G: Mikä on lapsen vaikein ikä / entä helpoin?

vaikein 4 vuotias (lapseni on 4 :-))

Eli murrosikää odotellessa ;)

Vaikeaa taaperoiässä, ne ehtivät jatkuvasti vaikka minne. Kunnes joskus 3-v. alkaa hieman tulla järkeä päähän.

vaikein 4/helpoin 1



Yksivuotias - ah mikä aurinko! Yhtä hymyä! EI osaa sanaa ei. Ihanaa seurata kehitystä! Innostuu jopa pikku linnusta.



Neljävuotias - tietää jo mitä haluaa, kiukkuaa, pissii yöllä sänkyyn, huutaa kaupassa, ääk.

helppoa on lasten kanssa sitten siitä eteenpäin.

Tai siis 12-vuotiaaseen asti on minulla tällä hetkellä kokemusta...

Oma 1vja risat on kaikkea muuta kuin hymyä ja aurinkoa, pelkkää riuvaamista, kitinää ja raivokohtauksia :-O



Vauvaikä oli helppo!



En edes tahdo tietää mitä uhmaikä sitten on...

Aina miettii, että sitten on helppoa kun tuosta vaiheesta päästään... Ja muistellaan miten ihanan helppoa silloin ja silloin oli, vaikkei sitä silloin tajunnutkaan..:)

..tai siis eihän siinä koskaan mitään ihanaa ole että on vaikeaa:) mutta tuntuu hyvältä kuulla etten ole yksin.

Vauva-aika oli todella lepolomaa viimeiseen vuoteen verrattuna. Siitä asti kun nousi jaloilleen on ollut helvetti irti. Kiipeää vaikka pystysuoraa seinää pitkin (ja putoaa tietysti) tai sitten kompuroi tasaisella maalla.. Karkailee -on nopea kuin mikä, ja näppäräkin vielä, takalukon auki näprääminen ei ole pulma eikä mikään.

Tuntuu että ei voi pa**a huussiin istua rauhassa niin ettei kaaos repeä valloilleen sillä välin. Kaksin pikku seremoniamestarin kanssa ollaan, eikä se luonnolisestikkaan tilannettani helpota, hermot kireällä kroonisesti.

Uusinta uutta raivarit, ja pureminen. Koko päivän askareet revit puoliväkisin läpi kirkuva uhmis kainalossa.

Vaikka eipä tätä kukaan helpoksi väittänytkään.

2-vuotiaan kanssa on unelmahelppoa. Vähän kiukuttelee välillä, mutta sehän kuuluu asiaan. Muuten on niin omatoiminen: nukahtaa itse, syö itse, puhuu jo hyvin, käy potalla, leikkii itsekseen pitkiä aikoja. Enpä olisi ikinä uskonut että tällainen muutos tulee.