Siis oikeastiko joidenkin jopa 4-vuotiaat itkevät, kun pitää jäädä ilman äitiä päiväkerhoon?!? :O

Lapset ovat erilaisia!!! :O

Se on aivan terve reaktio! Ja siihen auttaa vähitellen totuttelu. Päiväkerhossakin saa olla äiti hetken mukana, jos se auttaa lasta sopeutumaan.

Ap:n asenne on ikävä ja typerä.

toista kertaa ekaluokkaa, niin se siirrettiin kesken vuoden erityiskouluun.

Ei se siis ole mitenkään outoa tai epänormaalia. Se on jännä tilanne, ja lasta voi siinä itkettää vaikka olisi muuten reipas.

Kyllä se kuule menee niin, että pienten lasten erottaminen vanhemmistaan ei ole sellainen asia, jota pitäisi tavoitella mahdollisimman AIKAISIN, vaan mieluummin MYÖHEMMIN.

tuli koulusta ulos yksi tyttö, joka itki. Äidin luokse päästyään sanoi että oli ollut hirveä ikävä (seisoi vieressä). Ei se minusta ollut edes mitenkään erikoista, lapset on niin erilaisia.

Siis minä seisoin sen äidin vieressä, siksi kuulin mitä tyttö sanoi.

Onko normaalia, jos 10-vuotias ei kestä olla erossa äidistä itkemättä? Tai 25-vuotias?

Toiset ovat temperamentiltaan arempia kuin toiset. Tästä arkuudesta ei voi pieni lapsi opettamalla oppia pois. Iän myötä toki jokainen kehittyy luonnostaan omaa tahtiaan (en tarkoita tällä välttämättä neljä -vuotiasta). Pienen lapsen " huudattamisesta" ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. On aivan käsittämätöntä, että vielä 2000 -luvulla on vanhempia jotka eivät tiedosta näitä asioita. Vanhempien tehtävä on tukea lapsen kasvua omana itsenään eikä pyrkiä muuttamaan tätä joksikin muuksi kuin mitä on. Jokainen varmasti ymmärtää millaisia vaikutuksia aran lapsen itsetunnolle on sillä, ettei vanhemmat hyväksy häntä omana itsenään vaan opettavat hänestä väkisin rohkeaa ja reipasta.

Meidän 3,5-vuotias on ollut koko ikänsä kotihoidossa ja jää tyytyväisenä esim. päiväkerhoon. Ennemminkin ajattelisin, että kun lapsi saa olla kotona niin kauan kuin haluaa, jää mielellään hetkeksi eroon äidistään. Luottamus äidin säilymiseen on niin vahva.

meillä itki 6-vuotiaskin, kun hänellä alkoi viime viikolla eskari. En tiedä johtuiko eskarista vai eroahdistuksesta. Lapsi kuitenkin siirtyi toiseen eskariin, eikä ole siellä ollessaan yhtään (vielä) itkenyt.

Ja tämä ikävän itku ei siihen mitenkään kuulu. Kyllä lapsi oppii neljän seinän sisällä äidin ja sisarusten kanssa kaiken tarvittavan. Kotoa pois oloa hyvä äiti treenauttaa mielikuvaharjoituksin.

Tällä hetkellä hän on hoidossa, mutta ensi vuoden puolella otan hänet takaisin kotihoitoon, kun vauva syntyy.

Sen jälkeen seuraavan kerran meneekin varmaan vasta eskariin. Voipi itkeä, herkkä lapsi kun on.

Itse menin 8kk ikäisenä päiväkotiin, ja silti itkin ensimmäisenä päivänä koulun alkaessa! Vaikka varmasti oli tullut harjoiteltua äidistä erossa oloa tarpeeksi. Vielä aikuisenakin suhtaudun aika hitaasti lämpenevään tyyliin muutostilanteisiin, en nyt toki sentään itke työpaikan vaihtuessa ;)



Ei kaikkien lapset ole Reippaita ja Rohkeita, eikä tarvitsekaan olla. Oma poika on perinyt oman temperamenttini, tyttö taas on rohkeampi. On aika tökeröä arvostella kaikkia lapsia samalla viivalla tyyliin " aika hullu tuo naapurin Liisa, kun jää 4 -vuotiaana itkemään äitinsä perään, kun meidän Maijakin menee kerhoon niin reippaasti" . Tietämätöntä.