OS 10 dokkari, luoja että tuntuu pahalle katsoa tuota tuskaa, surua, ym. Ihan sanattomaksi vetää, elämä on epäreilua ;,,,,(

Vähintä tosin tuossa tilanteessa olisi, että äiti tai isä voisi olla vieressä.. 28

myös Yhdysvalloissa ym. maissa

Vierailija:

Vähintä tosin tuossa tilanteessa olisi, että äiti tai isä voisi olla vieressä.. 28

Vaan taitaa se lapsellekin olla ikävä kokemus, kun vanhempi on läsnä eikä suojele lasta kivulta. En sitten tiedä...



29

" Miten saatettiin ottaa luuydin- ym. punktioita ilman puudutusta tai nukutusta? 5 ihmistä vain piti kiinni! Ja vanhempia ei huolittu mukaan"

Ei meillä kyllä nukutettu poikaa, vaikka pään alueella oli iso haava. Ommeltiin 45 min ja väkisin pidettiin kiinni. Vihreä liina vaan kasvoille ja yksi päälle makaamaan ja yksi piti päästä kiinni. Poika huusi kuin syötävä. Ja ompelun jälkeen oli kuin olisi teurastettu. Hiukset ja kaikki oli paksun veren peitossa. Ja miten menet suihkuun kun haavaa ei saa kastella. Eli ei se aina nykypäivänäkään ole niin hyvin hoidettua tuo lasten sairaanhoito....

Kun Pyykkö viime vuonna jäi eläkkeelle Yleisradiosta, hän kutsui juhliinsa myös yhden Osasto10-ohjelmassa esiintyneen lapsen. Ohjelmassa nelivuotias Petra ja hänen vanhempansa saavat tiedon, että tauti on uusiutunut. Mutta Petra parani leukemiasta ja on jo itsekin äiti.

dään. Mutta en kyllä voi valittaa, lapsemme on saanut aina aivan ensiluokkaista hoitoa lastenklinikalla ja se henkilöstö on kertakaikkiaan fantastista; ammattitaitoista ja empaattista.

Punktiota varten puuduttaminen on niin ja näin, koska puuduttaminen sattuu ylensä suurinpiirtein samanverran kuin näytteenotto. Eli sen hyöty voi olla aika vähäinen paitsi tietysti jos punktion kanssa kaikki ei mene heti nappiin.

Myös Emla selkään jos epiduraali tulossa.

Vanhempi yksi saa yöpyä, ja imettävä äiti saa sängyn.

MUTTA on olemassa vanhempia jotka luulee että ollaan hotellissa, valittavat jos huoneessa on toisen lapsen isä/äiti joka kuorsaa, tai toinen lapsi kuorsaa.

Tai just isiä jotka tulee bikinihousuissa esittelemään itseään hoitajaille.

Kuulkaa, meitä on moneen junaan ja osa ei edes sinne mahdu.

lapselle pitää kertoa, että hän kuolee. Näinhän se lääkäri siinä sanoi, perustelikin sen jotenkin... mun mielestä toivoa ei saisi lapselta viedä koskaan, ei vaikka kuinka huonolta näyttäisi.



Ja ihmeitä tapahtuu, paranihan se Petrakin.

Kyllä silloin pitää kertoa jos kuolema on tulossa eikä hoito enää auta.

Vierailija:

lapselle pitää kertoa, että hän kuolee. Näinhän se lääkäri siinä sanoi, perustelikin sen jotenkin... mun mielestä toivoa ei saisi lapselta viedä koskaan, ei vaikka kuinka huonolta näyttäisi.

Ja ihmeitä tapahtuu, paranihan se Petrakin.

Vierailija:

Ei meillä kyllä nukutettu poikaa, vaikka pään alueella oli iso haava. Ommeltiin 45 min ja väkisin pidettiin kiinni. Vihreä liina vaan kasvoille ja yksi päälle makaamaan ja yksi piti päästä kiinni. Poika huusi kuin syötävä. Ja ompelun jälkeen oli kuin olisi teurastettu. Hiukset ja kaikki oli paksun veren peitossa. Ja miten menet suihkuun kun haavaa ei saa kastella. Eli ei se aina nykypäivänäkään ole niin hyvin hoidettua tuo lasten sairaanhoito....

Minäkään en välttämättä antaisi nukuttaa omaa lastani jonkun sellaisen haavan ompelua varten, mikä voisi käydä esim puudutesuihkeellakin päinsä. Nukutukseeen voi sentään kuolla, sillä ne annostukset ovat aina vain arvioita. Niin, ja minulta on itseltäni leikattu iso luomi jatikattu haava ilman puudutusta, koska se ei vaan tehonnut, joten tiedän mistä puhun.

28, kun joskus (ei kauan aikaa sitten) olin lastenosastolla, en ottanut vanhempia toimenpiteisiin vaan kävin hakemassa lapsen ja sanoin että " nyt tehdään niin ja näin" .



Harva vanhempi pysyisi loogisesti rauhallisena ja tukevana, saati sitten että pitäisi aloillaan huutavaa (lapset yleensä huutavat jo pelkästä kiinni pitämisestä, mitä pienempiä ovat) lasta. Ihmiset ovat jo rokotustilanteissa aika moisia joskus.



Itse työskentelen nykyään ihan isojen ihmisten parissa, ja siellä inhimillinen suru on ihan samanlaista.

Luopuminen on vaikeata, vaikka kyseessä olisi aviomies 100v. Takana pitkä yhteinen matka, ja edessä ehkä ensimmäinen yksin nukuttava yö seitsemäänkymmeneen vuoteen.

Siinä tilanteessa todella toivoisi, että olisi aikaa opastaa vierellä vaimoa ottamaan miestään kädestä ja puhumaan tälle, kun toinen arkailee voiko enää edes koskea.