Ahdistaa lapsen kanssa, tänäänkin vain sisällä ollaan oltu!

Kyllä ulkona voi tehdä paljon muutakin :)

ja voi sinne ulos mennä illemmallakin, vaikka tuntuukin olevan lähes pakolista ulkoilla aamupäivällä ennen lounasta.

t. entinen ujo

Lapset ovat niin turvallinen puheenaihe, kun ei tarvitse puhua itsestään.



t. se ujo

Ei sun ole pakko puhua siella toisten aitien kanssa, tai ainakaan enempaa kuin pakolliset.

Minäkin siis ujo,enkä osaa EDES mesessä vieraan kanssa puhua oikein muusta kuin lapsestani,mutta kukaan ei halua puhua lapsista tmv,vaan aina pitäisi olla keskustelemassa oikein fiksuja... Kyllä minäkin osaan keskustella mut tarvin siihen kyllä ennen tunta ihmisen..



Ap,minä käyn kävelyllä lapsen kanssa päivittäin ja sit piipahdan lähikaupassa hakemassa jotain pientä,esim päivän lehden tai uusimman naistenlehden,näin päivä pysyy vähän mielekkäämpänä :)



t: hysteerisen ujo

kaikenlaiseen masennukseen, alakuloon, mökötykseen, väsymykseen. Eli ilman muuta nyt nokka pystyyn ja pihalle raittiiseen ilmaan ja auringonpaisteeseen. Jo kirkas valo tekee ihmiselle hyvää.



Lapselle ulkoilu on piristävää, saa riehua ja leikkiä ja juosta ja meluta ja olla vapaammin kuin sisällä. Sitten lapsi nukkuu ja syö paremmin, on tyytyväisempi ja saat myös itse levätä.



On kaunis loppukesän päivä ja sen kunniaksi keksin tähän kymmenen muuta ideaa kuin leikkipuistoon lähdön, mitä ulkona voisi tehdä. Tänään voi täällä eteläisemmässä Suomessa lähteä 1, 2) kävely- tai pyöräretkelle (eväät ja juotavaa mukaan), 3) marjaan (jokohan puolukatkin ovat kypsiä), 4) uimaan järveen (vesi ei ole kylmistä öistä huolimatta vielä jäähtynyt hyiseksi). 5) Luontoretki vaikka lähipuistoon (esim. perhosia on liikkeellä vaikka kuinka paljon) 6) Kiviä on kiva kerätä ja vaikka askarrella niistä myöshemmin eläimiä tai peikkoja. 7) LÄhteä kentälle pelaamaan vaikka potkupalloa tms. 8) LÄhteä ulos leikkimään piilosta tai hippaa, tms. 9) Kävellä kylään jonkin tuttavan tai kaverin luokse. 10) Mennä istumaan rappusille ja nauttia auringonpaisteesta, lukea lapselle kirjaa ja syödä siellä yhdessä eväät.

Menkää vaikka metsään kävelemään, rannalle heittelemään kiviä veteen, lähikauppaan ostamaan jätskit, bussiretkelle toiselle puolelle kaupunkia tms. Ihan hyvin voitte ulkoilla ilman äiti-lapsiseuraa, eikä ulkoilun tarvitse aina välttämättä olla hiekkalaatikolla kykkimistä tai keinumista. Jätskinhakureissu silloin tällöin on varmasti ihan piristävää eikä lapsikaan siitä pilalle mene. Itsekin piristyt, kun pääset vähän kotoa pois, vaikka TIEDÄN, että välillä se lähteminen vain on niiiin vaikeaa (been there, done that...).



Tsemppiä! :)

Hassua, mutta yhtään ei ahdista enää!

Tajusin ettei siellä _tarvitse_ puhua niille muille äideille, eli se ei ole paikka missä täytyy hirveästi yrittää saada kontaktia toisiin äiteihin vaan voi olla ihan rauhassakin.

Katselet kun lapsesi leikkii ja leikit hänen kanssaan.

Jos joku tulee puhumaan niin vastaa ystävällisesti ja vaikka kysy jotain hänen lapsestaan.



Nyt on jo muutama mammakeverikin, ihan luonnostaan

small-talkia kenenkään kanssa. Otan puistoon aina lehden/kirjan ja lueskelen sitä, kun lapseni leikkii muiden kanssa. Tee sinäkin niin.

Hieman helpotti syyllisyyden tunne, poika jo yli 2-vuotias, joten varmasti haluaisi muiden lasten kanssa leikkiä. Asumme sellaisessa paikassa, jossa (ainakin omasta mielestäni) kaikki tuntevat tai vähintään " tietävät" toisensa, joten rima on liian korkea puistoon menemiseen kun en siellä tähänkään asti ole käynyt. Joka päivä kun käyn vaikka piipahtamassa kaupassa ja näen äitejä puistoon päin menemässä nousee itku kurkkuun. Ilmeisesti ei tämä mieliala ole normaalia, mutta lääkitystäkään en viitsisi aloittaa kun odotan toista lastamme.