MAALISKUISET ' 05 vko 34

Kummatkin likat oksensi lauantai iltana muutamia kertoja, Moona vielä eilen kolmisen kertaan. Soittelin päivystykeseen, että jos vielä kerrankin Moona oksentaa tänään lääkäriin. Ei onneksi oksentanut. Mimmi oli ok eilen ja tänään vielä kotona. Sanoivat että 2vrk pitää olla terveenä, ennen kuin saa mennä hoitoon.



Kyllä tässä on ollut huolisaan ja nyt olo erittäin väsyneen helpottunut.



Täytyy nyt yrittää lepäillä, tämän siivouksen ja pyykkäyksen lomassa. Yritän tässä jossain välissä lukassa vkonlopun kirjoituksia.



Tuulia ja melko hyvän voivat tytöt

Vauhdikas viikonloppu on takana, nyt olen taas täällä rauhallisessa toimistoelämässä ;-)



Viikonloppu meni oikein mukavasti, tosin oli aika raskasta. Meillä nimittäin mies oli kaverin polttareissa, joten minä sain siivota, leipoa ja järjestellä esikoisen synttärijuhlat ihan yksinäni... Olinkin sitten eilen juhlien jälkeen ihan poikki, menin ennen klo 21:tä nukkumaan...



Launtaina sain iltaseuraksi entisen työkaverini, jonka kanssa sitten juoruttiin ihan kunnolla, teki oikein hyvää. Eilen oli sitten synttärijuhlat. Ne menivät hienosti, Pikachu-kakustakin tuli oikein komea, sain Nuutilta ihastuksen huokaukset ;-) Äiti oli siis eilen sankari...



Eilen ei ollut lapsilla nukahtamisongelmia, kun olivat koko päivän painaneet menemään ilman päiväunia... Katsotaan, miten tänään käy, kun on taas hoitopäivä.



Pippandiille kiitokset kysymästä, junat ovat olleet toistaiseksi ihan aikataulussaan. Olen kyllä kaukaa viisaana kulkenut sellaisilla junilla, että niillä on vähän varaa myöhästyäkin, ts. tulen töihin tosi aikaisin ja lähden pois sitten myös aikaisin niin, että vaikka juna olisi myöhässä reilun puolikin tuntia, ehdin hakea lapset. Muutenkin reissaaminen tuntuu ihan mukavalta - tosin saa nähdä sitten, miltä talvipakkasella tuntuu... ;-)



sitten vielä: Kalamamille onnea talokaupoista! Uuteen on kyllä ihana muuttaa, kun kaikki on jotenkin niin puhdasta ja uutuuttaan kiiltelevää...



Ja Tuulia: otahan rauhallisesti ja lepää! Kyllä sitä ehtii siivota ja pyykätä myöhemminkin ;-)



Nyt töitä!



Terhi & Nuutti (jo 5 v.) ja Saana

Henri katsoo hetken aikaa telkkarista pikkukakkosessa tullutta Maisaa. Se ei kauaa kestä nin yritän pikaisesti kirjoittaa ennen kuin tulee estämään kirjoittelut : )



Meillä oli eilen sitten ristiäiset. Pojasta tuli Eeli Aleksanteri. Juhlat oli oikein onnistuneet, jopa mun velipuolet tuli juhliin vaikka jo ehdin ajatella, että eivät tulekaan. Tulivat sitten vaan myöhässä. Näin toisen velipuolen vauvankin ensimmäistä kertaa ja myös hänen uuden vaimonsa. Vauva on vasta 3 kk mutta vaimon kanssa hän on ollut yhdessä 1,5 vuotta eli näin usein me nähdään...

Hienosti jaksoi Henri olla koko juhlan ajan. Ei kiukutellut eikä sinkoillut hullun tavalla ympäriinsä. Jotenkin hän on niin rauhoittunut tässä kesän aikana, osaa jo tarvittaessa käyttäytyäkin : ) No meillä oli kyllä hänelle leluja mukana. Hän osti kirpparilta lauantaina pienen traktorin ja se oli hänellä kädessä koko kastetoimituksen ajan.



Hieman on vielä vaikeaa kutsua vauvaa nimeltä kun ollaan kotonakin kutsuttu häntä vauvaksi ettei Henri lavertele nimeä kenellekään etukäteen. Nyt Henri kutsuu häntä Eeli-vauvaksi.



Koitahan Tuulia lepäillä myös välillä. On varmasti ollut rankkaa hoitaa oksentelevia tyttöjä. Ehtii ne pyykit myöhemminkin.

Meilläkin oli täällä eilen täysi kaaos. Koko lauantain mä olin leiponut ja en todellakaan ehtinyt siivota ja sit sunnuntaina oli aamulla jo niin kiire valmistelujen kanssa, että vaan tavarat lensi ympäriinsä kun jotain haettiin. Äiti tuli eilen tätä kautta hakemaan kirkolle vietäviä tavaroita ja oli kyllä aika kauhistunut kun täällä oli mieletön sekasotku. No eilen juhlan jälkeen siivosin pahimmat sotkut pois mutta tänään sitten iltapäivällä jatketaan. Kohta mennään ulos ja sitten yhdeltä on Eelin neuvola. Kauhulla odotan, paljonko hän on ehtinyt 4 viikossa kasvaa...



Jeps, mutta nyt voisi lähteä sinne ulos kun on vielä ihanan näköinen ilma. Kohta se syksy ja sateet saapuu.



Kalamami, Henri ja Eeli (2kk!!)

Moona ollut ihan tööt tänään. Kuinkas muutenkaan taas sitten oksensi kaikki tämän päivän ruuat pois. Mikä kumma tuota lasta oikein vaivaa. Huomenna kyllä heti lääkäriin.



Mummo haki Mimmin, kun viettää vapaapäivää. Me Moonan kanssa otettiin parin tunnin unet ja Moona oli jo aamupäivällä nukkunut tunnin unet.



Illalla yritän jaksaa pilatekseen ja combattiin. Miulla on niitä kesäshekkejä käyttämättä vielä 4kpl, ja ne on enää voimassa tämän kuun.



Onnea kalamamin Eelille nimestä!! Mitäs sukulaiset?



Me lähdetään tästä nyt päivystykseen.



T

Onnittelun Kalamamin Eelille!



Tuulialle voimasäteitä. Toivottavasti Moona paranis pian. Ilmoittele!



T.Satu ja Emilia

Moona jo virkeämpi. Käytiin ensinnä terveyskeskuksen päivystävällä, joka laittoi meidät kuusankosken aluesairaalan päivystykseen verikokeisiin. no, siellä lääkäri sitten tuumasi ettei verikokeita tarvi vaan ihan edelleen kotihoidolla(osmosal ja maitohappobakteereja) mennään tämä viikko..



jotenka taas toivotaan parasta.



palataan huomenna.



t

Olen myös pelännyt meille tulevan oksutaudin, kun kahdella hoitolapsella oli viime viikolla. Sen verran niitä on meillä sairastettu, ettei se kivaa ole varsinkin jos itsekin on kipeä. Voimia siis tuulia ja muut sairastavat.

Eipä ole vesirokkoa maalisneidille ilmaantunut. kaipa sen silloin vauvana sitten sairasti...?

Mitoista oli kyselyä aiemmin. Meillä kotimittauksella 90cm ja 12.5 kg

Vaipattomuus sujuu kohtuuhyvin. yksittäisiä yökasteluita on ollut. Eipä pääse pölypunkit juhlimaan pikkuneidin sängyssä;)

Tytskä on myös tykästynyt saippuakuplien puhaltamiseen. Pihalla ei muuta tekiskään. kivaa ja halpaa hupiahan se on paitsi että sateella kuplii " koko" piha........................

Ainiin Onnea kalamamin Eelille nimestä!

Kylläpä tuntuu, ettei muuta kerkee kuin töissä käydä.. Illalla, kun tulee kotiin, lapset menee jo kohta nukkuu, ei ehdi tekemään oikein mitää. Tänään Oona oksensi just, kun olin viemässä pk:tiin, joten tultiin takas kotiin. Onneksi mulla oli iltavuoro ja miehellä aamuvuoro, niin saatiin jotenkin sumplittua, et menin hieman myöhässä töihin. Mutta Eeli ois halunnu jäädä päiväkotiin, se veti herneet nenään, kun ei jäätykkään sinne. Edistystä =)



Nyt onkin kaksi vapaapäivää. Lähden varmaan käymään vähän shoppailemassa itselleni tällä kertaa. Kummasti nuo vaateostokset menee aina niin, ettei itselle löydy mitään ja lapsille löytyy kaikkea kivaa :)



Jep, Kalamamille piti sanoa, et hyvän nimen valitsit! Onnea pikkumiehelle nimestä.



Öitä toivottelee

Rosa, Eeli ja Oona

Mimmi pääsi nyt vihdoin päiväkotiin. Hieman mietteissään oli jäädessään sinne, muttei halunnut/tarvinnut äitiä seuraksi. Me ollaan tässä säilötty kurkkuja purkit täyteen Moonan katsellessa titi-nallea. Ostin tässä pari konserttitaltiointidvd:tä, kun sairasteltiin.



Moona ollut nyt paljon pirteämpi kun eilen. Jaksaa olla pystyssä ja hieman leikkiäkin. Toivon todella ettei mitään uutta tautia nyt ihan heti tule.



Yöllä lapset oli hereillä tuossa neljän maissa. Moona jaksoi valvoa jopa iha tuonne klo 5.30 asti. Koski varmaan mahaa, kun sellasta valittavaa kitinä ininää piti välillä. Mimmi tyyty siihen, että oli sängyn vieressä kunnes taas nukahti.



ÄITIRIIPPUVUUS, on Mimmillä ollut aina. Nyt miuta on ihan todella alkanut ottamaan päähän. Mein iltanukutukset menee nyt niin, että mie oon siinä sängyn vieressä niin kauan kun nukahtaa JOKA ILTA. . . ja mies saa sitten rauhassa katsella telkkaria sillä välin. Vihdoin kun selkäväärällään kömyän lastenhuoneesta pois niin meenkin itse samantien nukkumaan. Miulla ei siis ole lainkaan minkäänlaista omaa-aikaa iltasella. Yölläkin vain mie kelpaan sinne sängyn viereen.



Antakaas jotain vinkkejä ja tsemppiä, kuinka sais tuon isänkin kelpaamaan???!! Monta kertaan ollaan kokeiltu, mutta Mimmi laittaa sellaset huutokonsertit pystyyn että pakko miun sinne on mentävä. Sitten se Mimmin jatkuva kitinä miun läsnäollessa. . . syliin, syliin. Mimmi jos on isän ja Moonan kanssa kotona, ei mitään turhia kitinöitä ja leikitään nätisti omineen. Mie kun astun ovesta sisään, se natina alkaa ihan samantien, eikä mistään omista leikeistä ole tietoakaan. Miksi ihmeessä näin? Mikä miussa saa lapsen vajoamaan lattialle makaronina huutamaan äitiä ottamaan syliin? Kukaan muu ei sitten kelpaakaan mihinkään..



Tälläsiä mietteitä tänään.

Kiitoksia kaikille myötäeläjille =)



Tuulia

Jospa sitä jaksais muutaman rivin kirjoitella...olen ollut niiiiiin väsynyt ettei ole tosikaan.Tuntuu ettei yöunet piisaa mihinkään, vaikka nukun 8-9 tuntia.Mutku toi sisäinen kello on niin kaavoihin kangistunut,et herään automaattisesti kuuden jälkeen, vaikkei oliskaan aamuvuoroon menoa...Tänään nukuin päikkärit Juuson kans.



Päikkäreistä...Juuso nyt selvästi hakee uutta rytmiä eli pyrkii jättämään päikkärit poijes.Viikonloppuna ei nukkunut eikä eilen kun oltiin kotona vapaalla hoidosta.

Tänään sain nukkumaan tunnin,kun yöllä valvoi,meillä kun ollaan yllätys! flunssassa.Sitä sit huusi yöllä ja mä jo pelkäsin korvatulehdusta vaikka ne putket onkin laitettu.



Kiva kuulla, et Tuulialla voidaan jo paremmin!

Ja tohon äitiriippuvuuteen,täällä asustaa kans samanlainen tapaus.VAIN minä kelpaan illalla pesuihin,iltasadun lukemiseen.Meillä on nyt päästy eroon siitä, et minun tartteis jäädä sängyn viereen odottamaan et Juuso nukahtaa.Aikaisemmin oli niin ja mun aika meni siihen ja mies katsoi töllöä.

Mulla kun töissä iltavuoro, niin ei mitää kitinää tai huutamista isin kanssa.Jos mulla ei satu yhtään iltavuoroo viikolle,ni mä teen joskus niin et lähen " hyvissä ajoin" lenkille ja mies jää Juuson kans hoitamaan iltahommat.Palailen sit takaisin kun Juuso on petissä ysin maissa ja mies lukee iltasatua.Näin saan välillä minäkin ns. vapaa illan.



Joku voi aatella et on julmaa lasta kohtaan,mut itse en aattele niin,koska tuota ei tosiaan tapahdu usein ja en tietenkään silloin tee tuota jos useempi iltavuoro viikossa....



Tälläisiä mietteitä täältä...



Suohomppeli81 ja Juuso

Lapset sängyssä, mutta nukkumisesta ei tietysti tietoakaan... Mies on asiakkaan kanssa golfaamassa, eli täällä TAAS yksinäinen ilta. Alkaa vähän riepoa, kun isäntä on ollut nyt tosi usein illalla golfaamassa tai sitten tenniskurssilla tms, usein töihin liittyen (eli asiakkaan kanssa), mutta välillä muutenkin. Hyvähän se on, että liikkuu, mutta kun yksi tämän paikkakunnan vaihdon ajatus oli, että hänellä olisi enemmän aikaa perheelle... Ja sitä ei kyllä vielä ole näkynyt... Ei vaan jaksaisi taas nalkuttaa ja käydä pientä " keskustelua" aiheesta... Kai se taas pitää - yleensä se aina hetkeksi auttaa...



Sorry tuo vuodatus, osui vaan juuri nyt ottamaan kaaliin ;-)



Onneksi muuten kuuluu parempaa, eli olen huomisesta alkaen aina ensi tiistaihin asti LOMALLA. Tosin gradua pitäisi vääntää, mutta joka tapauksessa siis ei tarvitse mennä töihin! Lapsia pidän lyhyemmät päivät hoidossa, mutta kun se G olisi pakko saada nyt valmiiksi, niin ei voi pitää muksuja kotona - tai se ei valmistu ikinä... Eihän se nyt tässä neljässä päivässä valmiiksi tule, mutta haaveilen, että saisin sen nyt sellaiseen vauhtiin, että sitten voisi iltoja ja osia viikonlopuista käyttää viimeistelyyn.



Onpas omanapaista...



Äitiriippuvuudesta piti sanomani: Meillä ihan sama juttu. Kaikki menee hyvin, jos minä en ole paikalla, mutta auta armias, jos olen. Minun pitäisi tehdä kaikki - ja sitä vaativat molemmat mukulat. Välillä meillä oli ihan systeeminä se, että joka toinen ilta toinen vanhemmista pesi hampaat ja toinen luki iltasadun, mutta nyt homma on taas lipsahtanut siihen, että minä vain kelpaan. Ja kaikissa muissa, esim. syömisessä, sama homma. Ja sylityksessä ja lohdutuksessa jne. Suohomppelin lenkillelähtöidea oli hyvä, itsekin sitä olen välillä käyttänyt (tosin ihan aikataulusyistä, kun mies on tullut myöhään kotiin) niin, että olen lähtenyt koiran kanssa lenkille ja mies on tehnyt iltahommat. Mutta voisikin ottaa systemaattisemmin välillä käyttöön... Ja tosiaan tuo " joka toinen ilta" -systeemi toimi meillä ihan hyvin - ensin alkuun karjuttiin, että iskä ei kelpaa, mutta kun pysyi tiukkana ja kuunteli ne huudot (vaatii tietysti sen, että mieskin viitsii ne huudot kuunnella...), niin sitten alkoi tosiaan toimia ihan hyvin (meillä myös nukutuksessa oli joka toinen ilta -systeemi silloin, kun Saanan vieressä piti oleilla).



No joo. Romaania pukkaa taas... Nyt menen tekemään vielä hetkeksi töitä, pitää saada yhdet korjausmerkinnät vietyä koneelle, ennen kuin voi jäädä lomalle...



Mukavaa loppuviikkoa!



Gradun tekoon henkisesti valmistautuva Terhi ja sängyssä yksinään pajattavat lapset

Täällä ollaan jo tarhaanlähtökunnossa koko poppoo->Mimmi heräsi klo 6. Yöllä tepsutti jo ennen yhtä mein väliin ja miulla oli taas erittäin huonouninen yö muutenkin.



Mimmi kun ei jää sänkyyn köllöttelee vaan pitää päässä sohvalle. Se ottaa niin päähän, kun vois vielä olla tunnin sängyssä. Mimmihän ottaa siitä pultit, jotta sitten siskokin herää..



Ei siis hyvin alkanut tämä aamu.



Hyviä vinkkejä tuli tuohon äitiriippuvuuteen. Lisää omakohtaisia kokemuksia ja ratkaisuja kuinka toimitte saa kirjoittaa =) Vaikka ei se kivaa ole, mutta helpotti että muillakin on samanlaista, you know ;)



Tässä aamupäivän ohjelmassa on kaupaan menoa fillarilla. Sain nyt päähän että tarviin laukun. Enää kun ei tarvitsisi mitään isoa, johon mahtuu kaikki vaihtovaatteet yms, vaan vaippa riittäis ja paita esim. Sitten sen laukun tarvitsee olla sellain mikä käy niin lenkkareitten kun parempien kenkien kanssa. (tarkka kun olen mikä käy minkäkin kanssa) =) Yksikään vanha laukku ei tietenkään kelpaa. No juu, pitää sieltä kaupasta tuoda maitoa ja vessapaperia..



Tel, mitä ihmettä miehesi tekee työkseen? On aika kivan kuulosta,että saa työn piikkiin harrastaa tuollasia urheilulajeja. Ikävää vaan että se on sitten pois perheeltä tuo aika.



Mie varmaan palaan myöhemmin, nyt Moona tarvii syliä.



T

Ei mennyt Mimmin tarhaan jääminenkään nyt niin mallikelpoisesti kuin ennen. Olin liian kauan siinä ja sitten Mimmi olisikin halunnut meidän jäävän sinne. Uusi tätikin oli vastassa, jolle sitten kerroin Mimmistä ja yleensäkin miksi Mimmi on siellä puolpäiväsenä. Mimmi sai hirveet koiskeet ja huutavana jäi sinne. Huuto oli kyllä loppunut jo, kun päästiin ulos.



Mimmillä oli eilen etenkin tuollanen natina/huutopäivä. Passoittais vaan, mitään ei suostu tekemään itse, eikä mikään mene hänen mielen mukaan. Mie annoin oikeesti vaan huutaa ja olin välittämättä. Kun ei sitten noille kohtauksille ollut loppua tulossa, otin syliin. Mutta kaikki alkoi alusta, jos vähänkin yritin päästää hänestä irti. Joten taas sitten raivottiin ja huus lattialla.



Jäähypenkille laitetaan, mutta sekin auttaa vaan hetkeksi..kunnes taas neiti vetää herneet.



Mie en tiiä mitä tehdä? Kova linja vaanko?



Laukkuostot meni mönkään, kun kengät(lenkkarit) hajos lopultakin. Jouduin ostamaan uudet kengät. Laukkuja löysin kaksin kappalein, enkä osannut päättää kumpa olisi kivempi. Ostaisin molemmat, jos olis rahaa..mutta nyt en sitten saanut kumpaakaan. Tasan ei käy onnenlahjat.



Näin meillä siis on tämä päivä alkanut..kirjoitelkaas muutkin, ettei pino täyty vain miun höpötyksistä. =)



Tuulia

Se iso G tuossa odottelee esille ottoa, mutta jotenkin tämä palstailu houkutti enemmän...



Tuulia kyseli meidän isännän ammatista. Hän on myynti-/markkinointijohtajana, joten ammattiin kuuluu se, että tavataan asiakkaita. Aiemmin varmaan istuttiin ravintolassa, mutta nyt asiakkaita tavataan usein juuri golfaten tms. Ja sitten on noita kissanristiäisiä, niin kuin tänäkin iltana, kun lähdemme yhteen konserttiin. Se on kyllä mukavaa tässä uudessa työpaikassa, että nuo kissanristiäiset ovat yleensä avec-tilaisuuksia, ennen niitä ei ollut koskaan. Eli minäkin pääsen välillä syömään hyvin jne. ;-) Tosin ihan työstä ne käyvät, kun vaimonkin hommana on tietysti verkottua ja edustaa isännän työpaikkaa, mutta ihan mukavia tilaisuuksia yleensä.



Sitten ptii tuosta tuittuilusta ja kitinästä. Meillä Saana oli eilen nostanut hirveän metelin miehelle, kun mies oli laittanut S:lle väärän pitkähihaisen paidan aamulla... Karjui kuin syötävä vielä hoidossakin... Siellä sitten oli lopettanut, kun isä oli häipynyt, ja ollut kuin aurinko loppupäivän... Meillä neidin tuittuiluun toimii aika hyvin se, kun kysyn esim. pukemistilanteessa, että " puetko itse vai puenko minä" tai nukkumaan mennessä " menetkö itse vai vienkö minä" . Yleensä neiti haluaa tehdä itse, ja unohtaa sitten tuittuilla... Kitinää koetan sitten jaksaa kuunnella vaan, välillä huonolla menestyksellä. Jos esim. laitan ruokaa ja neiti pyytää syliin, kerron, että syliin ei voi tulla, kun ruoka hellalla on kuumaa. Ja sitten kuuntelen huutoa (eli koetan sulkea korvat...). Rasittavaahan se on, mutta kun tulee annettua liiankin paljon välillä periksi, kun ei viitsisi tapella, niin pakko vaan sitten välillä kovettaa sydämensä... Koetan toki olla johdonmukainen, mutta välillä huonolla menestyksellä ;-)



No joo, tuollaista ajatuksenvirtaa taas... Meillä muuten myös molemmille lapsille on täysin ylivoimaista köllötellä sängyssä, kun heräävät aamulla. Pakko päästä ylös. Rasittavaa...



No niin. Nyt on välttelyt vältelty ja kaivan sen paperinivaskan esiin...



Terhi&muksut

Kiva kuulla että Tuulialla ollaan jo kunnossa.



Tel:n työmatkat kuulostaa kyllä aika urakalta, mutta viesteistä päätelleen taitaa sujua leppoisasti. Ja kiva kun synttärit sujuivat, hommaahan olit niissä nähnyt.



Kalamamille onnittelut Eelistä!



Rosalle hyvät vapaapäivän toivotukset. Nuo shoppailut kuulostavat tutulta, kummasti sitä lapsille aina tarttuu jotain mukaan. Itse kävin eilen ostamassa lapsille kuravaatteita, jumppa-asuja, kenkiä, sormikkaita ja sisävaatteita. Itselle ei tullut ostettua yhtään mitään.



Niin ja äitiriippuvuudesta. Sitä näyttää olevan useammallakin. Tel:n kirjoittama oli ihan asiaa. Tuo itse pois lähtö on varmasti rentouttavinta, mutta eiköhän tiukkana olokin toimi jos haluaa/jaksaa kuunnella huutoa. Meillä maaliskuisella on eri henkilöriippuvuutta mielialan ja tahdon mukaan, joskus kelpaa vaan äiti ja joskus haluaa isän, välillä haluaa sitten esim. vain siskon syöttämään ja harvoin vaan veljen tekemään jotain ja joskus jonkun sisaruksen kaverin. Eli ei siis roiku vain äidissä. Mutta tuntuu haluavan harjoitella tahtomista:)



Itse olen jotenkin varautunut maaliskuisen osalta äitiriippuvuuteen ja kiukkuamiseen tavallista enemmän juuri hoidon aloituksen vuoksi. Vielä sitä ei ole pahemmin tullut, mutta päivien pituus onkin ollut parisen tuntia ja ne eivät ole vielä olleet selkeästi liian rankkoja. Mutta kun töihin lähtö on ensi kuussa, niin hoitopäivät venyvät 6h:ksi, niin ihme jossei se näy jossain. Tutulle ihmiselle (usein äidille) se juuri onkin hyvä kiukutella ja riippua kiinni ja purkaa kaikki päivän mittaan tulleet/tsempatut patoumat. Ja toisaalta meillä on keskimmäinen eskarin aloittanut lapsi iltaisin ollut selkeästi kiukkuisempi, eli se 4h eskarissa tsemppaamista ja muutos näkyy hänessäkin ja ikää on sentään enemmän ja mahdollisuus käsitellä asioita muilla keinoin- puhumalla. Eskari itsessään on mennyt hyvin ja kaverit oli tuttuja ja tyttö viihtyisi eskarissa pidempäänkin (no se pari tuntia tulee lisää ensi kuussa), eli ei ole ollut edes ongelmia, mutta silti se on rankkaa alkuun.



Meillä keskimmäinen lapsi on ollut se äitiriippuvainen ja välillä muistan että hieman rasitti juuri tuohon 2-yli 3v ikään. Vielä silloinkin kun isä hoiti yksin päivisin lapset, kun olin töissä (tyttö oli silloin 2v-3v), niin silti meidän molempien paikalla ollessa vain äiti kelpasi- huoh. Mutta aikahan siihen auttoi, kun ikää tulee lisää se helpottaa. Mutta kieltämättä tuo keskimmäinen on pisimpään silti ollut äidissä kiinni ja tuntuu olleen tähän esikouluikään saakka juuri " äidin tyttö" ihan erilailla kuin nuo kaksi muuta lasta.



Ja muuten tsemppiä Tuulialle tuon Mimmin kiukkuilujen kanssa. Oletko varma ettei kyseessä olisi taudin jälkeistä " puolikuntoisuutta" (siis väsymystä ja nälkää)? Selittäisikö se pahimmat kiukut? Meillä meinaa voi sanoa että pahimmillaan vatsataudista paranemisen jälkeen (riippuen taudin rajuudesta) normaaliin jaksamiseen ja syömisen tasaantumiseen on mennyt lapsilla joskus viikkokin...



Samojen asioiden parissa taidetaan monikin painiskella! Kiva kun niistä pääsee kirjoittelemaan täällä.

Moi,



meilläkin asuu melkoinen tahtotyttö, jonka kanssa ollaan aika-ajoin helisemässä. Tehokkain tapa Kaisan kanssa onkin just tuo johdonmukaisuus. Meillä on myös sääntönä, että kiukutella saa, mutta omassa huoneessa. Nykyään Kaisa menee joko jatkamaan kiukuttelua huoneeseensa (useimmiten itse) tai lopettaa sen. Joskus harvoin joudutaan viemään Kaisa sinne huoneeseen, mutta useimmiten menee sinne tosiaan juoksujalkaa kiukkuamaan ja tulee kohta niiskuttaen takaisin. Silloin aina halataan ja pyydetään anteeksi.



Meillä auttaa myös Tel:n mainitsema vaihtoehtojen tarjoaminen " tuletko itse vai tulenko hakemaan" . Käyttöön on otettu myös tarrapalaute. Onnistuneesta iltapesusta/aamupesusta Kaisa saa tarran ja kun x määrä tarroja on kasassa, saa hän palkinnon. Tänään Kaisaa odottaakin kotona uusi kirja palkintona.



Meillä äitiriippuvuutta ei ole vielä ongelmaksi asti ollut. Johtuisko siitä, että ollaan miehen kanssa yhtä paljon pois kotoa? Totta kai Kaisa aina välillä haluaa, että äiti tekee/isä tekee. Silloin ollaan kokeiltu sitä, että Kaisa saa valita esim. tekeekö äiti iltapesun ja isä lukee sadun vai päinvastoin.



Tällasta meillä. Nyt takaisin töiden pariin.



kua ja Kaisa

Meillä eilinen oli vielä kauheampi Mimmin kanssa, yöllä sama homma. Äitiä vaan viereen, kädestä kiinni, syliin syliin. Loputonta valittamista. Mimmin sain nukkumaan klo 21.30 45min nukuttamisen jälkeen. Jo klo 22.45 Mimmi heräsi ja äiti istui taas sängyn vieressä. Ennen puolta yötä annoin periksi ja Mimmi tuli miun viereen nukkumaan. Isi meni nukkumaan Mimmin sänkyyn.



Miun ei tarvinut kun yrittää vaihtaa asentoa, Mimmi heräsi ja syliin syliin. Lopulta ennen kukonlaulua nukuttiin niin, että Mimmi makasi miun päällä. Noustiin klo 5.30.



Päiväkotiin oli menossa innoissaan, mutta saikin kohtauksen sitten juuri ennen sinne lähtöä. Vein hoitoon kuitenkin, ei halunnut jäädä, mutta eiköhän ollut rauhottunut yhtälailla heti ku mie häviän näköpiiristä.



Soitin neuvolaan ja saatiin lähete perhe- ja kasvatusneuvolaan. Soitin sinne ja kerroin meidän tilannetta. Siellä oltiin oikein ymmärtäväisiä ja monesti sanoivat, hyvä, että haette apua, niin pienen lapsen takia kuin koko perheen vuoksi.



Mie olen itse ihan rikki.



Nyt Moona kaipailee äitiä. Tämä aamu on mennytkin puhelimessa, nyt on Moonan vuoro saaha äiti ihan itselleen.



T

Voi, kun Tuulialla kuulostaa hankalalta! Toivottavasti pian kirkastuu! Hyvä, että haet apua - ei siitä varmaan ainakaan haittaa ole. Muuten en oikein osaa auttaa kuin toivottaa hirveästi jaksamista ja voimia!



Täällä kaikki ok. Gradun vääntäminen etenee pikku hiljaa, mutta etenee kuitenkin. Tylsää on, että hartiani alkoivat taas jumittaa oikein kunnolla, joten täytyy vähän koettaa olla varovainen tässä koneella ollessa, etten joudu taas turvautumaan lääkäriin ja kipulääkkeisiin...



Tänään on ohjelmassa meneminen yhden kaverin luokse leikkimään iltapäivällä. Siellä on varsinkin esikoiselle kavereita, ja äidit saavat juoruta keskenään ;-) Kivaa, että on illaksi ohjelmaa, kun mies tulee taas vasta myöhällä kotiin.



Tänne ei siis ihmeempää, joten jatkan gradun ihmeellisessä maailmassa...



Terh&Saana&Nuutti

Olipas täällä eilen hiljainen päivä... Toivottavasti tänään on vilkkaampi.



Meille ei kuulu mitään ihmeellistä, mutta ajattelin nostaa vähän pinoa... Eilen oltiin iltapäivällä hoidon jälkeen vielä kaverin luona leikkimässä, muuten ei puuhattu ihmeellistä. Tänäänkään ei mitään kummallista ohjelmaa ole, haen lapset hoidosta jo aikaisin, käydään kaupassa jne., mutta muuten ollaan kotosalla.



Huomenna minä lähden kaverin polttareihin, kotiudun vasta sunnuntaina. Isäntä viettää siis laatuaikaa lasten kanssa ;-)



Semmottis. Kirjoitelkaahan ahkerasti! Hyvää viikonloppua!



Terhi&muksut

Koko aamun on ollut ukkosta, nyt onneksi näyttäisi taukoavan. Lähdetään kohta hakemaan Mimmi pk:sta.



Eilinen päivä ei ollut yhtään sen parempi. Illalla sai kukkua sohvalla niin kauan kun todella oli väsynyt. Ei mennyt montaa minuttia, kun nukahti omaan sänkyyn minä vierellä totta kai. Mimmi eilen jatkoi itkukitinää ja äitin kaipaamista myös mummolle. Koskaan ei ole äitiä huudellut mummon kanssa.



Tietenkin tässä on iso osasyy tämä päiväkodin aloittaminen. Kuitenkin tutustuminen 1½vkoa meni hyvin ja ne ensimmäiset päivät. Tämä mahatauti tuli tosi huonoon saumaan..hoito katkesi ennenkuin alkoikaan.



Mimmillä oli kyllä tämä älytön takertuminen miuhun alkanut jo aikapäiviä sitten, nyt vain mennyt ihan sekaisin tyttö pieni.



Me ollaan tämä aamupäivä nukuttu. Moona heräsi nyt sitten klo 5.30. Joten sain Moonan nukkumaan jo ysin jälkeen. Teki hyvää, nyt vaan ei millään meinaa herätä.



Jep, ei auta kun alkaa etsimään sadevaatteita ja lähtemään Monskurin kanssa hakemaan isosiskoa. Eilinenkin Mimmin päivä oli ollut tosi kiva. Neiti oli ihan tohkeissaan, niin paljon oli kerrottavaa. =) Onneksi kuitenkin näin, ettei koko päivä ole huutoa siellä sitten.



Mukavaa viikonloppua!!



T