Puistossa: arviolta 5-vuotias muistutteli äitiään, miten taaperon kanssa pitää menetellä

Muistuttaa minua aina pikkusiskon hoitamisesta: " muista sitten antaa Ilonalle ruokaa, se ei saa olla liian kuumaa, anna sille nokkamukista vettä, vaihdathan sen vaipan sitten ennen päiväunille menoa" , jne. Autossa muistuttaa aina liikennesäännöistä: käytä vilkkua, varo pyöräilijää, nyt et saa mennä kun on punainen valo, jne.

Mikälie vaihe on nyt menossa, muutaman viikon tuota on kestänyt. Ihan normaali ihminen minä silti oon, ja osaan kyllä huolehtia lapsistani ja ajaa autoakin ilman nelivuotiaan ohjeistusta :)

taitaa kuulua johonkin kehitysvaiheeseen

meidän 3,5v usein neuvoo mua pikkuveljensä 1,5v hoidossa. " *** on varmaan jano, anna sille maitoa." " Ota syliin se ***, sitten se varmaan rauhoittuu." jne...

" Äiti, menitkö päin punaisia?" " Äiti, nyt et voi mennä, katsos öiti, on punainen valo." " Huomasitko äiti, että tuossa oli kolmio tuossa risteyksessä?"



Ja myös ruuan laitossa satelee ohjeita. " Laita levy kiinni, kohta kiehuu yli." " Äiti, palaakohan noi kohta tuolla uunissa?"

Pidän itseäni melko täysijärkisenä äitinä, mutta 4 vuotiaamme kyllä ohjeistaa minua (ja miestäni) jatkuvasti esim. pikkuveljen hoidossa tai riitojen selvittämisessä.

Itseäni ärsyttää vastaava toiminta 6-vuotiaaltani, yritän olla reagoimatta. Esikoinen tekee sitä etenkin yleisellä paikalla, huomionhakua siis.

Se, että lapsi neuvoo, kertoo oikeastaan lähinnä siitä, että lapselle on juteltu ja selitetty mitä tehdään. lapsi siis toistaa niitä vanhempien antamia ohjeita ja neuvoja ja sellaista rupattelua, mitä nyt lapsen kanssa pidetään, kun jotain tehdään. Minä ainakin olen aina pienelle selitellyt, mitä olen tekemässä ja miksi (" katsos, palaa punainen valo ja siksi pysähdytään" , " nyt väistetään oikealta tulevia" tai " pestään nämä perunat ja laitetaan sitten kiehumaan" , " Nyt vesi kiehuu, laitetaan levy pienemmälle ja sitten 20 minuutin päästä perunat ovat kypsiä ja voidaan kokeilla haarukalla" ) ja juuri tuossa 4-5 vuoden iässä ne ohjeet saa sitten takaisin päin, kun lapsi " opettaa" äitiä. Ja mikä siinä, kertaus on opintojen äiti ja juuri opettamalla oppii parhaiten, joten lapsi varmaan tulevaisuudessakin muistaa liikennesääntöjä, ruoan laittoa ja vauvanhoitoa.

ostokset maksettu ja pakataan 4,5v pojan kanssa kauppakasseja,



poika: siiri (2v) saa jäätelönsä vasta kotona, mutta minä syön kävelymatkalla.



äiti: miksi siiri saa vasta kotona mutta sinä heti



poika: no äit kyllä! koska muuten siiri sotkee heti uudet rattaansa...



eli siinä opetettiin äiti ja ihanille kauppatädeillä oli hauskaa ja naurettiin siinä vielä, että joo niinpä :)



ja että pitää yrittää äidin nyt pärjätä ;)



usein kun 4 v alkaa tolleen kivasti opettaa ni meen juttuun mukaan ja kyselen ym, tulee kivoja elämän viisauksia.