Lue keskustelun säännöt.
Elohiirille syntyneet!
22.08.2007 |
Meille syntyi pitkän, mutta hienon ja hyvän synnytksen jälkeen tyttö 17.8., mitat 4460g ja 52 cm.
Nyt vauva-arkea opetellen ja joka hetkestä nauttien!
Saararebekka ja tyttö 5 päivää
Kommentit (2)
Hei vaan elohiiret!
Tulinkin katsomaan, onko täällä ketään enää :)
Onnittelut teille!
Meille syntyi tyttö 3.8. Synnytys käynnistettiin, kesti 7,5 tuntia eikä ollut mielestäni mitenkään paha kokemus, vaikka supistukset olivat kyllä hurjempia, kuin olisin osannut kuvitella...
Kun tätä äitiyttä sai niin kauan odottaa, niin kyllä tästä nyt nauttii.
Ihanaa syksyä!
t. Elliida
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille syntyi poika sektiolla 24.7 klo 8.20 (3480g, 50 cm).
Raskausaika oli loppupäästä aikas rankka, istukka oli etinen ja kohdunsuun päällä ja olin 5 kertaa osastolla verisen vuodon takia. Lapsivesipunktio tehtiin rv 36, sikiön keuhkojen kypsyyden selvittämiseksi ja sektio tehtiin rv 37+0. Raskauden aikana minulla todettiin raskausdiabetes ja sikiöllä lisälyöntejä sydämessä. Syntymän jälkeen vauva oli 2 viikkoa lastenosastolla tarkkailussa sydämen takia ja siihen aloitettiin lääkitys. Vauveli joutui sokeritippaan mun diabeteksen takia ja sai punasolutankkauksen kun niiden verenvuotojen takia vauvankin hemoglobiini oli alhainen.
Nyt ollaan oltu kotona ja opeteltu elämään vauvan kanssa. Vauva voi ja kasvaa hyvin, sydämen osalta tilanne ei ole mitenkään vaarallinen, lääkitys pitää tilanteen rauhallisena. Vuoden ikäiseen asti lääkitystä jatketaan.
Elämä rytmittyy vauvan syömisen, nukkumisen ja lääkkeiden annon mukaan. Aluksi lääkkeiden kanssa pelaaminen tuntui raskaalta kun 2 lääkettä menee klo 8, 10, 14, 18, 20 ja 02, mutta nyt siihen on jo tottunut ja asiat menee ihan rutiinisti. Poika nukkuis yöllä jo jopa 7h putkeen, mutta kun mun pitää herätä yöllä antamaan lääkkeet niin oma nukkuminen on hieman katkonaista, poika ei aina edes herää kun annan lääkkeet.
Neuvolasta on tarjottu psykologin palveluita, mutta vielä en ainakaan tunne niitä tarvitsevani, vaikka raskaus ja vauvan syntymän jälkeinen aika oli melkosta mielen myllerrystä. Sairaalassa oltiin aamusta iltaan ja tuntui aika raskaalta aina jättää vauva ja lähteä kotiin. Tuntuu että helpottaa pikkuhiljaa kun saatiin pieni mies kotiin.
Sori jos tekstistä tuli hieman masentava, mutta ajattelin kuitenkin kertoa meidän tarinan.
Tulkaahan muutkin elokuiset kertoilemaan kuulumisia ja hyvää vointia kaikille!!
Lost