Kummi dilemma. Loukkaantuisitko, jos kummiksi pyydettäisiin pelkästään sinua tai puolisoasi, ei teitä yhdessä?
Pari päivää vauvojen kanssa kotona ja nyt jo mietin ristiäisiä ja kummien valinnassa on ongelma. Vanhemmalla lapsellamme on kaksi kummia, yksi mieheni valitsema yksi minun. Molemmat ristiäisten aikoihin sinkkuja, joten puolisoja ei silloin tarvinnut miettiä. Nyt kuitenkin mieheni ehdottomasti haluaisi toiselle pojista kummiksi avoliitossa olevan ystävänsä, jonka avovaimoa en voi sietää. Nainen on huomiohakuinen, epäluotettava, kaksinaamainen ja kaiken pahan lisäksi hitonmoinen moralisti, jolla ei ole mitään hienotunteisuutta. Toisin sanoen ihminen, jonkalaisia en halua lähelle lapsiani saatikka kummiksi. Mieluummin sitten ei hänen miestäänkään kummiksi kuin hänetkin tai ainakin näin synnytyksen jälkeisissä hormonihöyryissä tuntuu siltä.
Heidän avoliittonsa tuskin loputtomiin kestää, joten uskon, että ennemmin tai myöhemmin nainen poistuu kuvasta; jos ei ole lapsemme kummi. On juuri sellainen ihminen, joka muodollisuudet täyttääkseen vielä eron jälkeenkin kävisi varmasti pilaamassa poikien kaikki synttärit ärsyttämällä muita paikalla olijoita. Muissa kummeissa on joka tapauksessa ihmisiä, joita tämä nainen ei voisi hyväksyä ja voin vain kuvitella sitä tunnelmaa, mikä syntyy, jos esimerkiksi saman pojan toiseksi kummiksi kaavailtu naispuolinen ystäväni myöhemmin vakiintuu ja tuo naisystävänsä synttäreille mukaan.
Tämän naisen mielen pahoittamisesta en suoraan sanoen jaksa suuremmin välittää, mutta en haluaisi pahoittaa hänen miehensä, joka oikeasti on hyvä tyyppi, mieltä ja toisaalta rajaus siihen, että puolisoita ei pyydetä kummiksi tarkoittaisi myös sitä, että toisen pojan toiseksi kummiksi kaavaillun oikein mukavaa puolisoa ei myöskään pyydetä. Hän tuskin tosin loukkaantuisi, koska heidän suvussaan on tapana, että kummeja pyydetään nimenomaan yksittäin, ei pariskunnittain.
Olenko kohtuuton, jos en halua tuota inhoamaani naista lapseni kummiksi?
Kommentit (31)
Jos minulla olisi todella huonot välit jonkun ihmisen kanssa, tai minulla ei olisi hänen kanssaan mitään yhteistä, ei puhuttavaa, ei tekemistä ja saatikka jos vielä itse käyttäytyisin jotakin ihmistä kohti todella törkeällä tavalla, ei mulla kyllä tulisi mieleenikään ajatella että tahtoisin olla silloin tämän ihmisen lapsen kummi.
Eivätkö nämä " ei kummeiksi pyydetyt puolisot" ollenkaan kykene ajattelemaan realistisesti? Myöntämään, että he eivät ehkä ole hyviä kummeja juuri kyseiselle lapselle? Miten he voivat toivoa olevansa kummeja, jos suhde lapsen vanhempiin ei ole hyvä? Kuinka se silloin voisi olla edes lapseen?
RisaMaya:
Jos minulla olisi todella huonot välit jonkun ihmisen kanssa, tai minulla ei olisi hänen kanssaan mitään yhteistä, ei puhuttavaa, ei tekemistä ja saatikka jos vielä itse käyttäytyisin jotakin ihmistä kohti todella törkeällä tavalla, ei mulla kyllä tulisi mieleenikään ajatella että tahtoisin olla silloin tämän ihmisen lapsen kummi.
kumppania ei voi siteää. Mietittekö miten hankalaan tilanteeseen laitatte myös henkilön, jota pyydätte kummiksi. Kyseessä on selkeä ilmaus lapsen vanhemmilta siitä, etteivät pidä toisen kumppanista eivätkä halua häntä elämäänsä. Toiselle kuitenkin ilmiselvästi tärkeä ihminen rajataan pois näinkin tärkeästä asiasta kuin kummiudesta. Melko moukkamaista käytöstä. Paljon fiksumpaa on sitten valita kummit ihan toisaalta.
Oudon pikkusieluista porukkaa!
Ihmissuhteet ovat paljon kemiaa. Jos on tuntenut pariskunnasta toisen pidempään (esim. veljensä!) ja kokee tämän läheisemmäksi, niin olisi todella hölmöä jättää pyytämättä kummiksi vain siksi, että tämän nirppanokkainen puoliso saattaa loukkaantua kun ei kummiksi pyydetäkään!
Miksi ihmeessä lapsen kummiksi pitäisi pyytää joku, jota ei koe niin läheiseksi tähän tärkeään tehtävään?
Me olemme naimisissa ja yhteisten hyvien tuttavaperheiden lapsissa meillä silti erikseen kummilapsia miehellä yksi ja minulla peräti kolme. Yksi yhteinen kummilapsi on myös, sukulaisperheen lapsi.
Jokaisella heistä on ollut erilaiset ja erittäin hyvät perustelut (ei mitään eron pelkoa tms.) erikseen kummiksi pyytämiseen, eikä ongelmia ole ollut. Ristiäisissä ja muissa juhlissa käymme toki koko perheellä.
Meidän lapsilla on myös kummeina vain toinen pariskunnasta, mutta tällöin syy joka kerta ollut se, että kummin puoliso ei ole kuulunut kirkkoon. Näinollen vain kirkkoon kuuluvasta on tullut virallinen kummi, mutta toki hyviä ystäviä ovat meille pariskuntana silti. :)
Itselleni nimittäin kävi niin, että vaikka olen asunut yhdessä kumppanini kanssa pidempään kuin siskoni, niin vain minua pyydettiin kummiksi veljenpojalle. Siskoni siis pyydettiin kummiksi avopuolisoineen päivineen.
Ehkä asialla oli jtn tekemistä sen kanssa, että en kuulu kirkkoon, en asu heterosuhteessa ja kumppanini on huomattavan nuori? :D
Noh, kieltäydyin itsekin " maallisesta" kummiudesta, sillä en oikein nähnyt sille tarvetta, koska tavallisia kummeja oli useita.
Pitäisiköhän tässä silti olla vähän loukkaantunut ja hämmästynyt... hmm.
Loukkaantuisin jos miestä pyydettäs kummiksi ja minua ei.
tärkeimmistä ihmisistä elämässäni.
. Ei mun mieskään ole mun kummilapsen kummi.
Kukaan ei ole vetänyt hernettä nenään.
Kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää.
Edelleen; miksi kummiksi pitäisi valita sellainen, jota ei koe läheiseksi? Ihmistä voi silti pitää mukavana ja hyvänä tyyppinä. Tuskin kukaan ajattelee, että " Hähhää!! Olenpa nyt niiiiiiin vittumainen, että pyydän vain Maijaa kummiksi, enkä Eskoa ollenkaan! Hähhää! Saapa Esko nenilleen!"
Selvästikään et huomaa niitä hyviä ominaisuuksia naisessa jotka mies huomaa!! Jos ajattelet pelkkää negatiivista jostain noin paljon niin ei kannata.
Mutta kannattaa alkaa ajatteleen että se on kuitenkin ihminen, jota se mies nyt rakastaa. Todella surullista lukea noin negatiivistä jostain. Itse et missään nimessä paranna yhteisiä hetkiänne kun asenteesi on noin vammanen.
En olisi lapsesi kummi jos olisit minulle tollanen. Siihen hommaan tarttetaan myös vanhemmalta aktiivisuutta ja asenne kommua kohtaan tarttee olla kunnossa.