OS 10 dokkari, luoja että tuntuu pahalle katsoa tuota tuskaa, surua, ym. Ihan sanattomaksi vetää, elämä on epäreilua ;,,,,(
Kommentit (34)
Ennusteet toki on parempia ja toivoa on enemmän, mutta tunneskaala on käytävä läpi kuitenkin.
olen sairaanhoitaja itsekin, ap
Se kipu,jota joutuvat kokemaan kun kokeita tehdään on väärin!!
Voi pieniä lapsia. Ei kenenkään olisi pitänyt sitä tuskaa ja kipua käydä läpi.
ei kai lapsia ajateltu sillai ihmisinä siihen aikaan.
Ei sanoja löydy kuinka pahalta tuntuu. Nyt minäkin käännän kelkkani ja vaadin hoitohenkilökunnalle tuntuvia palkankorotuksia, he elävät tuossa maailmassa päivittäin, tekevät työnsä vaikka tekee varmana helvetin pahaa.
Kiitoksia jaksaville hoitajille, tämä dokkari oli järkyttävä mutta avasi tämän tollon silmät, palkkanne on todella alhainen työn vaativuuteen verrattuna.
aikaa on eletty vasta suhteellisen vähän aikaa kun ajattelee ihmisen historiaa. (Toki siinä on vielä nykyäänkin puutteita, mutta kuitenkin).
Sodassakin vedeltiin runnoutuneet raajat poikki sahalla, taintuivathan ne potilaat siinä sitten kipuun.
vain murto-osaa maailman ihmisistä. Surullista.
Mä jotenkin tajuan, mitä äitini tarkoitti, kun sanoi, että 80-luvun alussa toimenpiteitä tehtiin lapselle niin, että riittävä määrä vaan kiinni pitämään ja ei kun menoksi. Tätä nykyä Emlat yms. saa onneksi labraankin
miksi ei puudutettu, nukutettu? itku tuli silmään.
Meillä lapsella tutkimuksiin aika ensi viikolla selkä- ym. kipujen vuoksi. Ei olisi pitänyt katsoa ko. ohjelmaa.
Vieläkin ne lasten itkut kuuluu korvissa. Voi pieniä raukkoja!
Ja onhan se vielä nykyäänkin niin että resurssipula estää hoitamasta usein hyvin. Se ei näy tutkimuksissa vaan siinä henkisessä tuessa, kiireen keskellä on liikaa vaadittu että pari hoitajaa pystyy elämään läsnä vanhempien, omaisten ym tuskaa potilaan tilasta. Jos niitä potilaita on kymmeniä...
kevyesti jopa ompeleiden laittamista tai poistamista varten (siis pään alueelta ainakin). Joskus tipanlaittoonkin annetaan rauhoittavaa lääkettä (tipat nenän tai suun limakalvolle, josta imeytyy verenkiertoon). T:lastensh, joka ei dokumenttia vielä nähnyt
Esim. vauvoille olen nähnyt tehtävän hyvinkin kivuliaita toimenpiteitä ilman lievitystä... Mitä vähemmän pystyy puolustautumaan, sitä todennäköisemmin saa kärsiä.
Juuri viime viikolla kuulin, että tyttömme entinen kerhokaveri on sairastunut akuuttiin leukemiaan :( Hän on 3v.
Siis aivan järkkyä, miten selkäydinnäytettä otettiin! Itsellä on suunnilleen samanikäinen lapsi ja en takuulla antaisi tehdä toimenpiteitä ilman, että olisin itse mukana. Mutta sellaistahan se on ollut.. Kummasti vaan nousee omiakin muistoja 70-luvulta sairaalasta, kun jotain ruisketta on minulle yritetty antaa pitkään ja hartaasti huonolla menestyksellä..
Toisaalta nykyäänkin hyvin mielellään jätetään esim. se Emla laittamatta, koska häivyttää suonia. Tietoisuus lapsen kivun kokemisesta ja vaikutuksista on kuitenkin aivan toista luokkaa..
Lääketieteessä täytyy joskus tuottaa väliaikaista kipua, jotta saadaan hyviä tuloksia. Lapsi varmasti kärsi näytteenoton aikana, mutta on nykyään elossa. Mutta hyvä juttu, että nykyään kivunlievitys on tuossa suhteessa kehittynyt.
Itse en päässyt mukaan 9kk:n lapseni nenä-mahaletkulaittoon, tosin ei minusta paljon olisi hyötyäkään. Olen sh ja tiedän että hoitajat tekivät sen nopeammin lapselle kun ei kauhistelevaa äitiä paikalla.
2004 minulta ainakin yritettiin evätä oikeus saada jäädä yöksi lapsen kanssa lastenklinikalle osastolle (kirurginen) ja imetin vielä silloin. Sielläkin lapset (alle ½ vuotiaita) huusivat yksin sängyissään, kun ei ennätetty ottaa syliin. Oli järkyttävää!
Paljon on vielä parantamisen varaa nykyäänkin!
äiti ja sh
Ps. Älkää sotkeko selkäydinnäytettä ja luuydinnäytettä (se " runnottu" )
Asiat on muuttuneet paljon siitä ajasta.