G:Mitä pitää tehdä, jos aikuisen ja lapsen vaatemaku ei kohtaa?
Huumorilla siis... =)
Meillä on tilanne se, että nuoremmalle saan ostaa vielä, mistä tykkään ja poika pistää (vielä) päällensä mukisematta, mutta 5-vuotiaamme on jo tosi tarkka vaatteistaan.
Hän on ollut minun mielestä aina nätisti puettu ja ehkä uusilla ja koreilla vaatteilla saattanut erottua joukosta, mutta nykyisin kun hän haluaa itse päättää, niin huh huh...
Käytiin yhdessä PO.Pissa, jossa oli ihania leveäraitaisia trikoopaitoja syksyn väreissä, kivoja neuletakkeja, pusakkaa, ym. joita olisin halunnut ostaa hänelle, mutta mikään ei kelvannut! Minibodenin kuvastostakin hän valikoi kaikki pääkallopaidat ja kulahtaneennäköiset colleget.
Mikä siis avuksi, kun poika haluaa supertavallisia vaatteita (näyttää siltä kuin ne olisi ostettu jostain lähimarketista - väheksymättä nyt markettivaatteita...) tai vaihtoehtoisesti pääkalloja, äidin valitsemat klassisen tyylikkäät vaatteet tai vähän retrohenkiset trendivaatteet eivät kelpaa? Onko kohtalotovereita?
Nii' in, ei elämää suurempi ongelma. Hyvä, että lapsella on mielipiteitä ja osaa ilmaista itseään. =D
Kommentit (31)
Juu, ei mene maku useinkaan yksiin, mutta kunnioitan sitä, että neidillä on oma maku. Hameita ja mekkoja pitää olla ja vaaleanpunaista tai violettia. Joku turkoosi/vaaleansininen saattaa mennä, jos on selkeästi tyttömäinen vaate.
Toki äiti päättää siitä, että puetaan tilanteeseen/keliin sopivat vaatteet, mutta ihan turha ostaa esim. mitään vihreitä (oma mieliväri) vaatteita tytölle, kun ei niitä kuitenkaan halua päälleen pukea.
Tytöt 5v ja 7v on aika samoilla linjoilla äidin kanssa, tykkäävät yksinkertaisista ja selkeistä vaatteista.
Mutta tuo 6v poika on aivan mahdoton. Nyt hänellä on vaihe, kun kaikissa vaatteissa pitäisi olla kuva. Varsinkin autot elokuvan salama-vaatteet olisi kovaa huutoa. Hänellä onkin yksi hihaton keltainen salama-paita ja se on lempivaate. Muuten tuota paitaa on esim korkeasaaressa ja puuhamaassa muutkin pikkupojat ihailleet, taitaa olla " tämänikäisten" ihastus nämä printtipaidat (poika on noin 3,5-4v lapsen tasolla).
Toinen pojan intohimo on bionicle-vaatteet. Mutta vain sellaiset, jossa tuo kamala ukkeli näkyy, teksteistä ei poika välitä. Noita ollaan suosiolla ostettu sitten pojalle.
Juuri eilen kaivoin pojan kaapista kaikki marimekon raitapaidat pikkusiskolle, poika kun ei niitä suostu päälle laittamaan. Eihän niissä ole kuvaa...
Nyt löysin netistä me and i mallistosta dinopaidan, jonka poika ehdottomasti haluaa ja sen sulattaa äitikin suosiolla. Joten sellainen on hankintalistalla vaatekutsuilta.
Samoin fablefantilta olen suostunut ostamaan sellaisia merirosvovaatteita joissa ei ole pääkalloja (yhdessä on esim mustekala). Nuo on pojalle tosi mieleisiä.
Mutta vähissä on vaatteet, jotka kävisi äidille ja pojalle. Onneksi on nuo tytöt joiden kanssa äiti saa ostoksilla kierrellä yhteisymmärryksessä.
Meillä poika käy mieluiten kaupassa isänsä kanssa. Isä kun ostaa mustia farkkuja, printtipaitoja ym. Kerran oli aika koominen tilanne, kun minä ehdotin pojalle oransseja samettihousuja ja mies vieressä mustia kulutettuja farkkuja. Poika otti farkut innolla ja miehen kanssa yhteistuumin teilasivat minun sammarit. No ostin sammarit ja bionicle paidan kanssa on niitä suosiolla käyttänytkin.
Mutta tuli vaan mieleen, että olisko syy tähän " tavistumisen" tarpeeseen jossain syvemmällä. Olisko poika jotenkin huomannut, että hänen pukeutumisensa poikkeaa jotenkin massasta? Tai ehkä joku muu huomauttanut (lapset kuulee turhankin paljon aikuisten välisiä juttuja ja pälättää niitä sitten ääneen toisilleen)? Tai hoitaja osoittanut liikaa huomiota, kun on pelännyt arvokkaiden vaatteiden kulahtavan...tms ja tästä on tullut vähän isompi juttu?
Tossa iässä alkaa jo olla tärkeetä, että on niinkuin muutkin. Jos erottautuu ja saa sillä huomiota, niin se ei välttämättä olekaan niin positiivista. Mitä ihmeellisimmät pikkujutut onkin elämää suurempia...
Tosiaan pahoittelut, kun otin tän niin vakavasti. Enhän mä tiedä, mistä on oikeesti kyse ja onko edes mitään tälläistä. Tuli vaan mieleen, kun meidän lähes 3v kiusaantuu helposti, jos jotain tilanteita aletaan selvittelemään liian ison " yleisön" keskellä...
Ja olen NORPAN kanssa enemmän kuin samaa mieltä, että perhana, meidän pojista ei kasva miehiä, joille ensin äiti ostaa vaatteet ja sitten vaimo! =D (vannomatta paras)
" Poikakoodiin" ei uskottavaan pukeutumiseen ei vain kuulu äidin valitsemat retrovaatteet. Tiedän. On ärsyttävää. Meillä lempivaatteita ovat ne, jotka äidin mielestä ovat hirveimpiä. Ollaan sovittu, että kotona ja tarhassa voi pukeutua niinkuin haluaa, mutta kylään, juhliin ja kaupungille pukeudutaan yhteisymmärryksessä äidin kanssa. Meillä onneksi Po.P:in ulkovaatteet kelpaavat sekä tytölle että pojalle.
En tiedä, onko tämä joku itsetunto-, kulttuuri - vai rahakysymys, ettei suomalaiset uskalla pukea lapsiaan näyttävästi (tai yleisesti edes kovin) kauniisti? Edes kesällä, kun sää ei ole syy! Kaiken pitää olla vaan käytännöllistä, mutta AH NIIN TYLSÄÄ! =)
Ja mitä nyt väitän, mistä nyt erotti kansalaisuudet, niin ruotsalaisilla pojilla oli melkein järjestään kauluspaidat ja tytöillä mekot/hameet/legginsit ja koruja! Tanskalaisilla lapsilla tietysti tanskalaisia molon tähtiä, ym. retromalleja, mutta myös paljon enemmän värejä (esim. tosi paljon keltaista!) kuin suomalaisilla ja norjalaisilla, jotka suosivat peruspunaista ja tummansinistä. Tytöillä on kesälläkin farkkuja, ei niin väliä, jos sandaalien kanssa on kanssa sukat, asuun sopimatonta väriä, jne. Ja vähän sama aikuisilla.
Juu, tämä siis ihan silmiin pistäen - ilman kamalaa kyttäystä! :-) Miksi täällä ei uskalleta pukeutua paremmin???????
vetää raja siihen kuinka paljon antaa lapsen vaikuttaa omiin vaatevalintoihinsa. Siis nimenomaan pienen lapsen.
Meillä ei ole ongelmana se että 3-vuotias poika haluaisi inhoamiani örkkejä yms. vaatteisiinsa. Lapsi suorastaan kammoaa niitä.
Pojallani on todella " tyttömäinen" maku. Vaaleanpunainen on hänen suosikkivärinsä ja kaupassa hän katselee sydänkuvioituja ja hello kitty-aiheisia vaatteita. Mekot ja hameet ovat hänen mielestään ihania ja juhliin mentäessä lapsi ihmettelee miksi hän ei voi pukeutua mekkoon. Kaupassa aina valehtelen pokkana mekkojen kohdalla, ettei niissä ole lapseni kokoa.
Olen kuitenkin ostanut lapselle joitain sangen tyttömäisiä asuja. On kuitenkin mukavaa että edes osa lapsen vaatteista on sellaisia, joista hän todella pitää.
Itse kannatan aika pitkälle unisex-linjaa eli lapsesta ei välttämättä aina tarvitse nähdä päälle päin onko hän tyttö vai poika. Miehekkäät ja naiselliset piirteet tulevat esille sitten murrosiässä.
Ehkäpä lapseni maku muuttu isompana ja saan ostella joitain örkkivaatteita ihan kyllikseni. Koen sen kuitenkin ehkä hiukan helpommaksi, vaikka onkin myös oman makuni vastaista, kuin sen että nyt puntaroin kuinka omituisena ihmiset minua pitävät kun näkevät poikani pinkissä paidassa.
Kiinnostaisi tietää miten te muut tekisitte/teette vastaavassa tilanteessa? En kuitenkaan halua kieltää lapseltani mitään sukupuoleen vedoten. (Tyyliin: tuo on tyttöjen paita, me ei voida ostaa sitä sen takia.)
En nyt ole oikeastaan lainkaan oikea henkilö kommentoimaan " ongelmaasi" , mutta minusta on hienoa, että annat kuitenkin pojan valita mieleisiään vaatteita. Tuli mieleen, että onko pojalla ehkä isosiskoa tai lähipiirissä jotain muita tyttöjä, joiden kanssa on paljon ja joita ihailee. Jospa vaatemaku tulee sieltä. Itse ehkä tuossa tilanteessa ostaisin pojalle yhden mekon ihan vaan kotikäyttöön, jos ne kerran viehättävät.
Minä pukisin itse lastani enemmän unisex-linjan mukaan, jos hän vain siihen suostuisi. Mutta 4-vuotiaalla tytöllämme on ollut jo jonkin aikaa hyvin voimakkaat mielipiteet sen suhteen, millaisia ja minkä värisiä vaatteita tyttö voi käyttää. Ei siinä sitten paljon minun vakuutteluni tyyliin " mutta äitikin on tyttö ja käyttää silti sinisiä housuja" auta. Tämä menee kyllä ohi aiheen, mutta mainittakoon, että valitettavasti tytöllä on myös mielipiteitä joistain leluista ja leikeistä, joita tytöt eivät voi leikkiä. Näitä kommentteja kuuliessani selitän kyllä aina, että kyllä tytötkin voivat tehdä kaikkea mitä pojatkin. Tämän kuullessaan tyttö on aina yhtä hämmästynyt.
osuit aivan oikeaan. Lähipiirissämme on kouluikäisiä tyttöjä, joita lapseni ihailee.
Kotikäytössä hänellä on myös näiden sukulaistyttöjen vanhoja mekkoja, jotka " häviävät jonnekin" kun olemme lähdössä ulos. ( :
Meidän reilu 2v poika leikkii myös toisinaan balleriinaa ;) Kun isosisko pukee prinsessa-laatikostaan tyllihametta, kruunua ym, niin tottakai sama varustus on myös pikkuveljellä. Välillä kyselee myös mekkoja kun siskollakin on. Tottakai se on niin, että isompi, oli se sitten sisar, serkku tai muu lähipiiristä, niin sitä jäljitellään.
Meillä poika tosin ihan haltioissaan autoista ym pörisevästä joten ei ongelmaa ns.poika-vaatteiden pukemisessa. mutta vapaasti saa myös ballerinahametta päälleen pukea kotioloissa ja saman ihailun saa osakseen kuin siskokin :)
Tosin löytyypä pojan vaatekaapista pinkkiä ja v.punaistakin, mutta ne lähinnä äitin hörhötyksiä;) poika kyllä tykkää mega-paljon v.pun-pinkistä auto-paidasta, joka oikeasti on lindexin tyttöjen mallistosta ;)
Enpä olis asiasta kovin huolissaan, kaupoista löytyy paljon kivaa " tyttö" vaatetta jotka sopii pojillekin. Kun yhdistää vaikka pinkkiin paitaan jotkut reisitaskuhousut niin yhdistelmä miellyttää varmaan sekä äitiä että poikaa :) ja sopia varmaan voi, että mekkoja voi käyttää kotona, mutta uloslähtiessä puetaan housut jalkaan...ja eiköhän sekin päivä vielä koita kun ihailun kohde onkin se naapurin poika jolla aina tosi tosi hienoja örkki-paitoja...hih
Taitaa olla valitettava tosiasia että nimenomaan äidit tekevät pojistaan avuttomia. Anoppini osti miehelleni vielä aikuisena vaatteita!!! Olen elänyt siinä uskossa että nykyäidit olisivat viisaampia... Omien hankintojen tekeminen auttaa myös lasta oppimaan viisasta rahankäyttöä, suunnittelua. Ja tuo että itse saa vaikuttaa ja määrätä omasta tyylistään on tärkeää, saa olla sellainen kun haluaa ja oppii sitä kautta ettei tarvitse olla kuten muiden ja että kaikki tyylit ovat ok.