. : * : . SyysSissien Maanantai . : * : .

Tosi kipeitä supistuksia tullut nyt noin tunnin ajan, ei kuitenkaan mitenkään säännöllisesti ja ilmeisesti valkovuotoa lirahtelee tuon tuostakin...ei tämä lapsivedeltä ainakaan vaikuta...?

Jotenkin tuntuu oudolta, ei ihan tyypiseltä mitä tässä on ollut viime aikoina...

Kostautuikohan tuo kampaamoreissu vain näin kun kuitenkin kaksi tuntia lähes istuskelin paikoillani. Mitenkään en nyt ehtisi vielä synnärille, kun miehen vanhemmat tulee meille tänään pitkästä aikaa, kun kerta kaupungissa ovat ja mullakin leipominen olisi edessä.

väsy on olo kuten monella muullakin. Torkuin juuri reilun tunnin, mutta kun ei vaan saa päivisin unta vaikka tilaisuus olisi kun poikakin nukkuu. Yökin meni ihan ketuilleen, kolmen jälkeen heräilin vessaan, esikoinen hortoili tokkuraisena viideltä ja musta tuntui, että koko sen ajan ja siitä eteenpäinkin seitsemään saakka pyörin vaan tuskissani sängyssä. Mulla tosissaan puutuu kädet ja jalat nukkuessa. Ja lonkkiin sattuu kun kyljellään makaa. Ja selällään maatessa tulee paha olo Yritän sitten kääntyillä sängyssä ja asetella niitä lukuisia tyynyjä jotenkin tukemaan paikkoja, jotta olis edes vähän aikaa hyvä olla. Vali vali.. Suppareista tai lähenevästä synnytyksestä ei ole tietoakaan..



PippuriMammaa tosissaan koetellaan. Ei ole tietty kiva tuokaan, että jo tosi kauan pitkin raskautta saa kärsiä suppareista, mutta silti ei vaan mitään tapahdu. Ja aika kummalta kuulostaa, että ei jo käynnistellä..



Mä olen kanssa kovasti niitä tuplarattaita miettinyt, mutta ollaan nyt kuitenkin päädytty kokeilemaan seisomalautaa. Poika on kuitenkin jo 2v3kk ja ei kovin mielellään rattaissa istu, välillä tosin yllättää ja istuu reippaastikin. Käyttöikä olisi kuitenkin niin kovin lyhyt, että koitan tän syksyn pärjätä ilman. Talveksi sitten toivotaan lunta tänne eteläänkin, että pulkalla pääsisi jonnekin..



Nyt on vihdoin vauvanvaatteet kaapissa silitettyinä ja vaippoja, tutteja ja muuta pientä tarviketta hankittuna. Että pikkuhiljaa saisi jotain ruveta tapahtumaankin..



Nyt poika heräilee tuolla sängyssään..



Jondeliini ja pikkuinen 38+2

Mikähän ihme viime yössä sitten oli, olikohan jotain täysikuuta vai miksi moni meistä " ulvoi kuuta" jo aamuyöllä :) Minäkin heräsin ennen kolmea kun Hermis aloitti mahdottomat sambat, sitten tulikin Hesari ja mieskin kieppui hereillä. Selkään sattui ja otin aamuneljältä panadolia. Miehen kello soitti viiden jälkeen ja tyttökin heräsi taas jo kun isi lähti kuuden maissa eli aika vähälle nämä yöunet jääi täälläkin. Viikonloppuna jonain yönä sentään tuli nukuttua neljäkin tuntia putkeen ja se on kyllä ihme se.



Koska aamu oli viileä, mittarissa vain 13 astetta päätin lähteä käymään vielä töissä. Moni asia jäi viime viikolla kesken kun se lähtö sairaslomalle tuli vähän äkkiä. Sinne kun pääsin niin koko käytävän esimies piti kaunista puhetta ja porukka itki. Yksi työkaveri oli eilen kuollut moottoripyörä onnettomuudessa. Ihan hirveä juttu, olisi täyttänyt ensi vuonna vasta 40 vuotta ja suremaan jäi vaimo ja kaksi pientä tyttöä (pian 5 ja 1,5 vuotiaat). Jotenkin siinä sitä omat " vaivat" tuntuvat aika mitättömiltä. Tuo mies oli se, joka haki sen meidän turvakaukalonkin kun sattui asumaan siinä myyjän kaupungissa. Tosi kiva ja iloinen kaveri, olen vieläkin aika sanaton. Ei mitenkään tahdo uskoa asiaa todeksi ja samalla iski hirmuinen huoli omista läheisistä.



Viikonloppu meni nopeasti, mieskin sattui olemaan kotona joten työllistin sitä sujuvasti koko ajan. Vaunut tuli käännettyä oikein päin (olivat siis kasvot menosuuntaan asennossa), seisomalauta asennettua, pyykkiteline korjattua ja vaikka mitä. Me tytön kanssa jonotimme eilen reilun tunnin yhden koulun pihalla, jotta pääsimme ilmoittautumaan jumppaan. Mutta odotus kuumassa asfalttipihassa palkittiin ja tyttö pääsee aloittamaan puolen tunnin Keiju jumpan ensi kuun alussa.



Kiva Colis että pääset katsomaan pikapuoliin vauvan kokoa. Minäkin varmaan pääsen jo ensi viikolla. Meillähän tämä ipana oli jo 25 viikolla oikeasti mittojen mukaan kolmisen viikkoa aikaansa edellä. Eli sillä kaavalla meilläkin olisi pian 39 vkoa täynnä, mutta eipä sitä vaan silleen lasketa.

Mutta helpottaa kyllä mieltä jos tietää asian etukäteen. Meillä ei tehty viimeksi mitään lisätutkimuksia vaikka sf-mitta meni yläkäyrällä ja päätyi 38 senttiin. Samoin ultran mukaan vauva oli nelikiloinen 38+ viikolla ja silti päästettiin yli-ajalle eikä mitään seurantaa ollut enkä sitä itsekään älynnyt vaatia. Nyt tilanne on toisin ja kasvua seurataan onneksi paljon tarkemmin. Joku töissä kuittasi että jos nyt jotain menisi pieleen niin eivätpä voisi selitellä sillä että homma tuli yllätyksenä, kun kerran esikoisen meriitit ovat tiedossa. En tiedä voiko maailma olla näin karu, mutta nyt olen kyllä itsekin aktiivisemmin vaatinut tuota tarkkailua.

Kuka himskatti niistä pullista puhui, nyt minunkin rupesi tekemään mieli pullakaffeita :)

Nyt pitää kuoria muutama peruna ja lähteä sitten hakemaan tyttöä hoidosta. Siinä siis meni taas tämäkin päivä ja päättötyötä on kirjoitettuna tasan nolla sanaa..

Supistuksia niitä tarvitseville ja pitäkäähän meidät jälkijunassa tulijat ajantasalla

t: Typykkä ja Hermis 35+jotain

Kaylight:

Sairaalan nihkeys käynnistämiseen voi myös johtua siitä, että sairaalapaikat ovat täydet ja he sitten tarkoituksella siirtävät kaikki ei kiireelliset tapaukset odottamaan la:ta tai jopa antavat mennä 2 viikkoa yli. Harmittavaa touhua!!!

Tämä ei ole kommentti Pippurimamman tilanteeseen vaan mun on pakko muuten vain tarkentaa, että täysiaikainen raskaushan on sen 38-42 viikkoa, eli ei se, että on mennyt yli la:n tarkoita sitä, että lapsi on yliaikainen.

Minulla toinen synnytys käynnistettiin rv 42+2 eli yliaikaisena raskautta pidetään vasta rv:lla 43 . Tällöin sanottiin, että lapsivesi alkoi olla jo aika vähissä, minkä takia käynnistäminen oli perusteltua, vaikka istukka olikin ihan hyvässä kunnossa. (Itsekin tietenkin olin tosi kypsä, kun ei supistellut ei sitten yhtään, ja mietin, että itsekseen lapsi ei synny ikinä...)

Käynnistettyihin synnytyksiin liittyy tutkimusten mukaan enemmän riskejä kuin spontaanisti alkaneisiin, joten kyllä käynnistämisen välttämisellä viimeiseen asti (siis ellei äidin tai vauvan tilassa ole jotain poikkeavaa) on ihan perusteita, siis muitakin kuin äidin kiusaaminen...;-)

Pippurimammalle toivon voimia. Kyllä se sieltä varmasti ihan pian itsekseenkin tulee! Peukkuja pidän!

Mielestäni mm. käynnistämisessä ei voi kuitenkaan suppeasti tuijottaa raskausviikkoja, olkoonkin, että normaalin raskauden kesto voi olla sinne rv 42 asti ja pidemmällekkin. Mielestäni olisi katsottava kokonaiskuvaa, äidin sekä vauvan kannalta sekä kuunneltava myös äidin mielipidettä.

Ilmoittaudunpa minakin, olen joskus kauan aikaa sitten kirjoitellut, mutta erittain harvakseltaan... Rv 35.



Minulla tuli viikonloppuna taas kivuliaita supistuksia, ja ihan pelastyin. Kohdunkaula oli viime viikon tarkastuksessa hieman lyhentynyt, muttei kuulemma aihetta huoleen. Ekan lapsen kanssa vaan ei mitaan supistuksia ollut ennen tositoimia, nyt taman kanssa toisin. Lauantaina kavin ostoksilla, enka meinannut paasta kavelemaan valilla, kun vihloi ja/tai supisteli niin kipeasti... Pitaa seurata.



Toita olisi viela nelja viikkoa, siistia istumasellaista, mutta en meinaa enaa millaan jaksaa istua, eivatka ajatukset pysy enaa kasassa eika toiden tekemisesta tule mitaan. En tieda, miten pystyn sinnittelemaan. Olisi kurjaa jaada pois aikaisemmin, taalla meillapain kun aitiyslomat ovat lyhyet jo muutenkin. Haluaisin saastaa tietty kaikki synnytyksen jalkeen... Mutta jos en kykene olemaan toissa, minkas teet.



Painoa on tullut ihan liikaa, ja se haittaa jaksamista ja olemista ihan kunnolla. Mutta onneksi viime viikon tarkastuksessa muuten kaikki hyvin.



Olen ajatellut kayda tamankin synnytyksen lapi ' luomuna' . Kattarilla kolme vuotta sitten en saanut epiduraalia pyynnosta huolimatta (laakari kiireinen jossakin muualla), ja tuli sekin koettua ilokaasun avulla - synnytys kesti supistuksien alusta loppuun asti 11 tuntia. Nyt olin miettinyt, etta miksi turhaan karsia (sita hirvittavaa kipua). Mutta epiduraalissahan on omat riskinsa? Minkalaisia suunnitelmia taman asian suhteen muilla?

@piiu@:

Mielestäni mm. käynnistämisessä ei voi kuitenkaan suppeasti tuijottaa raskausviikkoja, olkoonkin, että normaalin raskauden kesto voi olla sinne rv 42 asti ja pidemmällekkin. Mielestäni olisi katsottava kokonaiskuvaa, äidin sekä vauvan kannalta sekä kuunneltava myös äidin mielipidettä.

Joo, kyllä näinkin, mutta tosi usein äidit alkavat kysellä käynnistystä heti kun laskettu aika on ohitettu, vaikka käynnistykselle ei ole mitään oikeaa indikaatiota ja käynnistyksessä on selvästi suurempi riski päätyä esim. imukuppisynnytykseen tai kiireelliseen sektioon kuin spontaanisti alkaneessa. Jossain tapauksissa on tietenkin perusteltua synnytys käynnistää, jopa ennen la:ta.

Haikarapolska: Mikäs on tilanteesi? Joko vois olla lähtö lähellä? Jännää...



Jellonamami: Etkös sinä ollutkin Ranskassa? Mietinkin välillä, että mihin jäit. Kiva kuulla, että mukana messissä taas. On sulla vielä pitkä työputki, mieti kuinka jaksat. Tsemppiä!



Täällä ei mitään uutta ja ihmeellistä. Yö oli järkky, kun en saanut unta ja sitten tuo pienin nukkui taas tosi levottomasti muutaman mummolatunnin jälkeen. Ei vissiin passaa laittaa enää mummolaan, kun on sitten niin levoton. Harmi, siinä menevät mun vapaat lepohetket.



Typykkä, kuulin tuosta jonotussessiosta. Minä olin jakanut etukäteen niitä esittelitä ja sain ilmoittautua ohi jonojen. Tosin en itse kyennyt jakamaan (vaikka niin kuvittelin) ja kaverini ihana jakoi kaksi aluetta! Mutta tyttö pääsi jumppaan. Itse jätän ne nyt suosiolla jouluun asti väliin, mutta sitten yritän.



Mulla kummittelee tuo tuplaratasasia päässä. Menen tällä viikolla katsomaan Emmaljungan tuplia yhdelle tutulle. Tuo seisomalauta ei ole mikään reippailukävelyväline. Se on kuitenkin itselläkin tiellä kävellessä. Ja meidän 2-vuotias tykkää vielä nukkua rattaissa, eli ei tarvis aina ehtiä kotiin nukuttamaan kun ois nuo tuplat. Katsotaan mitä tulee vastaan.



Ihana ilma täällä Espoossa ainakin. Lämpötilakin sopiva. Tsemppiä muillekin ja suppareita niitä tarvitseville! Mulla ei ole kiirettä!



apinaemo 37+1

siis ainakin viela toistaiseksi (en tieda, kuinka kauan tama maa pysyy enaa kasassa). Kiva, etta muistit minut viela! :=) Olen valilla kaynyt lukemassa, mutta tyo- ja kotikiireiden takia kirjoittelu jaanyt.

Minäkin muistan sinut kyllä! Hurjaa ajatella että siellä tehdään töitä vielä noin pitkään, mutta maassa maan tavalla :)



Mutta eipä ennätä nyt enempää - ruoka odottaa jo melkein lautasella!

jäijuttu päivällä kesken, kun kone ilmoitti jostain virheraportista ja katkas kaiken...ja nytkin on sama vaara....mutta pippurimammalle supistuksia oikein paljon täältäkin!!!!



maitohamsteri ja kirppu 37 +5

Niin minullekin sanottiin että suuri kokokaan ei sinänsä ole syy käynnistää. Terveydelliset syyt ovat ainoat eli jos ilmenee raskausmyrkytystä tms. ongelmia joita ei saa muuten hoidettua.

Sen vuoksi nyt hiukan jännittää kun neuvolassa lupailivat seurantaa ja sitten käynnistysaikaa jos näyttää ettei muuten ole tulossa. Kun nuo immeiset Jorvissa voivat olla hiukan toista mieltä. Ultrassakin tokaisivat vaan että jos on ensimmäinen tuon kokoinen tullut ongelmitta niin tulee toinen- isompikin.

Viimeksi en tiennyt olla huolissani ja nyt kun tiedän niin eipä ole helppoa.

Katsotaan nyt mitä tapahtuu, pitänee pistää kädet ristiin ja toivoa että lähtisi tulemaan itsekseen sopivaan aikaan ettei tarvitsis tällaisia miettiä.

t: Typykkä, yli viisikiloisen tytsyn pungertaja?

Täällä päivä mennyt " harvinaisen vieraan" seurassa...



Typykkä onkos sulla sitten aiemmin ollut isojakin/isokin lapsia/lapsi?



Supistussäteitä tai vaikka lapsiveden menoja kaikille niitä haluaville ja myös itselle! :)



Äiskäliini rv 37+3

oon ihan väsynyt,kypsähtänyt ja ryde.

En enään tässä raskaudessa todellakaan pidä siivouspäivää!!!

Ihan oman vointini ja kykyni mukaan koko päivän oon siivoillu ja sitten tuossa alkuillasta iski ihan totaallinen väsymys+ihme sahalaita&aaltoilua tuli toiseen silmään.Nyt oon sitten koko illan makoillut enkä jaksa mitään.

Lapset on olleet jotenkin ihan ylikierroksilla joten hermot on menny moneen kertaa niihinkin...voi kurja,huomenna vaan lepään koko päivän!!

Vali vali joo....



Haikarapolska:toivottavasti sun suppailut on loppuneet!!!!



Colikselle:parempaa yötä kuin edellinen!



Onhan tässä pinossa paljon kommentoitavaa jos vain jotakin muistaisi...



Synnytyksen käynnistämisestä on ollut puhetta.On aivan totta että käynnistykseen tulisi olla lääketieteellinen syy mutta kaikki raskaudet pitää kuitenkin ottaa yksilöllisesti huomioon.

Esim:Ihmettelen suuresti jos äidillä on paikat auki pitkään ja päivästä toiseen kipeitä supisteluja ja hankala olla koko ajan niin miksi ihmeessä äidin pitää koko ajan kärsiä jos vauvakin on jo täysi aikainen?!

Tai jos vauva vain viihtyy masussa pitkään tai on kasvanut jo ennen laskettua aikaakin suurikoiseksi ja vaikka edellinenkin olisi ollut iso mutta äidistä hankala synnytys vauvan suurenkoon vuoksi niin miten voi kätilö tai lääkäri päättää että kyllä sieltä isompikin tulee mitkä siinä on kriteerit päättää synnyttäjän puolesta sekö ettei ole aiemmin tarvinnut esim:imukuppia avuksi,vai mikä???

Sen ymmärrän täysin että käynnistystä on turha toivoa jos menee viikon tai pari LA:n yli mutta onhan toki totuus myös se että istukka ei enään toimikkaan tarvttavan hyvin ja siinä seuraukset voivat olla mitä vain...Eli seurantaa tarvitaan ja myös pitäisi kuunnella odottavan äidin tuntemuksia eikä siis vain käskeä kotiin odottamaan että kyllä se sieltä joskus tulee periaatteella.



Mutta nyt sanoo tytöille hyvät yöt ja vähän telkun katselua ja sitten sänkyyn toivomaan edes suht´,hyviä yönia.



Nukkukaapa hyvin mammukat:)



rakkausvauva 37+3

kiva kuulla Jellonamamistakin; mehan ollaan nuo molemmat ilman kolmea viime aakkosta kayttavia, tosi on etta hassulta ' kuulostaa' .



Piti niin shoppailla kun keskikikaupungilla kaytiin- eka kerroksen kierros meni hyvin, mutta jo tokassa alkoi tuo paineen tunne kiristaa joka askeleella, joten jai sitten kolmannen kerroksen aleet tutkimatta, istumaan oikein piti paasta! Ei mulla ole varsinaisia supistuksia, vaan Hope alkaa painaa selvasti takamuksellaan ihan ylos ja paata tyrkyttaa alaspain- ja vessaan menoahan se heti tietaa, ja nopeesti!



Eipa nuo jalatkaan taas reissaamisesta tykanneet eivatka autossa istumisesta! Nyt suihkuun ja jalat taas kera kylmakallen vesipuljuun!



Viela jokunen paiva tarkastukseen, eikohan taa tasta! Hiukan on alkanut synnytys mietityttaan, toivon todella etta menisi nopeesti niinkuin edellisetkin, ja luomuna taysin! Eniten makin pelkaan tikkaamista, kun paikat on muutenkin hellina, ei kylla kolmesta edellisestakaan oo tarvinnu paikkoja tikata niin miksi sitten tasta- kun yhta hentonen neito pitais olla tulollaan?...



Voikaahan kuitenkn hyvin ja ilmoituksia sitten vaan lahtohetkiin!

-levinia ja Hope rv 37+3-

Eilen kadehdin kovasti Haikarapolskan järjestelmällisyyttä ja tasapuolisuutta kommenteissa. Nyt tein minäkin parannusta ja kirjoitin jopa jotain muistiin, että muistaisin kommentoida.



Seisomalaudasta on ollut puhetta. Muistan jonkun reissun, että meidän neiti runsas kaksi vuotta ei suostunut seisomaan seisomalaudalla, eikä suostunut kävelemään eikä suostunut kannettavaksia eikä yhtään mitään muutakaan. Hän sai todella pitkiä ja kaarellehuutoraivareita niihin aikoihin. Silloin emme olleet tuplilla liikkeellä ja kyllä harmitti. Tupliin raivottaren sai " köytettyä" kiinni ja matka olisi jatkunut. Hyvällä tuulella ollessaan sama neito seisoi pitkiäkin aikoja laudalla ja nautti menosta.



Levinia sanoi ettei teillä ole saunaa. Minua nauratti. Eikös teillä ole saunamaiset olosuhteet ilman varsinaista hikikaappia. ; )



Kaylight; sektiosta vielä. Sinä varmasti pystyt hyvin hoitelemaan vauvaa jo pian kun pääset suunniteltuun sektioon. Voit mennä voimissasi leikattavaksi, se vaikuttaa paljon toipumiseen. Haavan kanssa oli sairaalassa hankalaa esim. rinnalta toiselle siirtäminen. Jossakin vaiheessa kekkasin nousta konttausasentoon sängyllä ja sitten nostaa lasta toiselle laidalle sänkyä. En muista monesko päivä tämä oivallus tuli mahdolliseksi.

Minä sain vain nähdä vauvan ennenkuin hänet vietiin lääkärin tarkastettavaksi ja pesulle. Mies meni heti lääkärintarkastuksen jälkeen hänen luokseen ja se tuntui minusta hyvältä. Sitten sain kapaloidun käärön kainalooni kun tulin leikkaussalista. Nyt jos joutuisin sektioon en haluaisi vauvaa kapaloitavaksi, vaan haluaisin vauvan nakuna lähikontaktiin mahdollisimman pian. Saisi edes vähän nauttia minun hajuista ja bakteereistani.



Typykälle jaksua synkän asian käsittelyyn.

Ja helpotuksen huokaus Auringontyttärelle. Onneksi et kaatunut pahemmin.



Hyvin suppareita niitä toivoville ja muille rauhallista yötä

terv peikkoäet ja turkulainen 34+1