järkeä maksaa itseään kipeäksi vain sen takia, että se talo oli pakko saada. kukin tehköön tavallaan. sitä en vain ymmärrä, että miksi ihmeessä omistusasunnossa asuvat pitävät vuokralla asujia ns. kakkosluokan kansalaisina?? eikö se nyt ole ihan se ja sama missä kukin asuu, jos on onnellinen?

Tämä on sellainen keskustelu, jossa on niin paljon monivivahteisia asioita, että kokonaisuuden hahmottaminen on todella, todella vaikeaa. Tyrvis (vai miksi se tässä ketjussa olikaan ristitty) mielestäni sanoi hyvin eilen, että ekonomistin on tarpeen tuoda optimistista näkökulmaa sinne missä on turhaa pessimismiä ja pessimismiä sinne missä on turhaa optimismia.



Minun mielestä tavalliselle asunnon omistalle lama on vain loistava juttu, jos ei omaa työpaikkaa menetä. Silloinhan asuntojen hinnat laskevat ja mitäs siitä, jos oman asunnon hinta laskee, kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin vaihtamassa isompaan/kalliimpaan ja laman aikanahan se tarvittava väliraha on pienempi.



Tavallisen ihmisen taloutta harvoin kaataa yksi seikka, mutta kun useampi epäonni sattuu kohdalle, niin sitten elämä voi mennä vaikeaksi. En usko, että kovinkaan monen perheen taloutta yksistään korkojen nousu kaataa, aika monella on kuitenkin jotain mistä tinkiä, mutta jos yhtä aikaa osuu sairautta, työkyvyttömyyttä, työttömyyttä tai jotain vastaavaa, niin silloin ongelmat alkavat olla tosi vaikeita. Pelottavaa on se, että jos vaikka sairastuu, niin samalla vielä pitää miettiä vaikka sitä, että menee katto pään päältä - siksi meilläkin on maltillisesti lainaa niin, että tarvittaessa tinkien pärjäämme vain toisen palkalla. Tietysti tähän joku sanoo, että voi ottaa vakuutuksia ja onhan niitä sairauden, työttömyyden ja työkyvyttömyyden ja kuoleman varalle. Kuitenkin se suurin riski on avioero ja sitä varten ei saa vakuutusta. Sen verran yleistä on eroaminen nykyään, että enpä ihmettele, että mikään vakuutusyhtiö tai pankki ei tarjoa lainaturvavakuutusta avioeron varalle.

että mahdollisen eron sattuessa haluaisin jäädä tähän taloon asumaan. En halua huolehtia omakotitalosta yksin.

Kyse ei olekaan siitä, että haluaisi jäädä omakotitaloon asumaan vaan ennemminkin siitä, että jos lainaa on otettu vaikka koko omakotitalon verran ja hinnat ovat laskeneet, niin eron jälkeen voi olla lainaa vielä vaikka muuttaa vuokralle. Ja erossa tuppaa muutenkin monet kulut kaksinkertaistumaan, kuten vaikka kotivakuutusmaksut, tv-lupamaksut, sanomalehtitilausmaksut jne.

olen kokenut sen 90-luvun alun laman omissa persekarvoissani,eikä vieläkään ole luottotiedot kunnossa,mutta onneksi miehellä on!;)asutaan ja eletään ihan suht hyvin (oma osake jne.)mä kelaan sen niin että jos meitin firma keikahtaa,niin eipä ole uutta mulle..sitä on totuttu köyhyyteen!joten meikäläiset pärjää ihan köyhänäkin...vain mielikuvituksen puute sillontällön aiheuttaa vastustusta!

En ostaisi asuntoa näillä hinnoilla.

Tulot ei ole juurikaan nousseet, mutta ihmisten kulutus on. Huolestuttava merkki on se, että suomalaiset ovat velkaisempia kuin koskaan. Ei siinä mitään, mutta kun se velka pitää joskus maksaakin. Jos ei maksa, asunnot menee.



Suomessa on nyt hintakupla, joka tulee poksahtamaan jossakin vaiheessa. Maailmantilannekin on aika huolestuttava, varsinkun tuo Venäjän suunta, Venäjä voi tehdä ihan millaisen liikkeen tahansa, täysin arvaamaton valtio tuon Putinin käsissä.

Aika pieni prosentti on se, joka tulevankaan laskusuhdanteen aikana tulee joutumaan pahoihin ongelmiin.



Ja sitä lamaa on nyt huudettu jo niin monta vuotta, eikä edelleenkän ole varmaa, tuleeko seuraava laskusuhdanne olemaan lamaksi luokiteltava.