Naurattaako teitä muita maistereita koskaan tuo nuorison graduista höösääminen?
Kommentit (34)
Itse tein sitä vuoden valtava ahdistus päällä. Nyt kun työssäni joudun tekemään erilaisia projekteja ja selvityksiä mietin juuri että vuoden vaihteeseen mennessä mun pitäisi suoltaa vähintään gradun tasoinen (tosin vähän konkreettisempi) tuotos, aja ajattelin kirjoittaa sen parissa päivässä muiden töiden ohella.
Mutta gradun teon ajoista olen saanut paljon, paljon kokemusta lisää ja nyt gradu ei ahdistaisi niin kuin aiemmin. Mutta gradu on kaikille varmasti kuitenkin sellainen ikävä juttu.
Omassa gradussani kehitin menetelmän, jolle haettiin myöhemmin patentti. En väittäisi merkityksettömäksi läpyskäksi.
Moni myös laajentaa graduaiheestaan väitöskirjan tai lisurin.
Erityisesti, jos tutkijan ura kiinnostaa. Siitä voi tulla jopa ensimmäinen julkaisu.
Gradu on heidän siihenastisen elämänsä suurin työ - kyllä se elämä sittemmin opettaa ettei se nyt niin iso juttu ollutkaan.
Ihan samahan se on ylioppilastutkintoon osallistuvilla. Pikkujuttu, mutta heille (ja vanhemmillekin) sillä hetkellä tosi iso asia.
Minulla on jos jonkinmoista tutkintoa takataskussa useammasta maasta ja silti jännitin kun poijallani oli tokalla luokalla (7v) valtakunnalliset matikan kokeet :)
Olen suorittanut kaksi tutkintoa ja ensimmäistä gradua pidin mustana möykkynä, jota väsäsin kuukaudesta toiseen. Sitten kun se oli valmis, niin oikein ihmetytti se työn määrä, minkä se vaati. Loppujen lopuksi se oli vaan tutkielma, johon ei millään järjellä pitäisi yli kuukautta mennä. Toisessa tutkinnossa teinkin gradun työn ohessa kahdessa kuukaudessa, enkä edes stressannut pahemmin...:)
merkitystä. Jos jollain alalla on kova kilpailu työpaikasta ja minulla esimiehenä olisi kolme yhtä pätevää ja hyvää tyyppiä hakemassa työtä niin antaisin työn nimenomaan parempia arvosanoja saaneille, koska se kertoo jotain siitä ihmisestä minulle. Kuinka hyvin hän paneutuu töihinsä ja kuinka huolella ne tekee.
Miksi luulette että esim. poliitikkojen graduja ja niiden arvosanoja kaivellaan naftaliinista kun he pääsevät vallan ytimeen? Siksi kun niillä on jotain merkitystä...
täyspäiväistä työaikaa; sitä ei voi, eikä kuulukaan väsätä kuukaudessa. Pelkästään graduseminaarikin jakautuu yhdelle kokonaiselle lukuvuodelle ja istuntoja on viikoittain. Seminaarilaisten rooli on tukea toisiaan TUTKIMUKSEN teossa. Ei siis todellakaan riitä, että suoltaa jonkun 50 sivun referaatin aiemman terian pohjalta. Gradut ovat pääsääntöisesti meidän laitoksella yli 100 sivun pituisia ja tuovat jotain uutta tieteelliseen keskusteluun. Ja todellakin monelle se on ensimmäinen askel omaan tieteelliseen työyhteisöön, sen pohjalta tehdään lisätutkimusta, kirjoitetaan tieteellisiä artikkeleita julkaisuihin ja saadaan työpaikkoja.
Ap:n avaus kertoo täydellisestä tietämättömyydestä alakohtaisia eroja kohtaan. Jos, ap, sinun gradusi oli väsättävissä vasemmalla kädellä läpihuutojuttuna, etkä ole tehnyt sillä mitään myöhemmin työelämässäsi, etkö voi ymmärtää sitä, että joillekin sillä todella on merkitystä tieteellisenä projektina ja uran avauksena ja vaatii siten todellakin työtä ja paneutumista, joka taas väistämättä korreloi siihen stressin ja kohkaamisen määrään, mitä gradua tehdessä käydään läpi.
terveisin senioriopiskelija, jota edes kysymys ei naurata
Mutta eihän sillä jälkeenpäin ole mitään tekoa, ainakaan meidän alalla. Vieläkään en pysty omaa graduani lukemaan, vaikka sen valmistumisesta on jo 7 vuotta. Sen verran ahdistava kokemus se oli! Tuolla se kerää pölyä kaapin perukoilla.
muuhun elämään, koska ei ole mitään järkeä tehdä jotain juttua vuotta 24 h/vrk, esim. ettei käy edes osa-aikaisesti töissä tai jotain muuta sellaista. Tai että lapset on hoidossa, koska äiti tekee gradua. Jos vaan gradu puuttuu ja muut opiskelut on valmiit, sen tekee kyllä sisukas ihminen lomilla, viikonloppuisin, iltaisin eikä sen takia tarvitse lapsia hoitoon laittaa. Mulle ainakin olis tullut sikakallis gradu,jos olisimme laittaneet lapset gradunteon ajaksi päiväkotiin, miehellä kun oli jo valmistuneena sen verran tuloja, että olis mennyt täydet hoitomaksut.
Itselleni on etua, että olen käynyt ensin AMK opinnot ja siitä jatkanut. Amk lopputyö oli yllättävän vaativa ja nyt gradu ei tunnu sellaiselle peikolle kun osalle opiskelutovereista. Lisäksi amk:ssa oli niin plajon laajojakin kirjallisia töitä, että koen valmiuksieni graduun paremmiksi.
täyspäiväistä työaikaa; sitä ei voi, eikä kuulukaan väsätä kuukaudessa. Pelkästään graduseminaarikin jakautuu yhdelle kokonaiselle lukuvuodelle ja istuntoja on viikoittain. Seminaarilaisten rooli on tukea toisiaan TUTKIMUKSEN teossa. Ei siis todellakaan riitä, että suoltaa jonkun 50 sivun referaatin aiemman terian pohjalta. Gradut ovat pääsääntöisesti meidän laitoksella yli 100 sivun pituisia ja tuovat jotain uutta tieteelliseen keskusteluun. Ja todellakin monelle se on ensimmäinen askel omaan tieteelliseen työyhteisöön, sen pohjalta tehdään lisätutkimusta, kirjoitetaan tieteellisiä artikkeleita julkaisuihin ja saadaan työpaikkoja.
Ap:n avaus kertoo täydellisestä tietämättömyydestä alakohtaisia eroja kohtaan. Jos, ap, sinun gradusi oli väsättävissä vasemmalla kädellä läpihuutojuttuna, etkä ole tehnyt sillä mitään myöhemmin työelämässäsi, etkö voi ymmärtää sitä, että joillekin sillä todella on merkitystä tieteellisenä projektina ja uran avauksena ja vaatii siten todellakin työtä ja paneutumista, joka taas väistämättä korreloi siihen stressin ja kohkaamisen määrään, mitä gradua tehdessä käydään läpi.
Ei se ole se määrä vaan laatu;)
mutta ei useinkaan juuri tuo kysymäsi "ilmiö". Mielestäni on ihan luonnollista, että samoilla asioilla on eri ihmisille eri merkitykset.
Graduja on moneen lähtöön. Mahtavia ja vähemmän mahtavia. Usein graduntekoprosessin aikana kuitenkin voi oppia kaikenlaista hyödyllistä.
sen jälkeen, kun on saanut sen pois käsistään. Mulla gradu oli aikoinaan iso ja tuskallinen projekti tavallista vaativammasta ja laajemmasta aiheesta. Kun sen oli sitten 25-vuotiaana kovalla työllä saanut pois käsistään, tuntui siltä, että turhaan mä niin kovia paineita hommasta otin. Mutta hieno englannin kielellä kirjoitettu tieteellinen teos siitä tuli, jota kelpaa näyttää vielä lasten lapsillekin.