Lue keskustelun säännöt.
Tulihan taas raivottua...
21.08.2007 |
lapset saivat kuulla kunniansa oikein pidemmän kaavan mukaan =( onneksi sain koottua itseni, pyydettyä anteeksi ja sovittua ennen nukkumaan menoa...
mikähän saatana sitä välillä oikein raivotuttaa... kurja olo.
Kommentit (4)
Kun väsyttää ja sulta vaaditaan paljon ja joka suuntaan ja sitten ei vaan kertakaikkiaan jaksa... ja pam! Mutta, kunhan raivoaminen jää äänenkäytön harjoittelemisen asteelle eikä nyt ihan koko ajan raivoa, musta ihan ok. Täytyyhän lastenkin nähdä, että jossain se raja vastaan tulee. Ja että on oikeus suuttua ja tuntea vihaa.
Kunhan muistaa osoittaa myös sitä rakkautta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi raivoan aika harvoin, äsken vielä halattiin ja kerroin lapsieni olevan maailman parhaat...
kukapa meistä olisi täydellinen? Onhan lasten hyvä oppia sekin, että aikuisillekin sattuu mokia ;)
Ja hyvä merkki on tuo, että itseä harmittaa - et ole tunteeton!
t: 5
välillä innostuvat näsäviisastelemaan ÄRSYTTÄVÄLLÄ tavalla... ja tänäänhän se riitti, väsyneenä ei oikein jaksa pysyä rauhallisena
mutta ei tosiaan mitään väkivaltaa, onneksi - minkäköhänlainen olo sen jälkeen olis, sekä lapsilla että itellä