Onko täällä ketään muuta joka epäilee elävänsä itselleen haitallisen
miehen kanssa, mutta eroaminen on monista syistä todella hankala vaihtoehto? Miten ihmeessä tässä sumplisi niin että pystyisi suojaamaan itseään eivätkä lapset kärsisi? Mies ei ole suoraan mikään väkivaltainen tms. Vaan me ei sovita yhteen ja hänen reaktionsa saavat mulle usein hirveän pahan olon. Vaikka olen koettanut selittää enkä mielestäni vaadi liikaa, asia ei tunnu menevän perille.
Kommentit (3)
Nyt tuntuu siltä ettei sitä pysty "kouluttamaan" enkä oikeasti haluaisi sillä lailla edes ajatella että toista pitäisi jotenkin koulia että pystyisi elämään hänen kanssaan. Sehän on se klassinen virhe mitä parisuhteissa yritetään. ap
miehestä. Ex-puolisoni tosin oli myös alkoholisti.
Olin niin ahdistunut ja peloissani monen vuoden ajan, että arvelen niitä syyksi
saamiini vakaviin sairauksiin.
Älä tuhlaa elämääsi! Lähde ajoissa. Lapsetkin voivat takuulla paremmin.
Ja hän ei ikinä tule riidoissa piiruakaan vastaan. Ei vaan puhu mitään. Eilenkin mulle tuli hirvittävän paha mieli yhdestä miehen tekemästä asiasta, josta on puhuttu noin satatuhatta kertaa. Sanoin siitä miehelle ja riita menee aina saman kaavan mukaan. Saan ensin ylimielisen selostuksen siitä miksi olen väärässä. Sitten minä päädyn pyytämään omaa osuuttani anteeksi, koska haluan selvittää asian. Mies ei reagoi millään lailla. Mies ei puhu yhtään mitään oma-aloitteisesti. Riidoista jää mulle aina sairaan paha olo! Olen monta kertaa sanonut mehelle että jos suutun jostain (ihan oikeutetusti!), riittää että hän sanoo jotain sen suuntaista että no harmi että koet noin, ei ollut tarkoitus. Tai jotain vastaavaa. Ei tarvisi edes myöntää olevansa väärässä silloin kun todellisuudessa kyllä olisi esim. aihetta pyytää anteeksi...