iik! vauvani menee viikonloppuna hoitoon ensimmäistä kertaa! jännittää ihan turkasesti.
rohkaiskaa minua etten peru menemisiäni, jooko?
Kommentit (15)
Mulla itselläni on 3v ja 1v lapset, ja molempia on edelleenkin vaikea jättää hoitoon :D Nuorempi oli 5 kk ikäisenä ekan kerran hoidossa vieraalla (mummolla), ja kyllähän se lähteminen vaikeaa oli, mutta lopulta oli tosi kiva ilta ja itellä hyvä mieli siitä, että tuli lähdettyä ja tehtyä vähän jotain muutakin kuin kotiäidin hommia ;)
Omani meni ekaa kertaa mummalle yökylään vajaan vuoden ikäsenä ja olin tasan sitä mieltä, että se oli ihan oikein meille kaikille!! Vauvalle, mulle ja miehelle. Vauva oli ollut tyytyväinen, kun oli saanu ruokaa, unta ja tuttua " leikkiseuraa" . Ja me vanhemmat _tyytyväisiä_ myös ;)
Kun esikoisemme oli menossa 1. kertaan viikonlopuksi hoitoon (la-aamu --> su-iltapäivä), nukuin edellisenä yönä kokonaisen tunnin! Esikoinen oli tuolloin 1 v 1 kk. Olimme miehen kanssa menossa kylpylään. Viikonloppu meni vähän piloille, koska olin sattuneesta syystä rättiväsynyt...
Ehdit kyllä varmasti olla vauvasi kanssa vielä tarpeeksi! Kerää voimia hyvillä mielin!
eli vauva on nyt 8kk ja olen menossa parin tunnin työkeikalle. maha on ihan kuralla kun ajattelenkin että jätän hänet hoitoon :0/
ja hoitajana on eräs tuttu nainen.
Tuo syyllistäminen saa loppua!
Äidit ei jaksa, jollei voi mennä elokuviin tai ystävättären kanssa iltaa viettämään. Isät samaten.
Avioliitto ei jatku, jos ongelmatilanteessa ei saa hengähdystaukoa.
Meillä ollut kolmesti hoidossa ekan 5kk aikana 2h-6h kerralla. Ilman näitä vapaita en olisi vetänyt avioeropapereita takaisin.
Toistan: kumpi parempi vauvalle pidemmälle tähtäimellä, rikkiväsyneet vanhemmat/yksinhuoltajuus vai läheiset isovanhemmat ja onnellinen perhe?
Ei muuta kuin vauva hoitoon vain - kerran se vain kirpaisee ja tajuat, että hyvin hän pärjää hoitajan kanssa hetken ilman sinuakin. :)
tämä on jo ihan tarpeeksi vaikea päätös ilman syyllistämistäkin! en lähde todellakaan viihteelle vaan työhön, tosin kivaan sellaiseen. toki voisimme kiristää vielä menojamme entisestään (elämähän on valintoja) mutta jos vaihtoehtona on mennä töihin pariksi tunniksi viikossa, luulen että se kuitenkin on pienempi paha!
Super äidit taas antavat vinkkejä ihan kuin lapsen hoitoon jättäminen olisi jonkinsortin rikos. Siis jokaisella on taatusti omia menoja joihin mennään ilman lapsia vai ettekö käy esim. lääkärissä lastenne ollessa pieniä. Jotkut äidit tekevät itsestään niin saakelin korvaamattomia ettei heidän kullannuppujaan osaa muut hoitaakaan ei edes isät. Ja mitä tohon lapsen ikään tulee niin sillä ei ole mitään merkitystä lyhytaikaisessa hoidossa. Tyyliin en raaski jättää sanon vaan, et luulenpa teidänkin murun haluavan välillä irtautua tuosta ylisuojelevasta asenteesta. Kukaan ei ole niin täydellinen etteikö joku muu voisi kyetä ihan samaan kuin sinä.
Joku syyllisyydentuntuinen laiskimus, joka ei lapsiaan viitsi hoitaa kuin hetken kerrallaan taas veti herneen nenään:
Vierailija:
Super äidit taas antavat vinkkejä ihan kuin lapsen hoitoon jättäminen olisi jonkinsortin rikos. . Kukaan ei ole niin täydellinen etteikö joku muu voisi kyetä ihan samaan kuin sinä.
Imettäjällekö ap lapsensa vie?
Kuukauden vanhempia tavataan jo päiväkodeissa tekemässä 9 tunnin hoitopäiviä. Ap on viemässä ensimmäistä kertaa lapsensa hoitoon 8kk:n aikana ja vain pariksi tunniksi! Haloo...
Ap, hyvin se menee. Ei huolta!
Meidän vauva oli ekaa kertaa mummulassa yökylässä 1,5kk vanhana kun äiti lähti viihteelle, ja 2 kk:n ikäisestä lähtien tottunut olemaan muutaman kerran viikossa muutaman tunnin ajan jommankumman mummun hoidettavana koska äiti on yrittäjä ja joutunut hoitelemaan työasioita. Eikä mitään ongelmia ole ollut! Paitsi äidillä kova ikävä...
Meidän vauva oli ekaa kertaa mummulassa yökylässä 1,5kk vanhana kun äiti lähti viihteelle, ja 2 kk:n ikäisestä lähtien tottunut olemaan muutaman kerran viikossa muutaman tunnin ajan jommankumman mummun hoidettavana koska äiti on yrittäjä ja joutunut hoitelemaan työasioita. Eikä mitään ongelmia ole ollut! Paitsi äidillä kova ikävä...
tässä tilanteessa ollaan vain kerran elämässä, onko liikaa pyytää rohkaisua?!