Lue keskustelun säännöt.
Virikehoitopaikka kannattaa pitää siltä varalta, että
19.08.2007 |
kaikki ei menekään " normaalisti" ?
Tämä kaikki on siis vain pohdintaani, sillä minulla on vasta yksi vauva eikä seuraavaa lasta ole suunnitteilla lähivuosina. Mietin kuitenkin, että JOS olisin tilanteessa, että esikoiseni olisi jo hoidossa ja toinen lapsi syntyisi niin eikö se hoitopaikka kannattaisi pitää siltä varalta, että:
- vauva olisi vakavasti sairas ja joutuisi olemaan esim. keskolassa tai muuten sairaalassa
- vauva olisi sen verran sairas, että hänen kanssaan pitäisi käydä monta kertaa viikossa sairaalassa tai lääkärissä
- vauva ei nukkuisi juuri ollenkaan
- sairastuisin itse pahasti
Jos hoitopaikkaa ei ole ja alkaa itse hommata tilapäistä apua niin se on
a) todella kallista: tuolla 200 eurolla, jonka kunnallisesta hoidosta maksaa, ei saa kuin muutaman tunnin viikossa hoitoapua
b) vaikea saada hoitajaa
Onko kukaan miettinyt samaa? Eli jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa niin en missään nimessä uskaltaisi ottaa lasta hoidosta pois ennen kuin olisin nähnyt, että kaikki synnytyksessä ja alkuviikkoina sujuu ok.
Kommentit (16)
mutta kun on myös työ, jossa pitää tehdä vastuullisia päätöksiä, niin ei hänkään voi yötolkulla valvoa. Ja kun meillä kukaan ei halunnut auttaa lasten hoidossa. 3 vai mikä se oli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuormittaisin omista asioistaan väsyneitä isovanhempia, kiireisiä sisaruksia, omia perheitään hoitavia ystäviä jne. jatkuvasti. Heiltä voi pyytää tilapäisiä palveluksia mutta isompaan hoidontarpeeseen mieluummin muita ratkaisuja kuin lähimmäisten hyväksikäyttö.
Mitä ihmeen JÄRKEä on rempoilla yliväsyneenä sairaiden ja valvottavien lasten kanssa ja YRITTÄÄ hoitaa esikoinen siinä sivussa??? Ei voi ymmärtää miksei antaisi esikoisellekin huudotonta aikaa ja kaverien kanssa touhuilua edes pari kertaa viikossa?
Onko nyt sädekehän kiillotusta vimmatusti koko perheen hyvinvoinnin kustannuksella?
itsekin ajattelen! Ei lähimmäisiä voi kuormittaa viikko- tai kuukausikaupallla enkä usko, että saisikaan ketään auttamaan pitkiksi ajoiksi, kun kaikilla on kuitenkin omat työnsä ja opiskelunsa. Hyviä kommentteja muutenkin tullut.
Jos itse saisin joskus toisen lapsen, pitäisin esikoisen hoitopaikan ehdottomasti ainakin siihen asti, kunnes vauva olisi muutaman viikon ikäinen.
Mietin muuten Mirja Pyykön dokumenttia katsoessani, että miten ne, jotka olivat sitä mieltä, että " kyllä sitä selviää" ja " kyllä apua aina saa" tekisivät tilanteessa, jossa vauva joutuisi olemaan koko ajan sairaalassa ja kotona olisi 1,5-vuotias esikoinen. Esikoinen sairaalaan mukaan pyörimään vai vauva yksin sairaalassa?
Menee jo vähän ohi aiheen, mutta jos olisi isommat lapset ja toinen sairastuisi leukemiaan niin mihin kotiäiti laittaisi muut lapset vai olisiko kotona eikä vierailisi sairaalassa vai voisiko ottaa useamman pienen lapsen sairaalaan mukaan?
Ap
Vierailija:
mutta kun on myös työ, jossa pitää tehdä vastuullisia päätöksiä, niin ei hänkään voi yötolkulla valvoa. Ja kun meillä kukaan ei halunnut auttaa lasten hoidossa. 3 vai mikä se oli
Eikä isän tarvitse katsoa vauvaa joka yö, jos kerran vanhemmat vuorottelevat. Minulle ainakin sopi, että nukun joskus iltaisin, esimerkiksi kuudesta eteenpäin jonnekin puolille öin. Se ei häirinnyt isän yöunia yhtään ja antoi minulle hurjasti töitä.
Sitä paitsi johtotason ihmiset voivat järjestää omaa työaikaansa erittäin hyvin. Itsekin olen saanut seurata vierestä johtajien elämää ja he kyllä saavat ihan rauhassa järjestää elämän sen mukaan, mitä perhe sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on saanut esikoiselle paikan hyvästä ja mieluisasta päiväkodista, ei ole mitään takeita, että lapset saisivat paikat samasta päiväkodista, jos otat esikoisen välillä pois hoidosta kokonaan. Kun esikoinen pitää paikkansa (vaikka puolipäiväisenäkin) on hyvin paljon helpompaa saada kuopukselle paikka samasta päiväkodista. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tämän ap viestin kirjoittaja, mutta kolmen lapsen migreeniherkkä äiti ja tosiaan, jos en saa nukkua HYVIN vähintään jokatoinen yö, niin en migreenin takia pystyisi enää lapsia päivisin kotona hoitamaan. Ei mieskään pärjäisi töissä, jos yöt valvoisi vauvan kanssa antaen minun nukkua!
Meillä on onneksi lapset olleet hyvin nukkuvia, ainoastaan sairaana valvottaneet. Silloin ollaan jouduttu turvautumaan ulkopuoliseen apuun, jos olen joutunut useamman yön valvomaan, koska migreeni iskee heti estolääkityksestä huolimatta!
Turha tuomita, koska perheet ja ihmiset on erilaisia. Moni äitikin tarvii kunnon yöunet, ei mitään iltatorkkuja!
Vierailija:
Vierailija:
Minulla oli tavoite ja toive hoitaa molemmat lapset kotona. Kuitenkaan kuopus ei nukkunut koskaan tunnin parin pätkää enempää. Ei yöllä, ei päivällä, ei puoleen vuoteen. Esikoinen alkoi kiipeillä seinille, kun eihän äiti jaksanut tehdä enää kuin ihan välttämättömimmän. Ulkopuolista hoitajaa ei ollut saatavilla. Sitten aloin olla jo niin piipussa, että vain itkeskelin. Sairastuin uupumuksen kautta masennukseen. Sitten päätettiin laittaa esikoinen hoitoon. Ekaks se oli 8-16, jotta sain levättyä. Myöhemmin huomattavasti vähemmän.Minulla ainakin, kun väsymys painoi, isä hoiti vauvaa. Sanoin, että nyt kyllä menee väsymys yli ja on ihan pakko nukkua. Yhden illan kun nukkui, niin sillä pääsi taas muutaman päivän/viikon ilman valittamista eteenpäin.
Ihan naurettavaa tämä toisten vouhotus pitää lapset kotona, vaikka henki menis...
Veikkaan, että sillä, joka hoiti allergisen ja astmaattisen vauvan ja sisarukset kotona iloiten yksin, on olemassa joku hoitoapu, isovanhemmat, joku muu sukulainen, tai joku. Olenko oikeassa?! Tai sitten olet pahemman luokan marttyyri! :)
Minulla on kaksi infektiokierteistä, laaja-allergista ja astmaattista lasta, joista toinen myös diabeetikko. Asumme eri paikkakunnalla, kuin sukulaiset, vielä aika kaukana. Hoidin yksin molemmat lapset, kunnes esikoinen täytti 3 ja aloitti osa-aikaisen päiväkodin. Olen todella harmissani, etten tajunnut pyytää apua aikaisemmin! Vasta tänä keväänä tajusin, kuinka uupunut olen ollut yli 3 vuoden ajan ja kuinka vähän olen elämästäni nauttinut! Voin siis omasta kokemuksestani sanoa, että kyllä ihminen venyy paljoon, mutta onko se kuitenkaan tarkoitus, jos se tapahtuu perheen hyvinvoinnin kustannuksella?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. ja esikoinen oli kotihoidossa kakkosen synnyttyä, ikäeroa 1v 9kk. Ei tullut mieleenikään laittaa esikoista hoitoon tms sillä se oli mielestäni " huonon" äidin merkki... Toinen lapsemme ei sitten nukkunut ekana vuonnaan koskaan yli 2h putkeen. Hereillä ollessaan oli itkuinen, sairasteli kaikki mahdolliset flunssat, korvatulehdukset yms ja siis aina itki. Kävimme yksityisillä lääkäreillä, mutta mitään perussairautta ei löytynyt. Vauva kiljui aina vähintään 15min ennen nukahtamistaan vaikka oli kantoliinassa ´tai sylissä tms. Vaunuissa ei viihtynyt ollenkaan, eikä sitterissä, lattialla, eikä edes autossa. Ei huolinut pulloa eikä tuttia joten minä olin se joka olin kiinni vauvassa 24/7. Jopa silloin, kun sai oudon virustaudin ja oltiin sairaalassa 10vrk. Onneksi sukulainen sai hoidettua esikoista päivät, kun miehellä vaativa työ josta ei pääse kotiin kuin vasta n. klo19.
Itse olin tosi rikki vuoden jälkeen ja esikoisella oli varmasti ollut rankkaa. Olisi varmasti ollut hänellä mukavampaa jossain päiväkodissa osapäiväisenä. Ei päässy juuri puistoon, ei kerhoihin tms., kun kiljuvan vauvan (tämä jatkui siis ekan vuoden) kanssa en voinut mennä.
Kolmas lapsemme syntyi, kun keskimmäinen oli 2v. ja laitoimme molemmat lapsemme (4v ja 2v) päivähoitoon kahtena pvänä viikossa 6h/krta. Onneksi kuopus on ollut rauhaisa tapaus, mutta silti olemme pitäneet hoitopaikat. Olen KAIKEN muun aikani lasten kanssa joten en voi ymmärtää miten nuo 12h/vkossa voisi mitenkaan vahingoittaa lapsiani? Itse saan levätä silloin, siivota, käydä asioilla yms joten muun ajan voin viettää vain heidän kanssaan. Mies tekee yhä pitkää päivää joten olen pääosin yksin lasten kanssa päivät, viikonloput vietämme kaikki yhdessä.
Mielestäni on hirveää, kun näillä palstoilla aina parjataan ÄITEJÄ... kuitenkin luulisi, että suurin osa äideistä jotka näitä palstoja jaksavat lukea ovat äitejä jotka välittävät lapsistaan ja tekevät parhaansa, että lapsilla on hyvä olla.
Miehen ei tartte käyttää isyyslomaansa siihen että on esikoisen kanssa kotona päivät kun minä ja vauva olemme laitoksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tavoite ja toive hoitaa molemmat lapset kotona. Kuitenkaan kuopus ei nukkunut koskaan tunnin parin pätkää enempää. Ei yöllä, ei päivällä, ei puoleen vuoteen. Esikoinen alkoi kiipeillä seinille, kun eihän äiti jaksanut tehdä enää kuin ihan välttämättömimmän. Ulkopuolista hoitajaa ei ollut saatavilla. Sitten aloin olla jo niin piipussa, että vain itkeskelin. Sairastuin uupumuksen kautta masennukseen. Sitten päätettiin laittaa esikoinen hoitoon. Ekaks se oli 8-16, jotta sain levättyä. Myöhemmin huomattavasti vähemmän.
Kuopuksella oli koliikki, allergioita ja infektioastma ja silti hoidin ja hoidan edelleen molemmat kotona. Ei tullut mieleenkään pitää " varmuuden vuoksi" virikehoitopaikkaa. Aivan älytöntä. Elämä tuo tullessaan mitä tuo ja siihen on vain sopeuduttava. Eräs tuttavani sai kolmannen lapsensa joka syntyi vakavasti sairaana. Uutterasti hän hoito kuopustaan ja isompia sisaruksiaan vaikka kuopus tarvitsi hoitoa 24h/vrk. Mutta sitä apua näinkin pahassa tilanteessa sai ulkopuolelta eikä lapsia tarvinnut lykätä sen takia päiväkotiin. Eli kyllä apua saa, jos sitä osaa pyytää, jos sattuisi noin kurja tilanne :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerroin tilanteestamme ystäville, lähellä asuville isovanhemmille ja neuvolassa. Ei kukaan auttanut, neuvolassa sanottiin vain että yritä nyt joskus nukkua! Ai kiitti. Enpä sitä tullutkaan ajatelleeksi... 3
Vierailija:
Minulla oli tavoite ja toive hoitaa molemmat lapset kotona. Kuitenkaan kuopus ei nukkunut koskaan tunnin parin pätkää enempää. Ei yöllä, ei päivällä, ei puoleen vuoteen. Esikoinen alkoi kiipeillä seinille, kun eihän äiti jaksanut tehdä enää kuin ihan välttämättömimmän. Ulkopuolista hoitajaa ei ollut saatavilla. Sitten aloin olla jo niin piipussa, että vain itkeskelin. Sairastuin uupumuksen kautta masennukseen. Sitten päätettiin laittaa esikoinen hoitoon. Ekaks se oli 8-16, jotta sain levättyä. Myöhemmin huomattavasti vähemmän.
Minulla ainakin, kun väsymys painoi, isä hoiti vauvaa. Sanoin, että nyt kyllä menee väsymys yli ja on ihan pakko nukkua. Yhden illan kun nukkui, niin sillä pääsi taas muutaman päivän/viikon ilman valittamista eteenpäin.
Sen paikanhan voi irtisanoa, jos sitä ei tarvitse. Multa leikattiin suolisolmu, kun vauva oli 8 viikkoa vanha, onneksi meillä oli esikoiselle hoitopaikka. Toki jos perheellä on käytettävissä reipas isoäiti tai muu apuri, niin sittenhän niinkin varmaan pärjää hätätilanteessa.