Kummi dilemma. Loukkaantuisitko, jos kummiksi pyydettäisiin pelkästään sinua tai puolisoasi, ei teitä yhdessä?
Pari päivää vauvojen kanssa kotona ja nyt jo mietin ristiäisiä ja kummien valinnassa on ongelma. Vanhemmalla lapsellamme on kaksi kummia, yksi mieheni valitsema yksi minun. Molemmat ristiäisten aikoihin sinkkuja, joten puolisoja ei silloin tarvinnut miettiä. Nyt kuitenkin mieheni ehdottomasti haluaisi toiselle pojista kummiksi avoliitossa olevan ystävänsä, jonka avovaimoa en voi sietää. Nainen on huomiohakuinen, epäluotettava, kaksinaamainen ja kaiken pahan lisäksi hitonmoinen moralisti, jolla ei ole mitään hienotunteisuutta. Toisin sanoen ihminen, jonkalaisia en halua lähelle lapsiani saatikka kummiksi. Mieluummin sitten ei hänen miestäänkään kummiksi kuin hänetkin tai ainakin näin synnytyksen jälkeisissä hormonihöyryissä tuntuu siltä.
Heidän avoliittonsa tuskin loputtomiin kestää, joten uskon, että ennemmin tai myöhemmin nainen poistuu kuvasta; jos ei ole lapsemme kummi. On juuri sellainen ihminen, joka muodollisuudet täyttääkseen vielä eron jälkeenkin kävisi varmasti pilaamassa poikien kaikki synttärit ärsyttämällä muita paikalla olijoita. Muissa kummeissa on joka tapauksessa ihmisiä, joita tämä nainen ei voisi hyväksyä ja voin vain kuvitella sitä tunnelmaa, mikä syntyy, jos esimerkiksi saman pojan toiseksi kummiksi kaavailtu naispuolinen ystäväni myöhemmin vakiintuu ja tuo naisystävänsä synttäreille mukaan.
Tämän naisen mielen pahoittamisesta en suoraan sanoen jaksa suuremmin välittää, mutta en haluaisi pahoittaa hänen miehensä, joka oikeasti on hyvä tyyppi, mieltä ja toisaalta rajaus siihen, että puolisoita ei pyydetä kummiksi tarkoittaisi myös sitä, että toisen pojan toiseksi kummiksi kaavaillun oikein mukavaa puolisoa ei myöskään pyydetä. Hän tuskin tosin loukkaantuisi, koska heidän suvussaan on tapana, että kummeja pyydetään nimenomaan yksittäin, ei pariskunnittain.
Olenko kohtuuton, jos en halua tuota inhoamaani naista lapseni kummiksi?
Kommentit (31)
Vierailija:
Varsinkin kun ap näyttäisi suunnittelevan minimimäärää kummeja ja jokaiselle lapselle yhtä monta. Voisi olla loukkaavaa, joa kaikki muut pyydettäisiin puolisoineen ja vain yksi ilman vakiintunutta kumppaniaan, mutta minusta asia on ihan toinen, jos lasta kohti vain kaksi kummia ja kaikki ilman puolisoita.
Itse en pitäisi mitenkään outona, jos joku pyytäisi kummiksi vain minua tai vain miestäni. Minusta se on jokaisen vanhemman päätettävissä ketä kummiksi haluaa ja jokaisella on omat perustelut valinnoilleen.
" käsitti" niin, että pyysin molempia. Nyt on hänen vaimonsakin kummi, vaikken edes tunne kunnolla ihmistä.
Mutta en myöskään haluaisi lapselleni kuvailemasi kaltaista kummia.
Sinuna en suostuisi miehen ehdotukseen vaan ehdottaisin jotain toisia.
Veljeni on pyydetty ystävänsä lapsen kummiksi ilman avopuolisoaa, jonka kanssa oli ja on ollut yhdessä vuosikaudet.
Oli hiukan nolo tilanne kaikille, mutta veljeni suostui kummiksi kuitenkin. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeastaan minkäänlaista suhdetta kummilapseensa, asia olisi varmasti toisin jos myös vaimonsa olisi kummi.
Kannattaa miettiä myös sitä.
Halusimme tyttärellemme kummeiksi miehen sisaret, ilman puolisoita.
Pyysimme kaikkia, mutta yhden veljen kohdalla tuli ongelma.
Vaimo suuttui, kun häntä ei pyydetty, vaikka idea oli se, että me tahdottiin ne, jotka on miehelle tärkeitä. Esikoisella kerta on minun sisar sylikummina.
No, eihän tätä vaimo edes ymmärtänyt vaan alkoi urputtamaan että kyllä kummeiksi kuuluu pyytää molemmat jos ovat naimisissa, ja kerta lahjojakin etsitään yhdessä...
Mua otti päähän niin lujaa!!
No, siinä kävi niin, että miehen veli kieltäytyä kunniasta ettei niille tuu sen takia vähintään avioeroa ja meillä meni kummisuunntelmat uusiksi.
Eikä miehen veljeä vaimoineen ristiäisissä näkynyt!!
Mutta vastaus on; että en suuttuisi.
Lapsen vanhemmat valitsee kummit, joita luulisi muidenki kunnioittavan. Oli kummi sitten naimisissa tai ei!!
kummiksi vaikka miehen pyysimme. On kulunut nyt 5 vuotta, ja asia on jo unohdettu. Pyydätte ne jotka TE haluatte.
Pyydätte kummeiksi vain ja ainoastaan ne henkilöt, joiden haluatte olla lastenne läheisiä ihmisiä.
Fletch:
Olenko kohtuuton, jos en halua tuota inhoamaani naista lapseni kummiksi?
Rehellisiä jos ollaan niin kyllä minä pikkuisen loukkaannuin kun mieheni kertoi tuttavapariskunnan
pyytäneen häntä tyttärensä kummiksi. Asiassa tosin oli väärinkäsitys ja lapsen äiti sanoi kysymyksen koskeneen meitä molempia.
Ymmärrän kyllä että vanhemmat valitsevat niinkuin haluavat ja joskus se tarkoittaa vain toista. Olisi meilläkin tullut eteen sama dilemma tämän vauvan kummien kanssa jos kysytty pariskunta olisi kieltäytynyt.
mieheni serkku pyysi vain miestäni lapsen kummiksi, vaikka olimme naimisissa. Sanoin että mene vaan mutta MINÄ en ikinä sitten keksi sille lapselle lahjoja.... nyt mies tuskailee mitä ostaa lahjaksi Mutta vuotiaalle pojalle..heh heh
En muuten mennyt edes ristiäisiin
Jos ei tunne pariskunnan toista osapuolta niin hyvin, niin on älytöntä pyytää kummiksi vain sovinnaisuuden takia.
Mieheni on sisarensa lapsen kummi, minä en. Asuimme silloin jo yhdessä.
Mutta jos puolisolla on heikko itsetunto niin kannattaa sanoa ettei asia ole kenkilökohtainen, mutta " meillä on suvussa perinteenä...!" tai joku muu selitys.
t. yksi jossa on okeasti suvussa perinteenä että lapselle tulee aina yksi kummisetä ja yksi kummitäti jotka on erikseen valittu, ei pariskuntana.
3 jatkaa, meillä oli sikäli vähän outo juttu kun olemme aviopari ja kyseessä molemmille yhtä tuttu
perhe eikä mitään ongelmia väleissä. Siinä tilanteessa ihmettelin miksi vain mies. Mutta kuten sanottu, vanhemmat päättävät ketä pyytävät.
Mun mielestä hölmöä, että joku päätyy kummiksi vain sen takia, että on naimisissa (tai seurustelee) jonkun kanssa!
Meillä kummeina
1. lapsella:
mun veli (oli just muuttanut silloisen tyttöystävänsä kanssa yhteen, muka tyttö, muttei silti edes harkittu kummiksi pyytämistä).
miehen veli (tuolloin sinkku)
2 ystäväämme (aviopari, mutta tosiaan molemmat hyviä ystäviämme, kumpikaan ei kummmiksi " siivellä" ).
2. lapsella:
miehen sisko ja siskon mies (naimisissa, molempien kanssa ollaan läheisiä)
mun serkku (tuolloin sinkku)
miehen hyvä ystävä (avoliitossa mukavan naisen kanssa, jota ei kuitenkaan kovin hyvin tunnettu)
Ja joo, kummit valittu myös sillä periaatteella, että pariskuntia vain jos voisimme kuvitella valitsemamme heidät myös ihan " omana itsenään" eikä siis vain koska ovat jonkun puolisoita, siis että pitäisimme yhteyttä vaikkeivat enää yhdessä olisikaan.
Enkä ole kuullut kenenkään loukkaantuneen. Ja kun kummeille askarrellaan tms. niin lähetetään yleensä kummin+puolison nimellä tekeleet eli tykätään myös noista ei-kummina olevista puolisoista (joista osa on ehtinyt kummiuden aikana vaihtua..).
seurustelua, joten heitä luonnollisesti pyydetään kummeiksi yksin. Ja tuo toinen pariskunta taas varmasti ymmärtää tilanteen. Tämä inhoamani nainen ei tosin varmaankaan tiedä, kuinka paljon olen pitämättä hänestä, vaan todennäköisesti ajattelee, että tulemme ihan toimeen ja minä vain olen pidättyväinen ja viileä kaikille (minun kotikasvatuksellani ei olla päin naamaa töykeä kenellekään, vaikka kuinka inhoaisin ihmistä), joten siinä mielessä hän ehkä saattaisi yllättyä. Toisaalta ilman muuta esitämme asian niin, että meillä vain ei ole tapana pyytää kummeiksi pariskuntia vaan nimenomaan ainoastaan kaksi kummia ja yksi miehen, yksi minun puoleltani.
Meillä oli myös samanlainen tilanne, eli halusimme lapsemme kummiksi ystävämme jonka avopuolisoa emme voi sietää. Pyysimme sitten vain hänet kummiksi, puoliso kyllä loukkaantui, mutta toivottavasti hän ymmärtää oman käytöksensä vaikutuksen asiaan. Meille on kyllä ihan sama loukkaantuiko hän vai ei, kummius on iso ja tärkeä asia, eikä kummiuden perusteeksi riitä, että sattuu olemaan jonkun hyvän kummiehdokkaan puoliso.
tiedän, ettei kaikki kummit pidä kummilapsiinsa yhteyttä eron sattuessa, jolloin side, jonka kautta tunnetaan katkeaa. Minä kuitenkin olen mieheni kummipojalle enemmän kummi kuin mieheni, vaikken virallisesti kummi olekaan.
voitte pyytää vain miestä.
Meillä esikoisen kummeja ovat miehen veli ex-vaimoineen. Ja uskokaa pois, ei ole kiva tilanne yrittää pitää yllä välejä exään vain siksi, että sattuu olemaan lapsen kummi. Mitään yhteistä meillä ei ole, lasta muistaa vain muodon vuoksi ja lisäksi on riidoissa puolen suvun kanssa.
Pikkukakkosen kohdalla meinasi käydä sama juttu, mutta onneksi tälle toiselle kummeiksi ajattelemallemme pariskunnalle tuli ero n. viikko, ennen kuin oltiin ajateltu kysymys esittää.
Ja molemmat tapaukset olivat olleet yhdessä vuosia, erot tulivat ihan yllätyksenä.
kummilapsi on tärkeä koko perheelle, lahjat valitaan yhdessä, käydään syntymäpäivillä ja muilla vierailuilla ihan ristiäisistä lähtien. Eli itse en pyytäisi ap:n tilanteessa miestäkään kummiksi vaan valitsisin aivan toisen perheen.
Varsinkin kun ap näyttäisi suunnittelevan minimimäärää kummeja ja jokaiselle lapselle yhtä monta. Voisi olla loukkaavaa, joa kaikki muut pyydettäisiin puolisoineen ja vain yksi ilman vakiintunutta kumppaniaan, mutta minusta asia on ihan toinen, jos lasta kohti vain kaksi kummia ja kaikki ilman puolisoita.