Synnytyksestä tietävät

siis 10 cm ja silloin vasta saa alkaa ponnistamaan vauvaa ulos. Suosittelisin ensikertalaiselle, että alkaisi ponnistamaan sitten kun tulee tarve ponnistaa. Ei siis silloin, kun kätilö sanoo, että " alahan ponnistaa" . Joskus kätilö lisää vielä että, " otetaan imukupilla ulos jos ei ala tulemaan hyvin" . (hän ajattelee samalla, että työvuoro loppuu pian, leikkaanpa välilihan ja saadaan lapsi nopeasti ulos ennenkuin lähden kotiin). Sinun kannattaa ajatella, että kestän vielä hetken ja annan kehon hoitaa vauvan ulos luonnolliseen tahtiinsa ja ehkäpä säästytään välilihanleikkaukselta ja imukupilta näin.



Minä säästyin. Odotin ponnistamisentarvetta kaksi tuntia ja sitten vauva tulikin jo nopeasti liukumalla ulos enkä edes revennyt. Alkuasetelma oli kuvaamani kaltainen. Onneksi kätilö sanoi ajatuksensa ääneen ja en ollut niin tyhmä, että olisin lähtenyt tuohon leikkiin mukaan. Sairaalassa oli ruuhkaa, joten halusisivat salin tyhjäksi seuraavalle synnyttäjälle pian? Siitäköhän hoppu?

vaan kituutin turhat puolitoista tuntia ylimääräistä. Vasta kun rukoilin koittamaan tilannetta, antoi luvan ponnistaa.... T 2

Minulla pysyivät. Ainoastaan silloin, kun kätilö käski ponnistaa minulle liian aikaisin ne laskivat hetkellisesti. Päätin jäädä odottamaan ponnistamisentarvetta. Sydänäänet tasoittuivat, kun vauva sai aikaa. En tietentahtoen jatkanut vauvan puskemista kätilön käskystä tuohon välilihanleikkaus ja imukuppitilanteeseen. Eihän se olisi ollut niin turvallista vauvallekaan. Kätilötkään eivät siis ole aina oikeassa. Kuuntele kehoasi.



- 4.

ei imukuppia tehdä sen takia, että kätilön työvuoro on päättymässä. Eikä sitä myös tehdä sen takia, että äiti pyytää.



Kyllä imukupin käyttöön on aina sikiön voinnin huononeminen niin, että tarvitaan nopeampaa ulosauttoa..



Miettikäähän nyt vähän mammat mitä täällä kirjoittelette, älkääkä aina olko niin helkkarin epäluuloisia lääkäreitä/kätilöitä kohtaan. Ankea tyyli marmattaa asioista.

Niin mullekin kävi kesken synnytyksen, että vuoro vaihtui ja yhtäkkiä olikin toinen kätilö siinä, mutta ei se tahtia haitannut.



En siis usko, että vuoron vaihtuminen aiheuttaa mitään muutosta synnytysaikatauluun.

Eli ei sitä nyt varmaan ihan joka pyynnöstä saa, mutta aika helposti kuitenkin. Apuvälinehän se on, eikä mikään etuoikeus. Ja aina parempi, jos ko. vempelettä ei tarvitse käyttää.

myös kätilö vaihtui kesken ponnistusvaiheen! Tai eka ehti todeta että olen 10 cm auki, ja että kohta tulee toinen kätilö, odottelepa hetki.

Vaikka toki jokainen synnytys on omanlaisensa, mutta esim. että siinä on kolme vaihetta: avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe.



Avautumisvaiheen aikana kohdunsuu avautuu noin 10 cm auki, usein avautumisvaiheen lopussa kivut ovat kovimmat. Ellei sitten kivunlievitys ole osunut niin hyvin oikeaan ajoitukseen, joskus kivut häviävät puudutuksilla kokonaan, jopa niin hyvin että voi olla vaikea tuntea supistuksia milloin ponnistaa.



No sitten ponnistusvaihe, jolloin ponnistetaan aina supistuksen tullessa lasta ulos. Supistusten välissä voi levätä ja koittaa rentoutua. Myös avautumisvaiheessa kannattaa koittaa rentouttaa kroppa mahdollisimman hyvin aina supistusten välissä.



Jälkeisvaiheessa lapsen synnyttyä vielä istukka tulee/ponnistetaan/vedetään ulos. Se käy useimmiten jo aika helposti, kun odotellaan rauhassa hetki.



Eikö teillä ole ollut minkäänlaista synnytysvalmennusta ap? Tsemppiä synnytykseen! Itse ajattelen että luonto hoitaa aika suuren osan, kaikki kulkee vähän kuin omalla painollaan. Kuuntele tuntemuksiasi, jos kaipaat jossain vaiheessa kivunlievitystä, älä epäröi pyytää kätilöiltä. Kätilöt neuvovat muutenkin tarvittaessa ja ovat siinä varmistamassa että kaikki menee hyvin.

Törkeää arvostella toisten työmoraalia.. Imukuppi on tosiaan äidin ja vauvan takia, eikä siksi että kätilö pääsee nopeasti kotiin. Olis tosi vaikeaa jos katikki synnytykset pitäis aina loppua kolmelta, yhdeksältä ja aamu seiskalta.



Mulla on takana yksi kiireellinen sektio ja kaksi alatiesynnytystä.. Tosiaan on hyvä neuvo ponnistaa kun itsestä siltä tuntuu. Kätilöt on mulle aina ehdottanut, että nyt voit ponnistaa jos on tarvetta. Mulla alatiet ovat olleet nopeita, enkä ole ehtinyt saada edes kipulääkettä.



Älä ap liikaa mieti tulevaa, sillä kaikki menee sitten ajallaa ja omalla painollaan. Ja vaikka kivut on hetkellisesti kovat, niin aika kultaa muistot. Ja ai että mikä olo on kun saat vauvan lähelle ja synnytys on ohi:)))